Iltaa!

No hei vaan! :(

Kaikenlaista on sattunut.

Päällisin puolin kaikki on mennyt normaalisti, jotenkaan ei vaan ole tuntunut siltä, että olisi pitänyt kirjoittaa. Ennen kuin nyt. Asiat eivät siis, arvatenkaan, ole sujuneet loistavasti.

Sydämeen koskee. Paljon. En ole kirjoittanut mitään tänne aikoihin. Olen voinut jokseenkin hyvin. Kai se sitten on niin, että helpointa on kirjoittaa, kun asiat ovat jokseenkin epätäydellisesti. Otaksutaan nyt sitten vaikka tapauksessani niin. Eikä edes tarvi otaksua...

Tätini... en oikein tiedä miten sen sanoisin...tai siis en haluaisi oikeastaan sitä sanoa.
Noh.. Rakas tätini, kummipoikani äiti, siunattiin tänään ikiaikaiseen uneen. Tai jotenkin noin.
En oikein osaa..tai oikeastan en edes yritä valita oikeita sanoja. Nämä ovat oikeimmat. Täynnä kaipausta.

Ilta kun yöhön sulkeutui, otti enkeli tädin mukaan.
Silmät rakkaat iäksi sulkeutui, sitä hetkeä nähnyt ei kukaan.
Nyt hellin kuvaasi muistoissani
se säilyy pohjassa sydämen,
vaikka ikävä painaa rinnassani
säilyy muistosi helminä kimmeltäen.

Olit rakas.. ♥