Sirtsu was also here!

Tsih...olen pitkästä aikaa täällä. Ja lomalla!! JEIJEI! Ihan kamalasti on tapahtunut asioita, ei mitään järisyttäviä kuitenkaan.. Ajattelin kuitenkin julistaa ilon päivää täälläkin, koska minulla on tunnelma, etten kuitenkaan päivitä lähiaikoina, ellen nyt heti.

Olen tänään niin iloinen ja onnessani, että melkein halkean tuota pikaa. Mitään varsinaista syytä ei ole, mutta pienistä asioista on muodostunut onnenmöykky. ♥

Eikä vähiten ilostuta se, että sain tänään päähäni soittaa pankkiin ja kysyä erään pikkulainani tilannetta, että paljonko on vielä jäljellä...ja sanoivat, että olen suorittanut 480€ liikaa ja että voisivatko he maksaa ne tililleni, joka heillä siellä on ilmoitettuna... JEEEEE! Olen vain maksellut lainaa, jota ei edes ole enää ollut. Kerrankin näin päin. :)

Olinkin vähän huolissani, että miten rahani riittävät koko lomaksi, koskapa olen O S T E L L U T ja TULLUT ja MENNYT ihan hirveästi... Nyt on ilomieli.

Illalla menen kuuntelemaan live-soitantaa tyttöjen kanssa, ja siitäkin on hyvä mieli. Ja huomenna illalla tulee yökylään veljentytär. Se isompi siis. Hehän saivat pikkuisen tytön tuossa kesäkuun lopulla (olenkohan kertonut??). Ihana♥. Ja ne loputkin lapset on niin IIIH! Olen triplatäti ihanuuksille.

Voi iih! Tämä oli nyt kyllä yltiö-ällö-positiivinen postaus, mutta minkäs teet.
Ahahahah... Menen tästä hirnumaan pihalle, olisi asiaa yksille naapureille. Toivotaan, etteivät ne kutsu ketään noutamaan minua esim. Pitkäänniemeen... :)

Heippa!! Ja pus!!!

Hei vaan hei!

No niin... tänään on parempi päivä. Paaljon parempi päivä kuin eilinen. Ihan aamusta asti on ollutkin. Huomenna saan vieraikseni (mahdollisesti) äitini ja tätini. Sitä varten on sitten pitänyt raivata kotia tänään. No, enhän minä toimeen ryhtynyt ennen kuin kolmen maissa iltapäivällä... Ja kotini, yhtään liioittelematta, OLI kaaoksessa. En tietenkään ole saanut kaikkea kuntoon, kuten myöhemmästä tekstistä saatte lukea. Vaikka ei se haittaa, minulla on hyvin suurpiirteinen ja suvaitsevainen suku. Kaiken ei tarvi olla pilkun päälle. Ei todellakaan. Mutta jokseenkin asuttavaa täytyy olla. Istumatilaa ja edes imuroitua, you know. :)

Noh, siivosin ja siivosin (myös vaatehuonetta) kunnes soitin ystäväpojalle, että pulloja pitää viedä, jotta saa siivottua ihan kaikki paikat. No lähdettin sitten kaupoille. Palautin pulloja hämmästyksekseni n.12€ arvosta! (Mistä niitä pulloja oikein tulee???) Tiesin että niitä oli paljon, mutta että NOIN paljon...Oli siellä kyllä kymmenen 1,5l vichypulloakin (seliseli), mutta ok, maistuuhan tuo lonkerokin ihan mukavasti. ;)

Ostelin muuten huikeasti IHAN KAIKKEA; vaatteita, levyjä, kenkiä, laukkuja, ruokaa... mutta unohdin lopulta sen pullonpalautuskuitin. Toivottavasti sen saa hyödynnettyä myöhemminkin (toki samasta paikasta). Muuten en ala ja ainakin vähintään suutun.

Kuten arvata saattaa, kauppareissullehan minä (lomalainen) sitten tietenkin jäin; Ostettiin ruokaa ja juomaa (punkkua) ja vietettiin oikein mukavaa aikaa ja iltaa ja vaikka mitä. Just just, kuka sitä nyt siivota haluaisikaan?! ;) En tohtinut enää yhdentoista jälkeen imuroida, mutta muuten koti oli ihan jees. Voihan tänne jo tulla. Ihan hyvin. Imuroin sitten huomenna. Viime tipassa... as usual. :)

Ai niin. Olen onnellinen. Juhannukseta on tulossa kivuuttakin kivempi. Saadaan (ystäväpojat ja minä) seuraksemme mökille "vappuihmiset"...joten jussilla on kaikki edellytykset olla täydellinen. JEE! Suuri Rakkaus on taas tulossa käymään (viimeksihän se ei tullut). Jahas. katsellaan nyt. Kivahan tuota olisi nähdä, mutten oikein tiedä mitä mieleni siitä sanoo. Sanokoon mitä sanoo, se on sen ajan murhe. :) Mutta tiedättekös, olen NIIN onneliinen uudesta kamerastani. Se on minulla IHAN joka paikassa mukana. IIH! ♥ Kuvaamistouhuissa mieli lepää. Suosittelen. :)

Hassu

No niin. Täällä taas. Olen saattanut laittaa tuon videon tänne
jo aiemmin, mutta kerta minä en muista, oletan, ettette tekään muista.
Olen tämän viikon lomalla ja sitten alkaakin piiiitkä työrupeama.
NELJÄ viikkoa. Eih!

Lisäksi olen täysin vakuuttunut, että tämä vallitseva tuulinen
vesisade-ilmasto johtuu siitä, että minulla on loma.
Niin oli kesäkuun ekalla viikollakin (keskiviikosta alkaen satoi
ja oli jäätävää... ) Pahanilman lintu olen ma. :)

Tänään on vituttanut niin rankasti, etten viitsi tänne enempää
suoltaa mitään. Halusin jakaa tuon videon kanssanne.
(Ehkä jopa jo toista kertaa.)

Pus ja hei! :)

Veturimiehet heiluttaa

Kun minä olin pikkuinen juoksentelin kerran radan varteen vilkuttamaan veturimiehille... (Kun mummolan pihalle alkoi kuulua tasoristeyksen valojen kilkatus junan lähestymisen merkiksi, ehti hyvin juoksemalla paikalle, joskus jopa ennen junaa.) Iloni ja riemuni oli rajaton, kun junan pilli soi ja veturimies oikeasti vilkutti minulle takaisin. Siksi tykkään veturinkuljettajista. Tämän tositarinan luonnetta tai sävyä saattaa muuttaa se, että oikeastaan olin jo yli kaksikymmentä tämän tapauksen sattuessa. ;) Pienenä hypin useinkin siellä... ja kai minulla oli silloin muutenkin aina ratkiriemukasta, ei siihen pillejä tarvittu. Luulisin.

Ja tämän kaiken jaoin kanssanne siksi, että lähden sydänystävää juhlistamaan kotikonnuille perjantaina. Junalla. JEE! Otan veljenpoikani (tsih.. tuosta tulikin nyt vähän Akuankkamainen fiilis...) mukaan ja vien mummolaan, eli äipälle. Matkustan siis lapsen kanssa. Hmm... Ehkä pääsisin sillä verukkeella "tutustumaan ohjaamoon"! No en kuitenkaan taida. :D

Lomalla oleminen sopii minulle. Olen kovin levollinen ja ilomielinen. Ei ahdista tai ressaa mikään. Loistavaa. Ensi viikko olisi taas töitä ja sitten taas viikko lomaa. Ehkä sitä yhden viikon jaksaa töissäkin käydä. :)
Olen saanut valtavasti aikaan tällä viikolla. Olen järjestellyt asioita, jotka olisi pitänyt hoitaa jo aikoja sitten. Hyvä.
Vatsan pohjassa kutittaa mukavasti. Loppuviikosta tulee hyvä. Tunnelma on hyvä. ♥

myhäili, Ilomieli-Sirtsu

ps. veturin kuva tuli tuolta

Olen ongella, tulen syksyllä...

Ei vais, lomailen tämän viikon. :) Eilen yöllä tilasin itselleni kameran. Järkkärin. Huisia! 500€ se tulee maksamaan (osamaksulla totta tietenkin), mutta se on aika halpa, kun hinta normaalisti on 799€... Eikös vaan olekin halpa?! ;) JEE! En voisi onnellisempi olla. Nyt en vaan malta millään odottaa, että kamera saapuisi postissa.

Vaikka olenkin lomalla tämän viikon, oli tänään pakollinen tunnin palaveri töissä. Ja onneksi oli... Sain pussillisen raparperia työkaverilta ja lisäksi hän vei minut "syrjäkylille" (tsih...hih...) erääseen varsin kauniiseen paikkaan. Pikkuhiekkatietä ajaessamme muuttui näkymä täydellisesti maalaismaisemaksi... Tuntui siltä kuin olisi äkisti matkannut ajassa vuosikymmeniä taaksepäin. Toinen toistaan hienompia rakennuksia ilmestyi näkyviin. Osa oli asuttuja, osa ei. Alueelta on kuulemma purettu useita vanhoja taloja (mitä perkelettä ne oikein luulevat tekevänsä???!!!) jasinne ollaan rakentamassa kerrostaloa. EIIIH!

Nyt odotan joka tapauksessa kuumeisesti kamerani saapumista, että pääsen sinne kuvaamaan. Oih ja voih.

Muutens, olen nyt parina yönä (muutaman viikon sisällä) nähnyt unta jostain varsin miellyttävän oloisesta "nuorukaisesta", joka hengaa aina porukoissamme. Uni ei mitenkään ole seksuaalinen tms., mutta olen joka kerta häkeltynyt tuon miehen läheisyydessä. Yritin miettiä olisiko kyse esim. jostain bussi-ihmisestä, mutta ei... ketään ei tule mieleen. Varsin hassua. Jos tuollainen mieheke nyt tulee vastaan jossain, en kyllä tiedä mitä teen. ;)

Nyt on taas mentävä. Ihastuttavaa viikkoa höpönassut. :)

Hah! Täällä taas! Aina vaan.

No niin, tämähän alkaa tuntua taas normaalilta, tämä tänne kirjoitteleminen. Mukavaa. :)
Yötyö meni oikein mukavasti ja lapsukaiset ilakoivat minkä kerkesivät. Haluaisivat kuulemma olla vielä lisää monta yötä. Hassut.

Minulla alkaakin tässä viikon mittainen pikkuloma huomisen jälkeen. Ihan maailman ihaninta. Saa nukkua pitkään. Ihan joka päivä. Ja kuulemma aurinkokin paistaa ja on lämmintä. Iih! Melkeinpä pakahduttaa. ♥

Kuulkaa, törmäsin johonkin niin hirveään facebookissa/You tubessa, että linkitän sen heti tänne. Älkää katsoko, tai varsinkaan kuunnelko. ;) Olen ainakin varoittanut teitä. En tiedä itkisinkö vai nauraisinko... vai miten tässä pitäisi käyttäytyä? TÄH?! Jotenkin melkein ehkäpä nauran enemmän.

Nyt alkaa väsyttää niin, että menen suihkuun ja nukkumaan. On nimittäin verottanut tämä viikko voimia. Olen käytännössä asunut töissä maanantaiaamusta asti. (Hups...taisin liioitella vähän, kävinhän minä ti-ke yönä kotona nukkumassa.) Ehkä on toisaalta hyvä suorittaa sellainen "pehmeä lasku" tänne takaisin. Pikkupikkuhöpöttelyä ensin ja sitten pikkuhiljaa aletaan taas suoltaa metritolkulla lukemista. No ei vaan, leikki leikkinä -ja pylly pois tyynyltä!

Palannen pian... lomatunnelmissa, otaksuisin! JEI! IIH! :D

It's me again!

Tästä kirjoittamisestahan meinaa tulla melkein tapa. ;) Vitsi vitsi. No, huomenna en ainakaan kirjoita, olen nimittäin töissä yötä. Vähän niin kuin kevätretkellä nimittäin. Yöeskarissa. Hauskaa on aina ollut. Se on kyllä oikeasti hirveän kivaa, kun sekä lapset että aikuiset käyttäytyvät jotenkin ihan erilailla.. Ehkä vapaammin, kotoisemmin. En oikein osaa selittää. Sitten on se 'tiivistyminen', lähestymisen, läheisyyden ja yhteenkuuluvuuden tunne. Luottamus. ME olemme. ME teemme. ME. Toki moista on ollut aiemminkin, mutta yleensä nuo tuntemukset tulevat lähes käsinkosketeltaviksi.

Tänä vuonna tulee olemaan kaikkein vaikeinta ikinä lähettää lapset koulutielle. Kevätjuhlissakin ääneni petti ja tuli itku (ensimmäistä kertaa, yleensä olen jotenkin selviytynyt..) kun minun piti lukea lapsille yksi juttu. Tämä on ollut rankin vuosi pitkään aikaan, ehkä ikinä, koko urani aikana. Erittäin haastavia lapsia, mutta niin ihania. Ihan parhaita. Kai se niin on, että mitä enemmän hakataan päätä seinään, sitä enemmän alkaa välittää. Rakkaudet ♥. Ja nyt me yöretkeillään. Kivuutta. Samalla kaihoisaa, niin kovin kaihoisaa. Voih. Kyllä tästä vielä itku tulee.

Jopa tulikin toisenlainen teksti kun alunperin olin aikonut. No, ei voi mitään enää...meni jo. ;)

Laitankin teille tähän loppuun luettavaksi tekstin, josta minun piti selviytyä.(Ehkä olen sen joskus laittanutkin, en muista.) So, here we go:

Esikoululaisen pyyntö vanhemmille, aikuisille:

Opeta minua nyt, kun tietoasi janoan.
Silitä minua nyt, kun yhä uskallan syleillä sinua.
Neuvo minua nyt, kun en vielä tiedä kaikkea.
Rakasta minua nyt, kun hellyyttäsi odotan.
Sillä minä säilytän lämpösi läpi kaikkien vuosieni,
ja jaan sitä muille omien kykyjeni mukaan...
Älä siis väsymyksessäsikään lakkaa uskomasta minuun,
vaan anna minulle hymysi: nyt ja aina.
Se on pääomani elämään.

Hyvää vuosipäivää Sirtsun blogi!

Siitä on nyt kaksi vuotta kun ensimmäisen kerran avauduin blogissani. Blogini täytti tänään siis kaksi vuotta. Onnea! Tuohon aikaan olin vielä nuori ja pyöriskelin miesongelmien parissa, nykyään ei voi sanoa ihan samaa. :) Mutta ei se mitään. Wohoo. No joka tapauksessa vuosipäivän innoittamana hyppäsin jälleen tähän maailmaan.

Mitäs. Tuota tuota.. Olin helaperjantain lomalla ja tuntui kuulkaa pitkältä ja ihanalta se pikkuloma. Mökkeilin ystäväpoikien kanssa ja kierreltiin vähän ympäriinsä muutenkin. Kerrassaan mukavaa.

Tämän viikon raadan vielä töissä ja sitten minulla on viikko lomaa. Olen nähkääs pätkinyt lomaani; olen vähän väliä lomalla, töissä, lomalla, pistäydyn taas töissä...lomailen..käyn töissä (kahvilla).. lomailen...lomailen. Ei pöllömpää. (Olen asennoitunut tykkäämään tästä vaihtoehdosta ja pitämään sitä loistavana... ehkä parhaana ikinä! Todellisuudessa minun oikeastaan oli pilkottava lomani.. nämä työolosuhteet, nääs.) On kuulkaa IHANAA lomailla pätkittäin! Ikinä ei ainakaan sada pitkiä pätkiä kerrallaan. Hurraa!

Karppaus etenee siten, ettei se oikein etene. ;) Tässä on ollut kaikenlaista (niin niin juu juu..) Ajattelin, että kyllä se läski lähtee hitaammallakin tahdilla jos on lähteäkseen.

Nyt pitää lopettaa. Selkäni lähtee tuota pikaa irti jos en jalkaudu.
Olipa kivaa! Palaan pian... (Kenties.. :P)

(Jäätelö)KESÄ!

Lapsena sitä aina harmitteli, kun isä paistoi jauhelihaa, ettei sitä saanut syödä siitä vaan suoraan lusikalla. Aina se meni kastikeeksi tai johonkin muuhun "turhanpäiväiseen." Tänään sitten paistoin itselleni jauhelihaa. 400g. Ja söin suoraan lusikalla (en jaksanut kaikkea). Olen minä ennenkin tehnyt vastaavaa pienemmässä mittakaavassa, mutta tänään söin ajatuksella. Ja voi että oli hyvää! Ja ennen kaikkea MUKAVAA syödä.

Kesä on tullut ja hyvä mieli siinä mukana. Onhan minulla hyvä mieli muutenkin, mutta näin aurinkoisina päivinä ei haittaa edes, että töissä on rikottu ikkunoita viikonloppuna ja levitelty ihmisen paskaa pitkin poikin. Ei haittaa yhtään. Aurinko paistaa!

Olen "rikkonut" karppaussääntöjä nyt muutamaan otteeseen ja huomaan, että minun on yhä helpompi lipsua. Mutta ihan vähän vaan. Jäätelöä. KEsÄjääTELöÄ!!! Olen jotenkin a j a u t u n u t jäätelötilanteisiin. "Siinä ei pitänyt käydä niin..." "Huomasin vain ajautuneeni siihen..."

Tänään esimerkiksi erään lapsen äiti soitti ja ilmoitti, että poikaansa haettaisi vähän myöhässä, isälle kun oli tullut joku viivästys.. No minä olin viimeisessä vuorossa ja vakuuttelin, ettei siitä olisi vaivaa. Eikä ollut. Kaikki (muut) lapset satuttiin tänään hakemaan varttia ennen sulkemisaikaa, joten jäimme tuon pojan kanssa kahdestaan pihalle. Rupateltiin siinä niitä näitä (poika on minun ryhmässäni, joten meillä oli varsin riemukasta, kuinkas muutenkaan..) kunnes keksimme mennä sisälle tutkimaan olisiko pakastimessa jätskiä!! (No ehkä se oli vähäsen enempi minun ideani.) JA OLI! :D

Ja siinä me sitten penkillä auringon paisteessa heiluteltiin jalkoja ja syötiin jätskiä. Jaa, ei muka ole enää nykyään yksilöllistä huomioimista päiväkodissa. ;) Kihi kihi.
Nimim. monta sataa omaa lehmää ojassa?

Muutenkin on hyvä mieli. Kaikesta. Ihan kaikesta. Aurinkoista viikkoaaaAAAaAaAa!!!

No hei taas!

Pöh. Minä mitään miehiä ehtinyt tapailla, vietin laatuaikaa ystävien kanssa mieluummin. :)
Ja sitä paitsi minusta alkoi varsin voimakkaasti tuntua siltä, että tapaaminen olisi ollut erhe. On sittenkin parempi olla ihan tystin sorkkimatta vanhaa muurahaispesää. (Täh?! En tajua mistä tuokin nyt tuli.)

Jahas. Pääsiäisloma oli varsin mainio ja tuli kuin tilauksesta täydelliseen aikaan. Mietinkin, että pitäisiköhän ottaa viikko lomaa tuonne toukokuulle, eihän tuolla töissä muuten jaksa.
Heti aamusta tipuin korkealta ja kovaa, kun heräsin puhelimen viesti-ääneen. Ja voi perkele sentään, taas olen pohtinut työasioita koko päivän. Ja ahdistunut. Epäilin hetken alkavani hyperventiloida, kun sain itseni ahdistumaan työ-, raha- ja terveysasioilla. Olen minä aika taitava tyttö. Nyt tosin yritän aktiivisesti unohtaa nuo kaikki asiat, ettei yö mene paniikissa valvoen. Joo-o. Nyt alkaa ahi palaamaan. Siis kepeämpiin ajatuksiin.

Mökkeily on sitten mukavaa. Tällä kertaa kävimme metsissä ja kallioilla samoilemassakin. Sinivuokkoja näkyi jo siellä täällä ja montamontamontamonta joutsenta. Ja se aurinko! Iiih! Siksipä varmaan ulkona hengailimmekin kovasti kun oli niin 'kesäisää'. (Jos nyt ei jäästä, lumesta ja tuulesta välitetä.)

Kraak. En nyt kykene keskittymään tähän. Teen jotain muuta, jotain missä ei tarvi ajatella tai keskittyä yhtään mihinkään. Töitä? ;)

Kakesta huolimatta haluan toivottaa Äärimmäisen Mukavaa Lyhyttä Viikkoa Kaikille!
(Ja joo, huomasin, että sieltä puuttuu i-kirjain, mutta tuo on paljon kivempi noin.)

Voi perkele! Mulla on treffit kollin kanssa!

Hei hou!

kihi kihi

Oon voimissain. Ja täällä taas. Näyttää vähän siltä, että saan koko ajan olla kirjoittamassa, että ompa siitä aikaa kun viimeksi kirjoitin. Nyt en niin siis kirjoita.

Mitäs. Vierailin melkein kahden viikon ajan tuolla sairaalamaailmassa, enkä sitten tänne ehtinyt/jaksanut kirjoitella. Katsellaan nyt mitä tuleman pitää, että päästiinkö pahasta eroon vai ei... Mutta hei, jotain positiivista! Nykyään kykenen jo kulkemaan pitkin sairaalan käytäviä ilman että pyörtymisen tunnelma häilyy epämieluisana koko ajan tajunnassani! Voin jo ihan reippain mielin kuljeskella mielin määrin. JEI! (Ilot ne on pienetkin ilot.)

Iloista puheen ollen. Olen laihtunut nyt n. 7 kg. JIHUU! Tosin jouduin eilisen päivän väkipakolla olemaan syömättä. Tai söin minä, mutta kaikki tuli ulos samoin tein. Tsih.. ystäväni taivutti minut perjantaina Egotrippiä katselemaan ja tuli otettua visiin muutama snapsi liikaa. Sanottakoon, että saatan nykyään tukea väitettä, jonka mukaan karppaillessa krapulat ovat kamalia ja armottomia ja kestäviä.

Töissä on ollut taas vähän mukavampaa. Olen viihtynyt. Se varmaan osaltaan taas johtuu siitä, etten ole toimistossa ollut kovinkaan paljon, vaan hyppinyt pitkin taloa lasten seassa. Mukavuutta kerrassaan.

Kevät on nyt selkeästi tullut! Mieli on kovin valoisa ja pakahduttaa! Pussaillakin voisi, mutta en vaan tiedä kenen kanssa. ;) Kevätviirausta kuitenkin on ilmassa. ♥
Onko teilläkin? Onhan?!!

Hei vaan hei vaan HEI!

Kukkuu! Joko te olitte unohtaneet minut? :P

Täällä olen taas vaihteeksi. Jotenkaan en millään saa aikaiseksi kirjotella tänne. Ehkä taas joskus intoudun vähän tiheämpään tahtiin. Mutta nyt en kykene. Kaikenlaista on tapahtunut tai tapahtuu. Olen jaksanut karppaillakin ja painoa on pudonnut jo 4-5 kiloa. Nestettähän se pääasiassa on, mutta silti. Jouduin vaan vähän baariin viikonloppuna, joten taisin vähän turvota takaisin. Vaikka en minä hiilareita kaatanut kurkkuuni. Punkkua ja laittisiideriä (yök jälkimmäiselle) etupäässä... Mutta mukavaa oli.

Olen ollut viime päivät hiukan hermostunut, koskapa sukulaiseni joutuu tällä viikolla leikkaukseen ja asiaan liittyy kaikkea muutakin kamalaa. Olen aktiivisesti yrittänyt työntää ajatusta mielestäni, mutta en oikein onnistu siinä kovinkaan menestyksekkäästi. Huokaus. Eniten harmittaa, että minun pitäisi kyetä olemaan tukena ja läsnä ja kaikkea, mutta minua nyt joka tapauksessa pelottaa kovin. Mitä jos... En halua ajatella. Sen vaan sanon, että tässä maailmassa toisille annetaan ihan liikaa kannettavaksi aivan liian varhain. Enkä nyt puhu itsestäni. No, katsotaan nyt ja toivotaan parasta.

Koitetaanpas siirtyä iloisempiin asioihin. Minulle tuli tänään vaaleat raidat päähän! IIK! Olenhan minä luonnostani sellainen maantienharmaa-hunajanvaalea(kesäisin), mutta viimeiset pari vuotta olen aktiivisesti ollut jokseenkin tumma. Kihi kihi. Ihan hullua.
Jouduin vahingossa vähän ostelemaankin tänään kun odottelin pääsyä kampaajalle. Monta paitaa tuli ostettua ja muutama lakki. Siis KEVÄTlakki, lippis, tai mikälie nyt onkaan. Ja korvikset. Ja tukkahommeleita. Ja ruokaa. Ja koko ajan minua taas hymyilytti.

Tänään on ollut mahdottoman mukava päivä. Olin töissä "ihan niin kuin ennen". Koneet kaatuivat toimistossa, enkä voinut tehdä mitään. JEEE!!!! Siellä minä sitten möngin lasten kanssa (no en mönkinyt, ehkä korkeintaan vähän mylläsin) ja olin ihan ilakko (ilakoiva). Nauroin ja olin vähän hysteerinen. As usual. Tai siis niin kuin ennen. Voi miten tuntui mukavalta. ♥

Hahhohhiihhi.

Päätän jaaritteluni tähän.

PS. Hiukan jää kuulkaa vaivaamaan tuolla FB:ssä pyörivien' arvaa 30-biisiä' mielestäni kadoksissa olevat kappaleet. Hermoa raastaa... Aaaaaaaarrrrrrrrrrgh! EI VOI KESTÄÄ!! ;)

Olenhan nainen

Hyvää naistenpäivää!

Löysin Mimmulta sopivaisen testikkeen, mutta bloggeri ei suostunut yhteistyöhön kanssani (HTML-koodi perseellään...en muistanut etten voikaan kopsata wordista tänne tekstejä.) En nyt jaksa alkaa uudestaan väsätä niitä lisäkommenttejani sinne. Mutta mukava testi se oli kuitenkin. Olen 60% tosinainen.

Eilen kokeilin myös punaviinin ja karppauksen yhdistelmää. Maistelin siinä sitten punaviiniä ihan urakalla. Krapulaa ei tullut, vaikka niin uhkailtiin. Vaittivät, että krapulat olisi jotenkin kahta hirvittävämmät kun on vähähiilihydraattisella ruokavaliolla. Pöh. Olen nyt kumonnut sen väitteen. Voitte kutsua minua vaikka myytinmurtajaksi, jos haluatte. ;) Niin, ja hauskaakin oli.

Olen energisenä puuhastellut koko päivän (kerrassaan tavatonta!!, mutta olen tämän ruokavalion ansiosta hyväntuulinen ja täynnä virtaa. Mukavaa.) Lämmitin kotinikin tänään. Isoveikka pistäytyi kahvilla ja toi vähän kirjallisuutta. Jutusteltiin syntyjä syviä ja huovuttelin siinä samalla sydämiä. Olen maailman onnellisin kaikista veljistäni. Nyt lihamureke paistuu uunissa ja suunnittelen netti-tv -katselmusta. JimTV:llä näkyi olevan dokumentti Heath Ledgeristä ja katselmusaika loppuu tänään ysiltä. Ja Serranon perhekin on jo tullut! Menen siis. Moikka!

Hih hih haa...

Terve!* :D

Jahas, olen taas ollut teillä tietämättömillä jo vaikka miten monta päivää. Ajattelin, etten ota turhia paineita tästä kirjottamisesta. En ole puuhaa kuitenkaan lopettamassa. Kerään vaan aineistoa. Ho ho. Niin varmaan.

Olen ollut ihan hyperaktiivinen ja ilomielinen tämän viikon. Aloitin sunnuntaina sen karppaamisen ja täytyy sanoa, että se sopii minulle. Paitsi että pitää tehdä ITSE omat ruoat. En ihan joka päivä sentään haluaisi kokata. Minähän siis osaan tehdä ihan hyvääkin ruokaa, mutten millään muotoa nauti sen tekemisestä. Siksi en ruokaa useasti ole valmistellutkaan. Paitsi nyt. Pöh. Siksipä ajattelin valmistaa (kunhan palkka tulee taas) ruokaa pakkaseen. Sillä siitäkin tuskasta pääsee, ainakin hetkellisesti. Jihuu!

Löysin itselleni ihastuttavan keittiön. Katsokaa vaikka itse.


Kuva on äärimmäisen huono, mutta ei sen väliä. Vähän tuon tyyppisen kuitenkin haluaisin. Ovissa on kivat urat. Sopisivat minulle tänne. Ja uuni on ehkä hienoin koko maailmassa!
Niin, tuon kuvan löytää täältä selvempänä, isompana ja ihanampana.
Meinaan muuten ottaa vähän rempparahaa ja laittaa keittiön kesällä kuntoon. (En toki tuolla hinnalla mikä kuvassa näkyy...köh.) Työmies minulla jo on. Suvussa siis. Itsellänihän ei miestä ole, jos ette vaikka enää muistaneet. :D

Ei minulla nyt taida muuta asiaa olla. Olen niin täpinöissäni (ihan kaikesta), että on vaikea keskittyä tähän nyt. Menen ja teen kahvia. Olen siis kuitenkin elossa, iloinen ja onnellinen, virkeä ja ihan höpönassu. Mukavaa viikonloppua! IIH!

-Sirtsu-

Tänään kun tulin kotiin, niin pihalla oli kolme dinosaurusta. Ihan totta! Todistusaineistoa:

Ai niin, meinasin unohtaa tämän. Tämä viittaa siis aloituslauselmaani.
Ps. *Yleensä miehet sanoo 'Terve!', mutta niin sanoin nyt minäkin. Olipa tärkeää. ;)

No mutta Hyvää Iltaa!

Olen täällä taas! HIP HEI! Jälleen hyvällä mielellä ja sangen energisoituneena.

Joo-o, olen hiihtolomalla. Ja jotenkin tuon työrupeaman uuvuttavuuden vuoksi halusin lähteä kauas pois täältä. (Toooosi kauas meninkin...haha.) Menin siis Turkuun. :)

Turussa minulla on sydänystävä, lapsuudesta asti ollut, melkein siis sisko. (On siellä myös yksi veli ja monia muitakin..) Kotikotini sijaitsee kuitenkin myös Lounais-Suomessa, joten yhdistin huvin ja... huvin. Sydiksellä on nykyään vauva, varsin hyväntuulinen ja valloittava muutenkin. Voisin ottaayhden samanlaisen jos pitäisi vauva ottaa. Ja joo-o, tiedän, ettei niitä oteta, mutta silti. Oli kuitenkin taas NIIN hyvä olla. (Olinkin uhonnut töissä jo muutamaan otteeseen, kun oikein väsytti, että perkele, minä lähden Turkuun *****n kainaloon. NIH!) Tunsin olevani kotona, vaikka olinkin ystävälässä. Se ihminen on yksi tärkeimmistä asioista maailmassa minulle. Ja nyt myös tietysti se vauveli. (Ja onhan sen mieskin ihan kiva. Niin ja sen miehen veli.) Voih, olipa ihanaa.

No, viivähdin ystislässä kauemmin kuin olin aikonut ja jouduin hiukan supistamaan kotikoti-aikaa. Hmmmph. Päätin myös karata useammin pois täältä kotikaupungista. Huomasin muuten taas miten paljon tykkään Tampereesta asuinkaupunkina. On tämä vaan hyvä ja ihana. Iiih!

Ai niin, veljeni oli lapsineen myös äipällä. Jei! Kivaa, mutta hiukan väsyttävää. Meinaan sitä heräilyä ja tavatonta touhuamista ympäri vuorokausien... Kivaahan se oli, mutta ihan kiva oli tulla kotiinkin jo. Veli on nyt hoikistunut kovasti, kun aloitti karppaamisen (elikkäst' vapaasti suomennettuna vähähiilarisen ruokavalion noudattamisen) joskus syksystä. Ja koska minä vaan pullistun ja pullistun (tähän liittyy nyt sitten tuo postauksen kuva) kaiken aikaa, ajattelin että MAANANTAINA minä aloitan myös. Jep. (Saatan aloittaa jo aiemmin, mutten kerro sitä täällä. Maanantai on kuitenkin ehdoton takaraja...)
Niin, tässä nyt vähän kauhistuttaa, koska olen tottunut syömään töissä VALMIIN ihanan lämpöisen aterian...en vaan voi syödä enää. Joudun ehkä perikatoon, tuhoon, ja kaikkeen kamalaan, koska minun pitäisi valmistaa eväät itselleni töihin JOKA PÄIVÄKSI. VOI EI!!! Ehkä minä kuitenkin tokenen. (Ehkä en.)

Minulla on hyvä mieli. Ja huomenna varmaan vielä parempi, koska ystäväpoikalaan pitäisi rientää. Kivuutta! Huomenna paneudun taas paremmin tähän maailmaan... ellei nettini sitten ole sulkeutunut. En nimittäin yhtään muista olenko maksanut laskua... elämme siis jännittäviä aikoja. Joo-o. Soitan sinne nettilään huomenna ja kysyn. :)

MOIKKA!

Edit 22.27
"Vasta pesty puhdas paita (+hame, sukkikset, ylipolvensukat, kaulahuivi, kotitossukat)
kuka siihen viimeks koski paskasilla näpeillään? "

Mikä leikki?

Halusin vaan kertoa, että tein keveän iltapalan ja kaadoin sen IHAN JOKAISELLE vaatteelle päälleni. Itkettäisi jos ei naurattaisi.
Nimim. ♫ Annan pesukoneen laulaa vaan. ♫ :P

Tänään...

...olen hyvin levännyt ja ilomielinen. Toivotan kaikille oikein Rakkaudellista Ja Ihastuttavaa Ystävänpäivää! ♥

Olen pitänyt vähän taukoa bloggailussa ihan tietoisestikin. Muuten tulisi pelkkää vittua ja perkelettä ruutu täyteensä. No ei nyt ihan, mutta totuuden nimissä en ole kyllä jaksanut ajatellakaan kirjoittamista viikolla. Töissä (ja iltaisinkin) riittää deadlineja ja järjestämistä. Plääh. Enkä tykkää yhtään. (Perjantainkin piti olla 9.30-16 päivä, mutta siitä tulikin 8-17. Että näin meillä.)

Ylätahoilta sanoivat, että kyllä tämä tästä rauhoittuu kunhan alkuvuoden hässäkät ovat ohi. Uskoisko tuota?! Mutta lapset on kivoja. Ja nyt ehkä vielä entistä selkeämmin huomaan miten paljon OIKEASTI nautin työstäni..siis siitä varsinaisesta. No, vuosi sinne tänne.

Vaikka välillä on paskaa ja väsyttää, on minulla onneksi kivaakin vielä. Haha. Ja ystäviä ja perhe ja ihmisiä ja kivaa ja ystäviä ja ihmisiä... Ja pianhan on se lomakin.

Halusin vain tiedottaa, etten ole hävinnyt mihinkään. Olen vaan vähän väsynyt. Väsynyt..ja enimmäkseen onnellinenkin. :) PUS!

Pian on loma!

Oikeasti ei kylläkään ole vielä vähään aikaan, mutta minä ikään kuin suggestoin itseäni tässä. Jaksaa jaksaa... ;)

Töissä pitelee kiirettä, mutta jotenkin sitä selvitään päivästä toiseen ja kyllä minua välillä naurattaakin (välillä taas tekee mieli hakata päätä pöytään, mutta ei puhuta nyt siitä). Kuulkaa, kevät tulee ennemmin kuin uskottekaan. Kohta on hiihtoloma (JEIII!) ja sitten onkin jo pääsiäinen ja se tarkoittaa sitä, että tulee kesäkuu ja sitten ihan pian on kesäloma!! HURRAA! Mieleni on sangen valoisa. :)

Minulla tuntuu nyt olevan kauheasti tekemistä niin töissä kuin vapaa-ajallakin (ja sillä tarkoitetaan tässä nyt viikonloppuja). Olen lähdössä kotiinkotiin hiihtolomalla. Samalla matkalla tapaan sydänystäväni, sen lapsuudenystävän, josta juuri tuli äitikin tässä taannoin. IIH! ♥ Minua ihan pakahduttaa. Viikkoon on ympätty myös muutama muu jälleennäkeminen. Ja kotonakotona täytyy toki myös hengata (sekä äipällä että iskällä).

Käyn kyllä liian harvoin "kotona". Tunnen siitä valtavan huonoa omaatuntoa. KUKAAN ei käy vanhemmillaan yhtä harvoin kuin minä (puolustuksekseni mainittakoon, että ne käy täällä, veljeni luona, kylässä ajoittain ja tapaan heitä silloin..) Oih! No nyt menen ja olen siis kiltti tytär.

Melkein samaan saumaan (hetimiten lomani jälkeen) saapuvat ulkomaankaverit taas Suomen kamaralle. Ja se taas tietää parin viikon juhlaa ja tapahtumaa tapahtuman perään. Milloin minä oikein lepään??? Ehkä sen jälkeen kun olemme muutaman ystiksen kanssa juhlistaneet kevättasausta. Wohoo!!

Kamalasti tapahtumia tiedossa, mutta ne ovat laadultaan hyviä, voimaa-antavia. ♥ Vaikka ulkoinen habitukseni saattaa hieman kärsiä moisesta pyörityksestä, ei minua kuulkaa järkytä yhtään!

Valoisaa mieltä ja mielenrauhaa tähän viikkoon! Nyt tekee mieli suukottaa ihan kaikkia! (...saattaa johtua tuosta PS:stä alempana...)

- Sirtsu- ♪♫ ♥ ("Mua aina laulattaa näin maanantaisin..") ♪♫ ♥

PS. Näin tänään bussissa ihanan Kurt Cobain-tyyppisen ihanuuden. Olin ihan sulaa vahaa ja ihan et AAH ja IHQ! ...ja polvet vetelänä. Ihana! ♥

Huomenna on torstai! JEE!

Koska seuraavaksi tulee sitten perjantai ja sitten on viikonloppu!

Onnekseni olen ilokas ihminen. Muuten ei kamalasti naurattaisi. Nyt naurattaa, mutta se taitaa lähinnä johtua siitä, että olen nauttinut kaksi lasia punaviiniä. Ihan vaan siksi, etten jaksa hakea puita ja lämmittää kotiani. Ja kun on kylmä, punaviini on se asia, joka varmasti lämmittää. Kehoa ja mieltä. :)

En halua valittaa töistä (enkä nyt aiokaan...kohta enää ainakaan), mutta ajatelkaas seuraavaa: JOS ihminen hakeutuu huonosti palkatulle alalle, koska TYKKÄÄ siitä työstä (oli palkka mitä oli)... JA sitten työnkuvaa muutetaan niin, että ihminen ei kerkeäkään oikeasti tehdä SITÄ työtä (tai osa-aluetta) mistä tykkää... Niin pistäähän se nyt vituttamaan! Okei, palkka on muutaman satasen parempi, mutta hermoa kiristää, enkä kerkeä edes sitä musiikkia kuuntelemaan toimistossa, kun pitää juosta koko ajan paikasta toiseen ja kaiken maailman palavereissa. Toivon, että tämä kiire ja hässäkkä laantuu tästä.

En ole jaksanut edes jumpata. Höh. Sekin vähän harmittaa. Huomasin muuten juuri, etten ole nähnyt ystäväpoikaa kohta kolmeen viikkoon. (Se saattaa myös vaikuttaa mieleni epätasapainoon, itse asiassa varmaan aika paljonkin..)
HII! Äsken se juuri sitten soittikin ja sovittiin, että pidetään näkemisjuhlaa lauantaina. Kivuutta! Että eiköhän tämä tästä.

Ja nyt on kai tunnustusten aika; ne ilta-ajat, jotka ylitöiltä/väsymyskeltä on jäänyt vapaaksi, olen istunut koneella facebookissa TAHI katsellen netti-TV:tä. Olen koukuttanut itseni sarjoihin ILMAN digiboxiakin! Hyvä minä! Hurraa!
Menen siis boxiostoksille, kunhan palkkapäivä koittaa... minusta tuleetaas normaali. (Just just.)

Olen alkanut nähdä unia entisistä rakkauksista/ suhteistani... siitä uni mistä puute. Tsih. (Ei niissä sitten mitään pornoa kuitenkaan ole!!!)

PS. Minulle on tänään sanottu kolme kertaa, että haisen hyvälle. Yksi näistä oli aikuisen sanoma. :) Hurraa! Mä haisen hyvälle!

PS. vol. II Huomisesta alkaen ajattelen taas positiivisesti ja näen ympärilläni vain kaikkea hyvää ja kaunista! JEI! ♥

Voi ei!! ...eli paskaa

En ehdi enää mitään! Ja jos kerrankin ehtisin, niin sitten en jaksa. Perkele.

En tahdo enemmän palkkaa (no oikeasti haluan!!!) jos se tarkoittaa näin hillitöntä työmäärää (ottaisin rahat ilman työmääränlisäystä, kiitos). Toivon, että tämä kaikki on vain alkuhässäkkää ja että kyllä se tästä tasaantuu. Jaa, mutta niinhän se onkin. Puhuinkin varmaan vasten parempaa tietoani: Huomenna on paremmin. Heti helpotti.

Toivon haltijakummiltani ennen kaikkea sitä, että pysyn järjissäni, ettei minusta tule ahdasmielistä nipottajaa tai (-mikä vielä hirveämpää) ANAALIPEIKKOA (kuten FB:n testi väitti elämänsuunnakseni).. En halua!!!! EIIH!!! "Nii! Sä oot nii syvältä perseestä, et Mr. Hankeyki o kateelline!"

Se kuka sanoo, on itse perseestä!

Kylläpä nyt ajatukset harhailee. Jouduin tänään arvioimaan työntekijäni (onneksi sentään yhdessä oman esimieheni kanssa.) Se ei ollut mukavaa, varsinkaan kun olen itse juuri ollut yksi "rivimiehistä"...mikä minä olen mitään mistään tai kenestäkään sanomaan. Nyt on ihan paska olo. Koska tietysti olisin halunnut (luonnollisestikin) antaa ihan parhaat arviot kaikille, mutta eihän se käynyt päinsä. Tarvitaan realistisuutta ja objekstiivisuutta. Mutta kuulkaas: Realistisuus ja objekstiivisuus SUCKS! NE on perseestä.

Lyhyesti sanottuna: Viime viikko oli perseestä (+5h ylitöitä) ja tänään oli paskaa. Mutta onneksi huomisesta tulee hyvä!!

P.S. (Ja lisäksi toivon, että tämä jää ainoaksi rutina-paskaa-paskaa-postauksekseni.)

Tulla lujaksi, pysyä pehmeänä. Siinä on kylliksi haastetta yhdelle elämälle.
-Tommy Tabermann-