'Syytä jotakuta ja jatka elämääsi'

No panic..

2011-01-10T00:24:00.012+02:00

Olenpas minä nyt ahkera päivittämään. ;) Ajattelin tulla tänne höpöttelemään omiani, kun turha tässä varmaan on nukkumistakaan yrittää. Joululomanen on tehnyt tehtävänsä ja unirytmi on taas mullinmallin. En siis edes ala panikoida, vaan tyynen rauhallisesti kirjoittelen älyttömyyksiäni tänne, samalla lasillisesta punaviintä nautiskellen.

Saattaa olla, etten saa unta ennen kuin on jo herättävä. Se taas tietää hervotonta työpäivää. Voi sitä hihityksen ja levottomuuden määrää. Ja kun tiedän työtoverini, taitaa tilanne olla melko kaoottinen huomenissa. Onneksi lomaltapaluupäivä suoritetaan aina hiukan pehmeällä laskulla, ei tieten tahtoen järjestetä hirveästi mitään liiallista älyä vaativaa toimintaa. Hulinaa siellä on kuitenkin ihan joka tapauksessa. Olisin halunnut lomailla vielä ainakin viikon. Minä kun olin töissä välipäivät, niin nyt tuntuu, että loma loppuu kesken. Vaikka ainahan se siltä taitaa tuntua.

Olen ollut myös yllätysreipas polkija tällä viikolla. Kuvittelin, etten olisi millään jaksanut neljää kertaa urheilla, mutta nukuin niin mukavia ja pitkiä unia, enkä hömpötellyt tai ollut paheellisilla teillä loppiaisen jälkeen, että jaksoin kuin jaksoinkin olla reipashenkinen. Keskiviikkona sekä perjantai-sunnuntaina. Normaalistihan en kuntoile viikonloppuisin, vaan olla möllin ja hengailen ystävien kanssa. Nyt tuntui, että oli hyvä olla vain rauhassa ja puuhastella kivuuksia.

No niin. Loviisa tuolla kommenttilaatikossa kysyeli Suuresta Rakkaudestani, johon edellisessä postauksessani viittasin. En asiaa ollut ajatellut sen kummemmin puida, koska siinä ei oikeastaan ole mitään puitavaa. Eikä varsinkaan mitään ylpeilyn aihetta. Päinvastoin. Tuhmatuhma. Mutta koska asiaa olen silloin joskus alussa täällä jo pohtinut, valotan nopeasti taustaa.

S.R. on "ikivanha" ystävä (sekin pitäisi olla lainausmerkeissä.) Kauan kauan sitten, puhutaan useista vuosista, meillä oli ikään kuin suhde. Ikään kuin siksi, että hän oli varattu.

Minä menin rikki ja lopetin koko homman. Mutta hän on kuitenkin ollut aina se Suuri Rakkauteni. Moneen vuoteen ei olla nähty, kirjoiteltu on ja joskus soiteltukin, mutta siihen se sitten on jäänyt. Mitään suuria tunteita minulla ei häntä kohtaan ole enää pitkään aikaan ollut. Eikä ole nytkään. Kiva poika, ihana poika, ei muuta. Kai. Ja kyllä, hän on yhä varattu. Nyt vaan eri naisen oma. Ja naimisissa asti. Huh huh. Olen sisäiset taisteluni ja itsesyytökset asiasta käynyt silloin aikoinaan ja kävin taas. Miksen minä vaan opi?! Kai se on tämä kyseinen herra, joka saa minut ihan solmuun periaatteineni. Kun koskaan ikinä kuuna konsanaan muuten en ole ryhtynyt MIHINKÄÄN varattujen miesten kanssa. Se on aina Ehdoton EI. Paitsi S.R. näköjään yhä. Tai taas.

Olen minä kai aina tiennyt mitä saattaisi tapahtua jos hänet tapaisin. Olen tiennyt, mutta salaa toivonut, ettei sentään kuitenkaan. Been there, done that. Olen vähän pihalla tämän asian suhteen, enkä oikein osaa sitä analysoida, enkä aio sitä täällä sen syvemmin puidakaan. Ei ole ehkä ihan oikea paikka. Sen tiedän, että tein väärin. Ja niin teki hänkin. Siinä se.

Nyt olisi varmasti aika lähestyä sänkyä. Jos vaikka väsyttäisikin. Punaviini rentoutti jotenkin niin mukavasti, että saatan jopa menestyä.

Mukavaa alkavaa työviikkoa ja leppoisaa lomaltapaluuta niille, jotka huomenna palaavat työpaikoillensa! May The Force Be With You!

Parempaa tätä vuotta kaikille!

2011-01-07T23:38:00.004+02:00

Minä ihan luulin, että olisin piipahtanut täällä viimeksi keväällä, mutta höpöhöpö, olenhan minä sentään elokuussa käynyt hehkuttamassa onneani täällä. Nice.

Monesti on pitänyt postata (edes pikaisesti) jotain kuulumistani tänne, mutta en sitten ikinä lopulta ole saanut aikaiseksi kirjoittaa. Tai asiat, joista olin ajatellut kertoa, tuntuivat tyhmiltä tai merkityksettömältä.

Noh, mitäs, syksyn ja talven aikana on tapahtunut kaikenlaista. Raha-asiani päätyivät lopulta "virallisten tahojen hoidettaviksi." Olenkin maksujärjestelyssä tuonne... olisikohan se ollut toukokuulle asti. Raha riittää nippanappa elämiseen, mutta mihinkään rillutteluihin ei ole varaa. Omituista, mutta tämä tuntuu tavallaan ihan mukavalta, huolettomalta. Kun tietää, että asiat on järjestymässä. Eikä tarvi miettiä, että onkohan mulla varaa näihin kenkiin/tähän paitaan tms...kun ei ole. Helppoa! Sopii vaaka-ihmiselle. :D Enkä minä sitä rahaa nyt oikeastaan liiemmin tarvikaan. Näköjään.

Kesän porsastelun jälkeen aloin säännöllisesti taas kuntopyöräillä. Neljä kertaa viikossa suunnilleen tunnin poljennot. Tuloksia on syntynyt. Nyt on lähtenyt jo suunnilleen 8-10kg...riippuen siitä, milloin punnitsen itseni. Mutta vähintään tuo 8kg on "menetetty." Voi harmi! ;) Puolet onkin sitten vielä jäljellä. Siis "kesäksi kuntoon" -projektistani. Mutta olen aikataulussa. Hurraa!

Seuraavassa pikkuisessa "sivulauseessa" kerron senkin, että...millähän nimellä häntä nyt kutsuinkaan täällä...Suuri Rakkaus? Niin joo, se se oli, niin se nyt sitten kävi täällä ja tuli yökyläänkin. Damn me!!

Joulu oli oikein mukava.♥ Vietin ensin lapsiperhejoulua ja sitten juhlittiin ("joulua") kolme päivää ystävieni kanssa. Parasta!
Uusi vuosi meni samoin kolmen päivän ilottelulla, mutta ihan nätisti tuli iloteltua.

Niin, että sellaista kuuluu, että koko elämä on remontissa, kunpa tätä kotianikin vielä saisin rempattua. Noh, ensi kesänä sitten!

Laav, Sirtsu ♥

Ps. Olen minä teitä ajatellut, vaikken ole täällä käynytkään.

Laavlaav♥

2010-08-15T00:43:00.003+03:00

No niin. Siinähän se sitten meni. Se viiden viikon kesäloma. Ja tiedättekö mitä? Minua ei haittaa tippaakaan, että työt alkoivat. Ei ahdistusta, ei elämänrytmipaniikkia. Minä olen pelkästään vain onnellinen. NIIN onnellinen. Tämä kesä oli paras pitkään aikaan. Ehkä paras ikinä.

Ulkomaalaisystävämme siis tulivat käymään juuri viimeisiksi lomapäivikseni. En muistanutkaan miten sydämellisen ihastuttavan, vilpittömän lämpimiä ja välittäväisiä ystäväni oikeastaan ovatkaan. Oikeasti, olen vieläkin yhtä hymyä. ♥

Enkä nyt väitä etteikö minulla olisi Suomessa vastaavia ystäviä, minusta vaan on ihanaa (en koskaan käytä sanaa ihana, mutta tähän se sopii) taas muistaa miten läheiset ja oikeasti merkitykselliset välit meillä kaikilla on tuhansien kilometrien välimatkasta huolimatta. Puhumattakaan (joidenkin kohdalla) vuosista. Voi itku. Ihan oikeasti melkein itkettää, kun ne ovat niin tärkeitä minulle.

Ensi kesänä menen heti kesän alussa häihin, sinne ulkomaille. Kyllä, sekin liitto sai alkunsa Suomessa. Ja toisaalle, kaukana kaukana täältä, ystävälleni syntyi juuri pikkuinen poikavauva. Hänestä tuli papi. En melkein meinaa kestää tätä kaikkea onnea ja auvoa. Voi voi voi. Ja oi. ♥

Niin, siis viimeisten lomapäivien aikana tapahtui kaikenmoista; yhtenä iltana grillasimme kotipihallani, josta lähdimme baariin. Seinänaapurini ei grillijuhlista kuitenkaan pitänyt, vaan vilkutti raivoissaan pihavaloja klo 22.50 kuin valomerkkinä ikään (lopulta lähdimme ennen 23.40). Hän myös lähestyi minua seuraavana aamuna kirjeellä. Tämä kaikki olisi kovin ymmärrettävää jos juhlisin täällä taukoamatta, tai jos hänellä olisi ollut seuraavana päivänä työpäivä, mutta ei. Muistaakseni pidin viimeksi jonkin sortin juhlat viimeksi lokakuussa ja hänen työnsä alkoivat vasta neljän päivän päästä. LISÄKSI toinen naapurini itse asiassa kehoitti minua kutsumaan kaverini grillaamaan pihallemme.

No, nyt minua ärsyttää naapurini entistä enemmän. En ymmärrä tuollaista niuhottamista. Mutta silti muistoissani on ihanat ystäväni. Jotka siis näkivät kotini ensimmäistä kertaa.. kuin myös naapurini pihavalon. Olisin toki informnoinut häntä juhlista, jos niistä olisin etukäteen tiennyt, vaan eloni on melko hektistä, enkä aina tiedä mitä ilta tullessaan tuo. Joten nyt jäi kyllä jonkinmoinen ärsytys naapuriani kohtaan, varsinkin kun normaalisti häntä kovin ajattelen; en kuuntele musiikkia tai katso televisiota illalla olohuoneessa, ettei hänelle aiheudu häiriötä. Luulisi, että yhdet juhlat pari kertaa vuodessa kestäisi. Mutta ei. (Hän on muuten ennenkin koputellut seinään jos juttelen jonkun kanssa yöaikaan.) Pitääkö minun nyt alkaa pyytää lupa ystävien käymiseen? "Kop kop. Anteeksi, saako Liisa nyt tulla luokseni kylään, me saatamme puhua yli yhteentoista? Sopiiko?"

Jaa.. no, antaa olla. Asiasta toiseen... Sitten vietimme elämää mökkimaisemissa. Ystäväni istuivat laiturilla kuunnellen hiljaisuutta. Keskustelimme asioista. Elämästä. Toiveista. Pettymyksistä. Kaikesta. Välillä istuimme hiljaa. (Se on hyvin yli kymmeneltä hengeltä yhtaikaa.)

En edes kykene sanoin kuvailemaan miten hienoa oli. Taas kerran. Itkuhan tässä tulee. Oikeasti, olen niin pakahduksissa, etten tiedä mitä kirjoittaa. En vain tiedä. Ulkomaanelävät lähtivät sunnuntaina ja minä menin töihin maanantaiaamuna hymyssäsuin. Miten muutenkaan. En minä tiedä mitä olen tehnyt ansaitakseni kaiken tämän. ♥Laav.♥

Kaos -it's my middle name

2010-08-03T15:53:00.005+03:00

Huijjui, kesäloman viimeistä viikkoa viedään.. En nyt vielä ala kirkua miten kamala ajatus on mennä töihin, koska en oikeastaan ajattele sitä. Paljoakaan. ;) Koti alkaa pikkuhiljaa (nyt vasta!!) olemaan järjestyksessä (no more kaos), tai ei ihan vielä, mutta torstaina nyt jo ainakin. Ehkä. Ikimaailmassa en olisi työviikkoina saanut tehtyä tällaista perusteellista siivousta. Kaikki oudot kasaumat pois nurkista (psst...sängynalusesta ei nyt puhuta mitään) kokonaan. Arvelen, että nyt te luulette, että joo, joo.. siistiä sillä on kumminkin ollut. Mokomakin liioittelija. Mutta olette, ah, niin kovin väärässä. Näytin kuvaa kaaoksesta kodissani työystävälleni ja hän totesi, että "ooh, en mä kyllä uskonu kun sanoit, mutta ahahhaaha.. ei voi kun nauraa." Niin, että en huiputa kun sanon, että täällä on ollut kaaos.

Mieleni on pitänyt olla erinomaisessa järjestyksessä, koska eikös sitä sanota, että jos mieli on järjestyksessä, kestää epäjärjestystä ympärillään? Tai kestää ja kestää. Onhan se ollut ahdistavaakin, mutta ei niin ahdistavaa, että olisin paikat pistänyt kuntoon. Harmi. Minulla on kiva koti ja on harmillista, että tänne ei voi kutsua ketään, kun paikat on mullin mallin. Nyt kuitenkin siis näyttää jo hiukkasen valoisammalta tämä asia. Kaksi päivää aikaa, sitten tulee vieraita muista maista vierahista. ♥ Ihanaa nähdä osaa kavereista monen monen vuoden tauon jälkeen.

Paitsi että. Sanokaa vaan että olen pikkumainen, mutta minua harmittaa suunnattomasti, koska olen lihonut viiden vuoden aikana varmasti ainakin 20 kiloa. Viimeisen puolentoista vuoden aikana niistä ainakin sen 15kg. Voi perkele. Ei siitä tietenkään kukaan muu välitä kuin minä. Ovat vaan onnellisia kun en polta enää. Ihmettelevät ja päivittelevät miten pystyin niin vaikeaan tekoon. Ja ovat ylpeitä.

Onhan se hienoa, kun voi sanoa, ettei polta tupakkaa. Kaipaan vaan entistä kehoani. USKOMATONTA, että sanon noin. Ihan vaan siksi, kun en silloinkaan ollut siihen tyytyväinen. Mutta niinhän se kai menee. Ikinä ei ole tyytyväinen. Mutta tämä kehitykseni huonompaan suuntaan on ollut niin rivakkaa, että ihan hirvittää. Minusta ei tunnu hyvältä näin. Sanonpahan vaan, että laihduttaminen on tuhansia kertoja vaikeampaa kuin tupakanpolton lopettaminen. Ainakin minulle. Mutta odottakaas vaan, kyllä se tästä vielä lähtee. Kuntopyörä on hankittu jo keväällä ihan sitä silmällä pitäen (kesälomalla en ole tosin ehtinyt polkemaan kun olen ollut koko ajan menossa, enkä kyllä olisi jaksanutkaan.) Viikon päästä alkaa sitten määrätietoinen ponnistelu kohti keveämpää kehoa. Olen iloisen optimistinen. Parempi laihtua vähän hitaammin, ihan rauhassa vaan, että ehtii nahkakin perässä, eikä jää roikkumaan. ;) Ehkä sitten ensi kesänä kirjoitan, miten on vielä matkaa jäljellä, mutta silti hyvä mieli ja montamonta kiloa takana. Ehkä. I hope.

Kesä on ollut kyllä ihan hirveän mukava. Lämmin ja mukava. Ihana. Olen tavannut paljon ystäviä, vaikka tuntuukin, että vielä paljon enemmän olisi pitänyt ehtiä, mutta miksi ihmeessä? Onhan tässä aikaa. Kai sitä voi syksylläkin ihmisiä tavata? Ihmisillä vaan tuntuu olevan niin paljon kaikkea sitten viikonloppuisin, että on vaikea sovittaa yhteen aikatauluja. Mutta mitäpä tuosta.. asioilla on tapana järjestyä.

Nyt vien peiton pesukoneesta narulle kuivumaan. Jos siellä on vieläkin paikat täynnä naapurin pyykkejä, tiputan ne alas ja väitän, että ne olivat siellä jo kun tulin. ;)

ps. Kerron sitten viikonlopun jälkeen jälleennäkemisen riemusta ja ilakoinnistamme. Voi elämä. ♥ Adios!

Hyvin skulaa!

2010-07-19T22:48:00.004+03:00

No nyt alkaa olla kaikki loman alkumetreille (tässä tapauksessa metri on noin kaksi viikkoa) ympätyt tapaamiset tavattu. Ne ovatkin olleet varsin mukavia tapaamisia. Ihan jokainen ♥. Iloa, naurua, ruokaa, juomaa, musiikkia, ystäviä, sukulaisia ja vaikka mitä kivuuksia. Hyvää mieltä ne ovat aiheuttaneet, joskus vähän krapulaakin. :)

Tänä kesänä olen ollut muuten useita kertoja uimassa. Järvessä. Minä. Ui-mas-sa. JÄR-VES-SÄ! Joku tosin saattaisi käyttää uimisen sijaan sanaa kastautua. Mutta väitän uineeni. Kirkumista ja ääretöntä räpiköimistä se taisi suurimmaksi osaksi olla, mutta viilensi mukavasti.

Olen myös vilautellut takapuoltani yleisillä paikoilla. Tosin tahattomasti, mutta silti. Ja nyt olen sitten traumatisoitunut. Kuten varmasti myös ovat ihan kaikki, jotka tapauksen näkivät. Hahaha.

(Jos nyt vähän sitten rutinaakin tänne suoltaisin, ettette vaan luule, että olen ainoastaan onnellinen. Raha-asiani olen taas saanut ihan totaalisesti perseelleen. Noin. Siinä se. Tulipa sanottua.)

Lomailu on sitten mukavaa. Niin kovin mukavaa. Ei yhtään edes ahdista, vaikka kirjoittelen juttujani täällä täydellisen sekasotkun keskellä. Päätin nimittäin tässä viikko(kohan siitä jo on?) sitten järjestää vaatehuoneeni, joka oli siis muuttunut ihan kaiken mahdollisen rojun sekä vaatteiden säilytystilaksi. Ei ollut mitään mahdollisuuksia astua oviaukosta sisään. Näky oli ihan kamala, suorastaan lamaannuttava. Ai niin.. juttuahan piti vielä jatkaa.. Niin, siis aloitin järjestämisen viikko sitten. Siirsin tavarat mukavasti makuuhuoneen puolelle. Ja kas vain. Täällä ne ovat yhä. Mutta ei ahdista. Nope. Ollenkaan. Onhan tässä aikaa. Kihi kihi..

Onkohan tänään ollut kiva ilma? En nimittäin ole poistunut kotoani ollenkaan, koska luulin, että minulla on krapula. Aamulla väsytti kamalasti ja iltapäivällä päätä alkoi särkeä mahdottomasti, ei auttanut särkylääkekään, ei. Yhdeksän aikaan tein yhden jännän jutun. Join kahvia. Periaatteessa se oli aamukahvini. Ja särky oli poissa. Ei se sitten krapula ollutkaan. Hassu tyttö.

Mitäs sitten kertoisin? Mitä te haluatte kuulla?

No niin! Ähäkutti!

2010-07-09T01:31:00.005+03:00

Here we go again!

Kirjoitinpas sittenkin toistamiseen tällä viikolla. En melkein edes itse olisi uskonut. Tämä on varmaan vähän rinnastettavissa siihen, että Espanja pääsi MM-finaaliin. Hurraa! Viva España!!

No niin, sitten kuulumisiin. Kävin tuossa moikkaamassa kummipoikaani ja äitiäni. Oli mukava piipahtaa maisemissa, joissa vietin lähes kaikki lapsuuteni kesät. Hiukan oli kuitenkin haikea ja vähän erikoinenkin fiilis, koska kaksi on joukosta poissa (isovanhempia ei tässä edes lasketa.) Äitini molemmat siskot nimittäin. Se tuttu ympäristö kuitenkin ikäänkuin henki heidän läsnäoloaan. Mutta selvästi joukosta puuttuivat iloa pursuvat tätini. ♥ Omituinen fiilis kertakaikkiaan. Pikareissu oli ihan mukava, joskin tuli tunne, että olisi pitänyt viipyä vielä hiukan pidempään.. Lupasin käydä vielä loppulomasta.

Olen siis aikatauluttanut lomani alkumetrit varsin tiheään ihmistapaamisverkostoon. Kummipoikani tokaisikin minulle, kun tänään tein lähtöä, että "onkohan sulla vähän liikaa kavereita?" Johon minä vastasin, että ei missään nimessä, vaan liian vähän aikaa. :) No, itsepähän laadin aikatauluni niin, että kiirettä pitelee nämä alkuviikot. Kohta sitten helpottaa.

Kaikki tämä kiireellisyyskin on kuitenkin kivuutta! En vaan oikein ole niitä aikatauluihmisiä. Yksi harmillinen takaisku tänään tapahtui, kerkesin nimittäin jo vähän odottelemaan yhtä ystävätapaamista, jonka oli määrä olla huomenna, mutta olosuhteiden pakosta se peruuntui. Höh. Uusia tuttavuuksiakin olisi ollut luvassa, mutta uskon vakaasti, että se vielä jonakin päivänä onnistuu. Eikös vaan?! Onnistuu, onnistuu. :)

Pikkulomamatkani sai minut muuten taas ajattelemaan elämää ja sen yllätyksellisyyttä niin hyvässä kuin pahassa. Mahdanko toimia niin, että osaan nauttia niistä pienistäkin hetkistä, jotka tielleni osuu ...ja elää ns. täyttä elämää? (Inhoan tuota sanontaa, mutta se nyt sattui olemaan ainoa kuvaava sananparsi, jonka mieleeni sain näin äkkiseltään.) Joskus tuntuu, että olen jumiutunut tähän tilanteeseen, mutten oikein keksi muutakaan tilannetta, jossa voisin olla. Ja olenhan minä ihan onnellinen. Välillä ihan värisyttää, kun onnellistuttaa niin. Joskus kuitenkin mietin, että onko tämä nyt se maksimi, joka eteeni tällättiin? Ei huono tämäkään. Enkä oikein muutakaan osaa toivoa, joten kai tämä ihan hyvä on. On tämä.

Päivän onnellistuttava asia: Kummipojan piiiiiiiiiitkä halaus. ♥

Voi kamala..

2010-07-06T02:23:00.005+03:00

..ettei nyt vaan tulisi tavaksi koko ajan hyppiä päivittelemässä täällä. :) Eli hei taas piiiiitkästä aikaa. Jännitti kamalasti, että muistanko enää tänne salasanojakaan, mutta muistinhan minä.

Niin, mitäs, äärettömän kiireinen kevät meni menojaan. Ja hyvä niin, koska kesä on kivointa aikaa ihmisen olla ja elellä. Aloitin juuri kesälomani, joten olo on varsin onnekas. (JEE JEE ja riemunkiljahduksia!!) Olen tietenkin mahduttanut kahdelle ensimmäiselle lomaviikolleni tapahtumaa tapahtuman perään...taitaa olla jotain sovittuna ihan joka päivälle. Melkein siis ressaa. Mutta vain melkein, koska kaikki on niin kivoja menoja ja tapaamisia, että ressaamisen sijaan ihan naurattaa. Huomenna lähden pariksi päiväksi hoitelemaan perhesuhteita palatakseni perjantaina ilakoimaan picnic-tai-mikä-se-nyt-sitten-tuleekaan-olemaan-ja-missä ystävätapaamiseen. Siitä tulee varmaan kivaa. Ja sitten minut onkin kutsuttu hetimiten mökille.

Sivuhuomautuksena mainitsen, että tämä kirjoittaminen tuntuu nyt ihan valtavan omituiselta, tuntuu melkein siltä kuin olisin jonkun toisen blogissa. Mutten oikein usko, että niin olisi päässyt käymään. Ajatuksenani olisi elvyttää tätä tänne kirjoittelua kesälomalla, mutta katsotaas nyt miten käy..

Niin, mitään mullistavaa minulle ei ole tapahtunut tässä kirjoittamattomana aikana. Päässä viiraa kesäisesti ja olo on kovasti paljon vallaton.

Hui apua, kello on jo kohta kolme ja aamulla pitäisi herätä pakkailemaan, kun olen niin laiska, etten nyt halua sitä tehdä. Kerta pakkaaminen sucks.

Hmph. Noh, tiedoksenne on nyt saatettu, että täällä minä vielä olen, elän ja hengitän.

Ja loppuun heitän vielä villin veikkauksen, että kirjoitan tänne seuraavan kerran vielä tällä viikolla.
Uskoisko tuota?

Hu huu!

2010-02-12T14:49:00.006+02:00

Onkohan täällä enää ketään? Terve! Ajattelin nyt tulla takaisin. Olen ajatellut jo vähän aikaa. (Siis tulla takaisin, enkä vain ajatellut ajatellut.) Mietiskelin jopa, että pitäisiköhän tässä ottaa ja vaihtaa oikein blogin nimi ja kaikki, tai vaihtoehtoisesti aloittaa kokonaan uusi, mutta sitten ajattelin (vaikuttaa siltä, että olen alkanut ajatella enemmänkin) että "Enkä!" Enkä sitten vaihtanut. Tai aloittanut mitään uutta.

Vai niin. Näinkin selkeä aloitus. (Diagnoosi: Kärsin pitkän tauon jälkeisestä aloituksesta.)

Elämässäni ei ole mitään kummoista tapahtunut (esim. mitään sellaisia ♥ kivuuksia, ju nou), mutta jotenkin tuntuu, että olen saanut vanhan elämäni takaisin. Loppui se vuoden horror-työrupeama, ja nyt on taas aikaa kaikelle. :) Velikin kysyi, että "mikä sua vaivaa, ootko sä kännissä, kun sä oot tollanen?" Mutta en minä ollut, olen vain..niin voin taas vaan olla. Ei se työrupeama mitenkään ylivoimaisen kamala ollut, mutta ei ollut vaan minun juttuni. Nautiskelen suunnattomasti nykyisestä (entisestä) työnkuvastani. Voi elämän ihanuus!

Puolentoista vuoden tauon jälkeen olen taas sairaslomalla. Polveni on jotenkin piloilla. Epäilevät kierukan olevan hiukkasen vaurioitunut, mutta minä vahvistelen nykyään reisilihaksiani (ahahahaha -melkein naurattaa), että ehkä se tuosta vielä tokenee. Maanantaina menen jo töihin. Ja itseasiassa jalkakin on jo parempi. Ärhäkkä tulehdustilanne on kaiketi selättymässä kolmen päivän kotona hengailun jälkeen. On muuten vaikea vaan olla mölliä kotona, kun ei oikein voi juoksennella tai tehdä oikein mitään siivousjuttujakaan (voi harmi.)

Hei, mitä teille kuuluu? Minulla on ollut teiotä vähän ikävä. ♥ Jos teitä nyt enää on täällä... Onko teitä?

Iltaa!

2009-12-06T01:37:00.005+02:00

No hei vaan! :(

Kaikenlaista on sattunut.

Päällisin puolin kaikki on mennyt normaalisti, jotenkaan ei vaan ole tuntunut siltä, että olisi pitänyt kirjoittaa. Ennen kuin nyt. Asiat eivät siis, arvatenkaan, ole sujuneet loistavasti.

Sydämeen koskee. Paljon. En ole kirjoittanut mitään tänne aikoihin. Olen voinut jokseenkin hyvin. Kai se sitten on niin, että helpointa on kirjoittaa, kun asiat ovat jokseenkin epätäydellisesti. Otaksutaan nyt sitten vaikka tapauksessani niin. Eikä edes tarvi otaksua...

Tätini... en oikein tiedä miten sen sanoisin...tai siis en haluaisi oikeastaan sitä sanoa.
Noh.. Rakas tätini, kummipoikani äiti, siunattiin tänään ikiaikaiseen uneen. Tai jotenkin noin.
En oikein osaa..tai oikeastan en edes yritä valita oikeita sanoja. Nämä ovat oikeimmat. Täynnä kaipausta.

Ilta kun yöhön sulkeutui, otti enkeli tädin mukaan.
Silmät rakkaat iäksi sulkeutui, sitä hetkeä nähnyt ei kukaan.
Nyt hellin kuvaasi muistoissani
se säilyy pohjassa sydämen,
vaikka ikävä painaa rinnassani
säilyy muistosi helminä kimmeltäen.

Olit rakas.. ♥

Sirtsu was also here!

2009-07-22T15:16:00.004+03:00

Tsih...olen pitkästä aikaa täällä. Ja lomalla!! JEIJEI! Ihan kamalasti on tapahtunut asioita, ei mitään järisyttäviä kuitenkaan.. Ajattelin kuitenkin julistaa ilon päivää täälläkin, koska minulla on tunnelma, etten kuitenkaan päivitä lähiaikoina, ellen nyt heti.

Olen tänään niin iloinen ja onnessani, että melkein halkean tuota pikaa. Mitään varsinaista syytä ei ole, mutta pienistä asioista on muodostunut onnenmöykky. ♥

Eikä vähiten ilostuta se, että sain tänään päähäni soittaa pankkiin ja kysyä erään pikkulainani tilannetta, että paljonko on vielä jäljellä...ja sanoivat, että olen suorittanut 480€ liikaa ja että voisivatko he maksaa ne tililleni, joka heillä siellä on ilmoitettuna... JEEEEE! Olen vain maksellut lainaa, jota ei edes ole enää ollut. Kerrankin näin päin. :)

Olinkin vähän huolissani, että miten rahani riittävät koko lomaksi, koskapa olen O S T E L L U T ja TULLUT ja MENNYT ihan hirveästi... Nyt on ilomieli.

Illalla menen kuuntelemaan live-soitantaa tyttöjen kanssa, ja siitäkin on hyvä mieli. Ja huomenna illalla tulee yökylään veljentytär. Se isompi siis. Hehän saivat pikkuisen tytön tuossa kesäkuun lopulla (olenkohan kertonut??). Ihana♥. Ja ne loputkin lapset on niin IIIH! Olen triplatäti ihanuuksille.

Voi iih! Tämä oli nyt kyllä yltiö-ällö-positiivinen postaus, mutta minkäs teet.
Ahahahah... Menen tästä hirnumaan pihalle, olisi asiaa yksille naapureille. Toivotaan, etteivät ne kutsu ketään noutamaan minua esim. Pitkäänniemeen... :)

Heippa!! Ja pus!!!

Hei vaan hei!

2009-06-16T23:49:00.007+03:00

No niin... tänään on parempi päivä. Paaljon parempi päivä kuin eilinen. Ihan aamusta asti on ollutkin. Huomenna saan vieraikseni (mahdollisesti) äitini ja tätini. Sitä varten on sitten pitänyt raivata kotia tänään. No, enhän minä toimeen ryhtynyt ennen kuin kolmen maissa iltapäivällä... Ja kotini, yhtään liioittelematta, OLI kaaoksessa. En tietenkään ole saanut kaikkea kuntoon, kuten myöhemmästä tekstistä saatte lukea. Vaikka ei se haittaa, minulla on hyvin suurpiirteinen ja suvaitsevainen suku. Kaiken ei tarvi olla pilkun päälle. Ei todellakaan. Mutta jokseenkin asuttavaa täytyy olla. Istumatilaa ja edes imuroitua, you know. :)

Noh, siivosin ja siivosin (myös vaatehuonetta) kunnes soitin ystäväpojalle, että pulloja pitää viedä, jotta saa siivottua ihan kaikki paikat. No lähdettin sitten kaupoille. Palautin pulloja hämmästyksekseni n.12€ arvosta! (Mistä niitä pulloja oikein tulee???) Tiesin että niitä oli paljon, mutta että NOIN paljon...Oli siellä kyllä kymmenen 1,5l vichypulloakin (seliseli), mutta ok, maistuuhan tuo lonkerokin ihan mukavasti. ;)

Ostelin muuten huikeasti IHAN KAIKKEA; vaatteita, levyjä, kenkiä, laukkuja, ruokaa... mutta unohdin lopulta sen pullonpalautuskuitin. Toivottavasti sen saa hyödynnettyä myöhemminkin (toki samasta paikasta). Muuten en ala ja ainakin vähintään suutun.

Kuten arvata saattaa, kauppareissullehan minä (lomalainen) sitten tietenkin jäin; Ostettiin ruokaa ja juomaa (punkkua) ja vietettiin oikein mukavaa aikaa ja iltaa ja vaikka mitä. Just just, kuka sitä nyt siivota haluaisikaan?! ;) En tohtinut enää yhdentoista jälkeen imuroida, mutta muuten koti oli ihan jees. Voihan tänne jo tulla. Ihan hyvin. Imuroin sitten huomenna. Viime tipassa... as usual. :)

Ai niin. Olen onnellinen. Juhannukseta on tulossa kivuuttakin kivempi. Saadaan (ystäväpojat ja minä) seuraksemme mökille "vappuihmiset"...joten jussilla on kaikki edellytykset olla täydellinen. JEE! Suuri Rakkaus on taas tulossa käymään (viimeksihän se ei tullut). Jahas. katsellaan nyt. Kivahan tuota olisi nähdä, mutten oikein tiedä mitä mieleni siitä sanoo. Sanokoon mitä sanoo, se on sen ajan murhe. :) Mutta tiedättekös, olen NIIN onneliinen uudesta kamerastani. Se on minulla IHAN joka paikassa mukana. IIH! ♥ Kuvaamistouhuissa mieli lepää. Suosittelen. :)

Hassu

2009-06-15T23:35:00.011+03:00

No niin. Täällä taas. Olen saattanut laittaa tuon videon tänne
jo aiemmin, mutta kerta minä en muista, oletan, ettette tekään muista.
Olen tämän viikon lomalla ja sitten alkaakin piiiitkä työrupeama.
NELJÄ viikkoa. Eih!

Lisäksi olen täysin vakuuttunut, että tämä vallitseva tuulinen
vesisade-ilmasto johtuu siitä, että minulla on loma.
Niin oli kesäkuun ekalla viikollakin (keskiviikosta alkaen satoi
ja oli jäätävää... ) Pahanilman lintu olen ma. :)

Tänään on vituttanut niin rankasti, etten viitsi tänne enempää
suoltaa mitään. Halusin jakaa tuon videon kanssanne.
(Ehkä jopa jo toista kertaa.)

Pus ja hei! :)

Veturimiehet heiluttaa

2009-06-03T22:10:00.004+03:00

Kun minä olin pikkuinen juoksentelin kerran radan varteen vilkuttamaan veturimiehille... (Kun mummolan pihalle alkoi kuulua tasoristeyksen valojen kilkatus junan lähestymisen merkiksi, ehti hyvin juoksemalla paikalle, joskus jopa ennen junaa.) Iloni ja riemuni oli rajaton, kun junan pilli soi ja veturimies oikeasti vilkutti minulle takaisin. Siksi tykkään veturinkuljettajista. Tämän tositarinan luonnetta tai sävyä saattaa muuttaa se, että oikeastaan olin jo yli kaksikymmentä tämän tapauksen sattuessa. ;) Pienenä hypin useinkin siellä... ja kai minulla oli silloin muutenkin aina ratkiriemukasta, ei siihen pillejä tarvittu. Luulisin.

Ja tämän kaiken jaoin kanssanne siksi, että lähden sydänystävää juhlistamaan kotikonnuille perjantaina. Junalla. JEE! Otan veljenpoikani (tsih.. tuosta tulikin nyt vähän Akuankkamainen fiilis...) mukaan ja vien mummolaan, eli äipälle. Matkustan siis lapsen kanssa. Hmm... Ehkä pääsisin sillä verukkeella "tutustumaan ohjaamoon"! No en kuitenkaan taida. :D

Lomalla oleminen sopii minulle. Olen kovin levollinen ja ilomielinen. Ei ahdista tai ressaa mikään. Loistavaa. Ensi viikko olisi taas töitä ja sitten taas viikko lomaa. Ehkä sitä yhden viikon jaksaa töissäkin käydä. :)
Olen saanut valtavasti aikaan tällä viikolla. Olen järjestellyt asioita, jotka olisi pitänyt hoitaa jo aikoja sitten. Hyvä.
Vatsan pohjassa kutittaa mukavasti. Loppuviikosta tulee hyvä. Tunnelma on hyvä. ♥

myhäili, Ilomieli-Sirtsu

ps. veturin kuva tuli tuolta

Olen ongella, tulen syksyllä...

2009-06-02T22:01:00.004+03:00

Ei vais, lomailen tämän viikon. :) Eilen yöllä tilasin itselleni kameran. Järkkärin. Huisia! 500€ se tulee maksamaan (osamaksulla totta tietenkin), mutta se on aika halpa, kun hinta normaalisti on 799€... Eikös vaan olekin halpa?! ;) JEE! En voisi onnellisempi olla. Nyt en vaan malta millään odottaa, että kamera saapuisi postissa.

Vaikka olenkin lomalla tämän viikon, oli tänään pakollinen tunnin palaveri töissä. Ja onneksi oli... Sain pussillisen raparperia työkaverilta ja lisäksi hän vei minut "syrjäkylille" (tsih...hih...) erääseen varsin kauniiseen paikkaan. Pikkuhiekkatietä ajaessamme muuttui näkymä täydellisesti maalaismaisemaksi... Tuntui siltä kuin olisi äkisti matkannut ajassa vuosikymmeniä taaksepäin. Toinen toistaan hienompia rakennuksia ilmestyi näkyviin. Osa oli asuttuja, osa ei. Alueelta on kuulemma purettu useita vanhoja taloja (mitä perkelettä ne oikein luulevat tekevänsä???!!!) jasinne ollaan rakentamassa kerrostaloa. EIIIH!

Nyt odotan joka tapauksessa kuumeisesti kamerani saapumista, että pääsen sinne kuvaamaan. Oih ja voih.

Muutens, olen nyt parina yönä (muutaman viikon sisällä) nähnyt unta jostain varsin miellyttävän oloisesta "nuorukaisesta", joka hengaa aina porukoissamme. Uni ei mitenkään ole seksuaalinen tms., mutta olen joka kerta häkeltynyt tuon miehen läheisyydessä. Yritin miettiä olisiko kyse esim. jostain bussi-ihmisestä, mutta ei... ketään ei tule mieleen. Varsin hassua. Jos tuollainen mieheke nyt tulee vastaan jossain, en kyllä tiedä mitä teen. ;)

Nyt on taas mentävä. Ihastuttavaa viikkoa höpönassut. :)

Hah! Täällä taas! Aina vaan.

2009-05-28T22:42:00.005+03:00

No niin, tämähän alkaa tuntua taas normaalilta, tämä tänne kirjoitteleminen. Mukavaa. :)
Yötyö meni oikein mukavasti ja lapsukaiset ilakoivat minkä kerkesivät. Haluaisivat kuulemma olla vielä lisää monta yötä. Hassut.

Minulla alkaakin tässä viikon mittainen pikkuloma huomisen jälkeen. Ihan maailman ihaninta. Saa nukkua pitkään. Ihan joka päivä. Ja kuulemma aurinkokin paistaa ja on lämmintä. Iih! Melkeinpä pakahduttaa. ♥

Kuulkaa, törmäsin johonkin niin hirveään facebookissa/You tubessa, että linkitän sen heti tänne. Älkää katsoko, tai varsinkaan kuunnelko. ;) Olen ainakin varoittanut teitä. En tiedä itkisinkö vai nauraisinko... vai miten tässä pitäisi käyttäytyä? TÄH?! Jotenkin melkein ehkäpä nauran enemmän.

Nyt alkaa väsyttää niin, että menen suihkuun ja nukkumaan. On nimittäin verottanut tämä viikko voimia. Olen käytännössä asunut töissä maanantaiaamusta asti. (Hups...taisin liioitella vähän, kävinhän minä ti-ke yönä kotona nukkumassa.) Ehkä on toisaalta hyvä suorittaa sellainen "pehmeä lasku" tänne takaisin. Pikkupikkuhöpöttelyä ensin ja sitten pikkuhiljaa aletaan taas suoltaa metritolkulla lukemista. No ei vaan, leikki leikkinä -ja pylly pois tyynyltä!

Palannen pian... lomatunnelmissa, otaksuisin! JEI! IIH! :D

It's me again!

2009-05-26T21:53:00.004+03:00

Tästä kirjoittamisestahan meinaa tulla melkein tapa. ;) Vitsi vitsi. No, huomenna en ainakaan kirjoita, olen nimittäin töissä yötä. Vähän niin kuin kevätretkellä nimittäin. Yöeskarissa. Hauskaa on aina ollut. Se on kyllä oikeasti hirveän kivaa, kun sekä lapset että aikuiset käyttäytyvät jotenkin ihan erilailla.. Ehkä vapaammin, kotoisemmin. En oikein osaa selittää. Sitten on se 'tiivistyminen', lähestymisen, läheisyyden ja yhteenkuuluvuuden tunne. Luottamus. ME olemme. ME teemme. ME. Toki moista on ollut aiemminkin, mutta yleensä nuo tuntemukset tulevat lähes käsinkosketeltaviksi.

Tänä vuonna tulee olemaan kaikkein vaikeinta ikinä lähettää lapset koulutielle. Kevätjuhlissakin ääneni petti ja tuli itku (ensimmäistä kertaa, yleensä olen jotenkin selviytynyt..) kun minun piti lukea lapsille yksi juttu. Tämä on ollut rankin vuosi pitkään aikaan, ehkä ikinä, koko urani aikana. Erittäin haastavia lapsia, mutta niin ihania. Ihan parhaita. Kai se niin on, että mitä enemmän hakataan päätä seinään, sitä enemmän alkaa välittää. Rakkaudet ♥. Ja nyt me yöretkeillään. Kivuutta. Samalla kaihoisaa, niin kovin kaihoisaa. Voih. Kyllä tästä vielä itku tulee.

Jopa tulikin toisenlainen teksti kun alunperin olin aikonut. No, ei voi mitään enää...meni jo. ;)

Laitankin teille tähän loppuun luettavaksi tekstin, josta minun piti selviytyä.(Ehkä olen sen joskus laittanutkin, en muista.) So, here we go:

Esikoululaisen pyyntö vanhemmille, aikuisille:

Opeta minua nyt, kun tietoasi janoan.
Silitä minua nyt, kun yhä uskallan syleillä sinua.
Neuvo minua nyt, kun en vielä tiedä kaikkea.
Rakasta minua nyt, kun hellyyttäsi odotan.
Sillä minä säilytän lämpösi läpi kaikkien vuosieni,
ja jaan sitä muille omien kykyjeni mukaan...
Älä siis väsymyksessäsikään lakkaa uskomasta minuun,
vaan anna minulle hymysi: nyt ja aina.
Se on pääomani elämään.

Hyvää vuosipäivää Sirtsun blogi!

2009-05-25T22:36:00.005+03:00

Siitä on nyt kaksi vuotta kun ensimmäisen kerran avauduin blogissani. Blogini täytti tänään siis kaksi vuotta. Onnea! Tuohon aikaan olin vielä nuori ja pyöriskelin miesongelmien parissa, nykyään ei voi sanoa ihan samaa. :) Mutta ei se mitään. Wohoo. No joka tapauksessa vuosipäivän innoittamana hyppäsin jälleen tähän maailmaan.

Mitäs. Tuota tuota.. Olin helaperjantain lomalla ja tuntui kuulkaa pitkältä ja ihanalta se pikkuloma. Mökkeilin ystäväpoikien kanssa ja kierreltiin vähän ympäriinsä muutenkin. Kerrassaan mukavaa.

Tämän viikon raadan vielä töissä ja sitten minulla on viikko lomaa. Olen nähkääs pätkinyt lomaani; olen vähän väliä lomalla, töissä, lomalla, pistäydyn taas töissä...lomailen..käyn töissä (kahvilla).. lomailen...lomailen. Ei pöllömpää. (Olen asennoitunut tykkäämään tästä vaihtoehdosta ja pitämään sitä loistavana... ehkä parhaana ikinä! Todellisuudessa minun oikeastaan oli pilkottava lomani.. nämä työolosuhteet, nääs.) On kuulkaa IHANAA lomailla pätkittäin! Ikinä ei ainakaan sada pitkiä pätkiä kerrallaan. Hurraa!

Karppaus etenee siten, ettei se oikein etene. ;) Tässä on ollut kaikenlaista (niin niin juu juu..) Ajattelin, että kyllä se läski lähtee hitaammallakin tahdilla jos on lähteäkseen.

Nyt pitää lopettaa. Selkäni lähtee tuota pikaa irti jos en jalkaudu.
Olipa kivaa! Palaan pian... (Kenties.. :P)

(Jäätelö)KESÄ!

2009-04-27T21:57:00.004+03:00

Lapsena sitä aina harmitteli, kun isä paistoi jauhelihaa, ettei sitä saanut syödä siitä vaan suoraan lusikalla. Aina se meni kastikeeksi tai johonkin muuhun "turhanpäiväiseen." Tänään sitten paistoin itselleni jauhelihaa. 400g. Ja söin suoraan lusikalla (en jaksanut kaikkea). Olen minä ennenkin tehnyt vastaavaa pienemmässä mittakaavassa, mutta tänään söin ajatuksella. Ja voi että oli hyvää! Ja ennen kaikkea MUKAVAA syödä.

Kesä on tullut ja hyvä mieli siinä mukana. Onhan minulla hyvä mieli muutenkin, mutta näin aurinkoisina päivinä ei haittaa edes, että töissä on rikottu ikkunoita viikonloppuna ja levitelty ihmisen paskaa pitkin poikin. Ei haittaa yhtään. Aurinko paistaa!

Olen "rikkonut" karppaussääntöjä nyt muutamaan otteeseen ja huomaan, että minun on yhä helpompi lipsua. Mutta ihan vähän vaan. Jäätelöä. KEsÄjääTELöÄ!!! Olen jotenkin a j a u t u n u t jäätelötilanteisiin. "Siinä ei pitänyt käydä niin..." "Huomasin vain ajautuneeni siihen..."

Tänään esimerkiksi erään lapsen äiti soitti ja ilmoitti, että poikaansa haettaisi vähän myöhässä, isälle kun oli tullut joku viivästys.. No minä olin viimeisessä vuorossa ja vakuuttelin, ettei siitä olisi vaivaa. Eikä ollut. Kaikki (muut) lapset satuttiin tänään hakemaan varttia ennen sulkemisaikaa, joten jäimme tuon pojan kanssa kahdestaan pihalle. Rupateltiin siinä niitä näitä (poika on minun ryhmässäni, joten meillä oli varsin riemukasta, kuinkas muutenkaan..) kunnes keksimme mennä sisälle tutkimaan olisiko pakastimessa jätskiä!! (No ehkä se oli vähäsen enempi minun ideani.) JA OLI! :D

Ja siinä me sitten penkillä auringon paisteessa heiluteltiin jalkoja ja syötiin jätskiä. Jaa, ei muka ole enää nykyään yksilöllistä huomioimista päiväkodissa. ;) Kihi kihi.
Nimim. monta sataa omaa lehmää ojassa?

Muutenkin on hyvä mieli. Kaikesta. Ihan kaikesta. Aurinkoista viikkoaaaAAAaAaAa!!!

No hei taas!

2009-04-13T21:01:00.002+03:00

Pöh. Minä mitään miehiä ehtinyt tapailla, vietin laatuaikaa ystävien kanssa mieluummin. :)
Ja sitä paitsi minusta alkoi varsin voimakkaasti tuntua siltä, että tapaaminen olisi ollut erhe. On sittenkin parempi olla ihan tystin sorkkimatta vanhaa muurahaispesää. (Täh?! En tajua mistä tuokin nyt tuli.)

Jahas. Pääsiäisloma oli varsin mainio ja tuli kuin tilauksesta täydelliseen aikaan. Mietinkin, että pitäisiköhän ottaa viikko lomaa tuonne toukokuulle, eihän tuolla töissä muuten jaksa.
Heti aamusta tipuin korkealta ja kovaa, kun heräsin puhelimen viesti-ääneen. Ja voi perkele sentään, taas olen pohtinut työasioita koko päivän. Ja ahdistunut. Epäilin hetken alkavani hyperventiloida, kun sain itseni ahdistumaan työ-, raha- ja terveysasioilla. Olen minä aika taitava tyttö. Nyt tosin yritän aktiivisesti unohtaa nuo kaikki asiat, ettei yö mene paniikissa valvoen. Joo-o. Nyt alkaa ahi palaamaan. Siis kepeämpiin ajatuksiin.

Mökkeily on sitten mukavaa. Tällä kertaa kävimme metsissä ja kallioilla samoilemassakin. Sinivuokkoja näkyi jo siellä täällä ja montamontamontamonta joutsenta. Ja se aurinko! Iiih! Siksipä varmaan ulkona hengailimmekin kovasti kun oli niin 'kesäisää'. (Jos nyt ei jäästä, lumesta ja tuulesta välitetä.)

Kraak. En nyt kykene keskittymään tähän. Teen jotain muuta, jotain missä ei tarvi ajatella tai keskittyä yhtään mihinkään. Töitä? ;)

Kakesta huolimatta haluan toivottaa Äärimmäisen Mukavaa Lyhyttä Viikkoa Kaikille!
(Ja joo, huomasin, että sieltä puuttuu i-kirjain, mutta tuo on paljon kivempi noin.)

2009-04-10T00:34:00.003+03:00

Voi perkele! Mulla on treffit kollin kanssa!

Hei hou!

2009-04-05T09:16:00.004+03:00

kihi kihi

Oon voimissain. Ja täällä taas. Näyttää vähän siltä, että saan koko ajan olla kirjoittamassa, että ompa siitä aikaa kun viimeksi kirjoitin. Nyt en niin siis kirjoita.

Mitäs. Vierailin melkein kahden viikon ajan tuolla sairaalamaailmassa, enkä sitten tänne ehtinyt/jaksanut kirjoitella. Katsellaan nyt mitä tuleman pitää, että päästiinkö pahasta eroon vai ei... Mutta hei, jotain positiivista! Nykyään kykenen jo kulkemaan pitkin sairaalan käytäviä ilman että pyörtymisen tunnelma häilyy epämieluisana koko ajan tajunnassani! Voin jo ihan reippain mielin kuljeskella mielin määrin. JEI! (Ilot ne on pienetkin ilot.)

Iloista puheen ollen. Olen laihtunut nyt n. 7 kg. JIHUU! Tosin jouduin eilisen päivän väkipakolla olemaan syömättä. Tai söin minä, mutta kaikki tuli ulos samoin tein. Tsih.. ystäväni taivutti minut perjantaina Egotrippiä katselemaan ja tuli otettua visiin muutama snapsi liikaa. Sanottakoon, että saatan nykyään tukea väitettä, jonka mukaan karppaillessa krapulat ovat kamalia ja armottomia ja kestäviä.

Töissä on ollut taas vähän mukavampaa. Olen viihtynyt. Se varmaan osaltaan taas johtuu siitä, etten ole toimistossa ollut kovinkaan paljon, vaan hyppinyt pitkin taloa lasten seassa. Mukavuutta kerrassaan.

Kevät on nyt selkeästi tullut! Mieli on kovin valoisa ja pakahduttaa! Pussaillakin voisi, mutta en vaan tiedä kenen kanssa. ;) Kevätviirausta kuitenkin on ilmassa. ♥
Onko teilläkin? Onhan?!!

Hei vaan hei vaan HEI!

2009-03-16T21:00:00.002+02:00

Kukkuu! Joko te olitte unohtaneet minut? :P

Täällä olen taas vaihteeksi. Jotenkaan en millään saa aikaiseksi kirjotella tänne. Ehkä taas joskus intoudun vähän tiheämpään tahtiin. Mutta nyt en kykene. Kaikenlaista on tapahtunut tai tapahtuu. Olen jaksanut karppaillakin ja painoa on pudonnut jo 4-5 kiloa. Nestettähän se pääasiassa on, mutta silti. Jouduin vaan vähän baariin viikonloppuna, joten taisin vähän turvota takaisin. Vaikka en minä hiilareita kaatanut kurkkuuni. Punkkua ja laittisiideriä (yök jälkimmäiselle) etupäässä... Mutta mukavaa oli.

Olen ollut viime päivät hiukan hermostunut, koskapa sukulaiseni joutuu tällä viikolla leikkaukseen ja asiaan liittyy kaikkea muutakin kamalaa. Olen aktiivisesti yrittänyt työntää ajatusta mielestäni, mutta en oikein onnistu siinä kovinkaan menestyksekkäästi. Huokaus. Eniten harmittaa, että minun pitäisi kyetä olemaan tukena ja läsnä ja kaikkea, mutta minua nyt joka tapauksessa pelottaa kovin. Mitä jos... En halua ajatella. Sen vaan sanon, että tässä maailmassa toisille annetaan ihan liikaa kannettavaksi aivan liian varhain. Enkä nyt puhu itsestäni. No, katsotaan nyt ja toivotaan parasta.

Koitetaanpas siirtyä iloisempiin asioihin. Minulle tuli tänään vaaleat raidat päähän! IIK! Olenhan minä luonnostani sellainen maantienharmaa-hunajanvaalea(kesäisin), mutta viimeiset pari vuotta olen aktiivisesti ollut jokseenkin tumma. Kihi kihi. Ihan hullua.
Jouduin vahingossa vähän ostelemaankin tänään kun odottelin pääsyä kampaajalle. Monta paitaa tuli ostettua ja muutama lakki. Siis KEVÄTlakki, lippis, tai mikälie nyt onkaan. Ja korvikset. Ja tukkahommeleita. Ja ruokaa. Ja koko ajan minua taas hymyilytti.

Tänään on ollut mahdottoman mukava päivä. Olin töissä "ihan niin kuin ennen". Koneet kaatuivat toimistossa, enkä voinut tehdä mitään. JEEE!!!! Siellä minä sitten möngin lasten kanssa (no en mönkinyt, ehkä korkeintaan vähän mylläsin) ja olin ihan ilakko (ilakoiva). Nauroin ja olin vähän hysteerinen. As usual. Tai siis niin kuin ennen. Voi miten tuntui mukavalta. ♥

Hahhohhiihhi.

Päätän jaaritteluni tähän.

PS. Hiukan jää kuulkaa vaivaamaan tuolla FB:ssä pyörivien' arvaa 30-biisiä' mielestäni kadoksissa olevat kappaleet. Hermoa raastaa... Aaaaaaaarrrrrrrrrrgh! EI VOI KESTÄÄ!! ;)

Olenhan nainen

2009-03-08T18:07:00.003+02:00

Hyvää naistenpäivää!

Löysin Mimmulta sopivaisen testikkeen, mutta bloggeri ei suostunut yhteistyöhön kanssani (HTML-koodi perseellään...en muistanut etten voikaan kopsata wordista tänne tekstejä.) En nyt jaksa alkaa uudestaan väsätä niitä lisäkommenttejani sinne. Mutta mukava testi se oli kuitenkin. Olen 60% tosinainen.

Eilen kokeilin myös punaviinin ja karppauksen yhdistelmää. Maistelin siinä sitten punaviiniä ihan urakalla. Krapulaa ei tullut, vaikka niin uhkailtiin. Vaittivät, että krapulat olisi jotenkin kahta hirvittävämmät kun on vähähiilihydraattisella ruokavaliolla. Pöh. Olen nyt kumonnut sen väitteen. Voitte kutsua minua vaikka myytinmurtajaksi, jos haluatte. ;) Niin, ja hauskaakin oli.

Olen energisenä puuhastellut koko päivän (kerrassaan tavatonta!!, mutta olen tämän ruokavalion ansiosta hyväntuulinen ja täynnä virtaa. Mukavaa.) Lämmitin kotinikin tänään. Isoveikka pistäytyi kahvilla ja toi vähän kirjallisuutta. Jutusteltiin syntyjä syviä ja huovuttelin siinä samalla sydämiä. Olen maailman onnellisin kaikista veljistäni. Nyt lihamureke paistuu uunissa ja suunnittelen netti-tv -katselmusta. JimTV:llä näkyi olevan dokumentti Heath Ledgeristä ja katselmusaika loppuu tänään ysiltä. Ja Serranon perhekin on jo tullut! Menen siis. Moikka!

Hih hih haa...

2009-03-06T12:58:00.008+02:00

Terve!* :D

Jahas, olen taas ollut teillä tietämättömillä jo vaikka miten monta päivää. Ajattelin, etten ota turhia paineita tästä kirjottamisesta. En ole puuhaa kuitenkaan lopettamassa. Kerään vaan aineistoa. Ho ho. Niin varmaan.

Olen ollut ihan hyperaktiivinen ja ilomielinen tämän viikon. Aloitin sunnuntaina sen karppaamisen ja täytyy sanoa, että se sopii minulle. Paitsi että pitää tehdä ITSE omat ruoat. En ihan joka päivä sentään haluaisi kokata. Minähän siis osaan tehdä ihan hyvääkin ruokaa, mutten millään muotoa nauti sen tekemisestä. Siksi en ruokaa useasti ole valmistellutkaan. Paitsi nyt. Pöh. Siksipä ajattelin valmistaa (kunhan palkka tulee taas) ruokaa pakkaseen. Sillä siitäkin tuskasta pääsee, ainakin hetkellisesti. Jihuu!

Löysin itselleni ihastuttavan keittiön. Katsokaa vaikka itse.

Kuva on äärimmäisen huono, mutta ei sen väliä. Vähän tuon tyyppisen kuitenkin haluaisin. Ovissa on kivat urat. Sopisivat minulle tänne. Ja uuni on ehkä hienoin koko maailmassa!
Niin, tuon kuvan löytää täältä selvempänä, isompana ja ihanampana.
Meinaan muuten ottaa vähän rempparahaa ja laittaa keittiön kesällä kuntoon. (En toki tuolla hinnalla mikä kuvassa näkyy...köh.) Työmies minulla jo on. Suvussa siis. Itsellänihän ei miestä ole, jos ette vaikka enää muistaneet. :D

Ei minulla nyt taida muuta asiaa olla. Olen niin täpinöissäni (ihan kaikesta), että on vaikea keskittyä tähän nyt. Menen ja teen kahvia. Olen siis kuitenkin elossa, iloinen ja onnellinen, virkeä ja ihan höpönassu. Mukavaa viikonloppua! IIH!

-Sirtsu-

Tänään kun tulin kotiin, niin pihalla oli kolme dinosaurusta. Ihan totta! Todistusaineistoa:

Ai niin, meinasin unohtaa tämän. Tämä viittaa siis aloituslauselmaani.
Ps. *Yleensä miehet sanoo 'Terve!', mutta niin sanoin nyt minäkin. Olipa tärkeää. ;)

No mutta Hyvää Iltaa!

2009-02-26T21:26:00.005+02:00

Olen täällä taas! HIP HEI! Jälleen hyvällä mielellä ja sangen energisoituneena.

Joo-o, olen hiihtolomalla. Ja jotenkin tuon työrupeaman uuvuttavuuden vuoksi halusin lähteä kauas pois täältä. (Toooosi kauas meninkin...haha.) Menin siis Turkuun. :)

Turussa minulla on sydänystävä, lapsuudesta asti ollut, melkein siis sisko. (On siellä myös yksi veli ja monia muitakin..) Kotikotini sijaitsee kuitenkin myös Lounais-Suomessa, joten yhdistin huvin ja... huvin. Sydiksellä on nykyään vauva, varsin hyväntuulinen ja valloittava muutenkin. Voisin ottaayhden samanlaisen jos pitäisi vauva ottaa. Ja joo-o, tiedän, ettei niitä oteta, mutta silti. Oli kuitenkin taas NIIN hyvä olla. (Olinkin uhonnut töissä jo muutamaan otteeseen, kun oikein väsytti, että perkele, minä lähden Turkuun *****n kainaloon. NIH!) Tunsin olevani kotona, vaikka olinkin ystävälässä. Se ihminen on yksi tärkeimmistä asioista maailmassa minulle. Ja nyt myös tietysti se vauveli. (Ja onhan sen mieskin ihan kiva. Niin ja sen miehen veli.) Voih, olipa ihanaa.

No, viivähdin ystislässä kauemmin kuin olin aikonut ja jouduin hiukan supistamaan kotikoti-aikaa. Hmmmph. Päätin myös karata useammin pois täältä kotikaupungista. Huomasin muuten taas miten paljon tykkään Tampereesta asuinkaupunkina. On tämä vaan hyvä ja ihana. Iiih!

Ai niin, veljeni oli lapsineen myös äipällä. Jei! Kivaa, mutta hiukan väsyttävää. Meinaan sitä heräilyä ja tavatonta touhuamista ympäri vuorokausien... Kivaahan se oli, mutta ihan kiva oli tulla kotiinkin jo. Veli on nyt hoikistunut kovasti, kun aloitti karppaamisen (elikkäst' vapaasti suomennettuna vähähiilarisen ruokavalion noudattamisen) joskus syksystä. Ja koska minä vaan pullistun ja pullistun (tähän liittyy nyt sitten tuo postauksen kuva) kaiken aikaa, ajattelin että MAANANTAINA minä aloitan myös. Jep. (Saatan aloittaa jo aiemmin, mutten kerro sitä täällä. Maanantai on kuitenkin ehdoton takaraja...)
Niin, tässä nyt vähän kauhistuttaa, koska olen tottunut syömään töissä VALMIIN ihanan lämpöisen aterian...en vaan voi syödä enää. Joudun ehkä perikatoon, tuhoon, ja kaikkeen kamalaan, koska minun pitäisi valmistaa eväät itselleni töihin JOKA PÄIVÄKSI. VOI EI!!! Ehkä minä kuitenkin tokenen. (Ehkä en.)

Minulla on hyvä mieli. Ja huomenna varmaan vielä parempi, koska ystäväpoikalaan pitäisi rientää. Kivuutta! Huomenna paneudun taas paremmin tähän maailmaan... ellei nettini sitten ole sulkeutunut. En nimittäin yhtään muista olenko maksanut laskua... elämme siis jännittäviä aikoja. Joo-o. Soitan sinne nettilään huomenna ja kysyn. :)

MOIKKA!

Edit 22.27
"Vasta pesty puhdas paita (+hame, sukkikset, ylipolvensukat, kaulahuivi, kotitossukat)
kuka siihen viimeks koski paskasilla näpeillään? "

Mikä leikki?

Halusin vaan kertoa, että tein keveän iltapalan ja kaadoin sen IHAN JOKAISELLE vaatteelle päälleni. Itkettäisi jos ei naurattaisi.
Nimim. ♫ Annan pesukoneen laulaa vaan. ♫ :P

Tänään...

2009-02-14T15:02:00.004+02:00

...olen hyvin levännyt ja ilomielinen. Toivotan kaikille oikein Rakkaudellista Ja Ihastuttavaa Ystävänpäivää! ♥

Olen pitänyt vähän taukoa bloggailussa ihan tietoisestikin. Muuten tulisi pelkkää vittua ja perkelettä ruutu täyteensä. No ei nyt ihan, mutta totuuden nimissä en ole kyllä jaksanut ajatellakaan kirjoittamista viikolla. Töissä (ja iltaisinkin) riittää deadlineja ja järjestämistä. Plääh. Enkä tykkää yhtään. (Perjantainkin piti olla 9.30-16 päivä, mutta siitä tulikin 8-17. Että näin meillä.)

Ylätahoilta sanoivat, että kyllä tämä tästä rauhoittuu kunhan alkuvuoden hässäkät ovat ohi. Uskoisko tuota?! Mutta lapset on kivoja. Ja nyt ehkä vielä entistä selkeämmin huomaan miten paljon OIKEASTI nautin työstäni..siis siitä varsinaisesta. No, vuosi sinne tänne.

Vaikka välillä on paskaa ja väsyttää, on minulla onneksi kivaakin vielä. Haha. Ja ystäviä ja perhe ja ihmisiä ja kivaa ja ystäviä ja ihmisiä... Ja pianhan on se lomakin.

Halusin vain tiedottaa, etten ole hävinnyt mihinkään. Olen vaan vähän väsynyt. Väsynyt..ja enimmäkseen onnellinenkin. :) PUS!

Pian on loma!

2009-02-09T20:48:00.004+02:00

Oikeasti ei kylläkään ole vielä vähään aikaan, mutta minä ikään kuin suggestoin itseäni tässä. Jaksaa jaksaa... ;)

Töissä pitelee kiirettä, mutta jotenkin sitä selvitään päivästä toiseen ja kyllä minua välillä naurattaakin (välillä taas tekee mieli hakata päätä pöytään, mutta ei puhuta nyt siitä). Kuulkaa, kevät tulee ennemmin kuin uskottekaan. Kohta on hiihtoloma (JEIII!) ja sitten onkin jo pääsiäinen ja se tarkoittaa sitä, että tulee kesäkuu ja sitten ihan pian on kesäloma!! HURRAA! Mieleni on sangen valoisa. :)

Minulla tuntuu nyt olevan kauheasti tekemistä niin töissä kuin vapaa-ajallakin (ja sillä tarkoitetaan tässä nyt viikonloppuja). Olen lähdössä kotiinkotiin hiihtolomalla. Samalla matkalla tapaan sydänystäväni, sen lapsuudenystävän, josta juuri tuli äitikin tässä taannoin. IIH! ♥ Minua ihan pakahduttaa. Viikkoon on ympätty myös muutama muu jälleennäkeminen. Ja kotonakotona täytyy toki myös hengata (sekä äipällä että iskällä).

Käyn kyllä liian harvoin "kotona". Tunnen siitä valtavan huonoa omaatuntoa. KUKAAN ei käy vanhemmillaan yhtä harvoin kuin minä (puolustuksekseni mainittakoon, että ne käy täällä, veljeni luona, kylässä ajoittain ja tapaan heitä silloin..) Oih! No nyt menen ja olen siis kiltti tytär.

Melkein samaan saumaan (hetimiten lomani jälkeen) saapuvat ulkomaankaverit taas Suomen kamaralle. Ja se taas tietää parin viikon juhlaa ja tapahtumaa tapahtuman perään. Milloin minä oikein lepään??? Ehkä sen jälkeen kun olemme muutaman ystiksen kanssa juhlistaneet kevättasausta. Wohoo!!

Kamalasti tapahtumia tiedossa, mutta ne ovat laadultaan hyviä, voimaa-antavia. ♥ Vaikka ulkoinen habitukseni saattaa hieman kärsiä moisesta pyörityksestä, ei minua kuulkaa järkytä yhtään!

Valoisaa mieltä ja mielenrauhaa tähän viikkoon! Nyt tekee mieli suukottaa ihan kaikkia! (...saattaa johtua tuosta PS:stä alempana...)

- Sirtsu- ♪♫ ♥ ("Mua aina laulattaa näin maanantaisin..") ♪♫ ♥

PS. Näin tänään bussissa ihanan Kurt Cobain-tyyppisen ihanuuden. Olin ihan sulaa vahaa ja ihan et AAH ja IHQ! ...ja polvet vetelänä. Ihana! ♥

Huomenna on torstai! JEE!

2009-02-04T21:33:00.007+02:00

Koska seuraavaksi tulee sitten perjantai ja sitten on viikonloppu!

Onnekseni olen ilokas ihminen. Muuten ei kamalasti naurattaisi. Nyt naurattaa, mutta se taitaa lähinnä johtua siitä, että olen nauttinut kaksi lasia punaviiniä. Ihan vaan siksi, etten jaksa hakea puita ja lämmittää kotiani. Ja kun on kylmä, punaviini on se asia, joka varmasti lämmittää. Kehoa ja mieltä. :)

En halua valittaa töistä (enkä nyt aiokaan...kohta enää ainakaan), mutta ajatelkaas seuraavaa: JOS ihminen hakeutuu huonosti palkatulle alalle, koska TYKKÄÄ siitä työstä (oli palkka mitä oli)... JA sitten työnkuvaa muutetaan niin, että ihminen ei kerkeäkään oikeasti tehdä SITÄ työtä (tai osa-aluetta) mistä tykkää... Niin pistäähän se nyt vituttamaan! Okei, palkka on muutaman satasen parempi, mutta hermoa kiristää, enkä kerkeä edes sitä musiikkia kuuntelemaan toimistossa, kun pitää juosta koko ajan paikasta toiseen ja kaiken maailman palavereissa. Toivon, että tämä kiire ja hässäkkä laantuu tästä.

En ole jaksanut edes jumpata. Höh. Sekin vähän harmittaa. Huomasin muuten juuri, etten ole nähnyt ystäväpoikaa kohta kolmeen viikkoon. (Se saattaa myös vaikuttaa mieleni epätasapainoon, itse asiassa varmaan aika paljonkin..)
HII! Äsken se juuri sitten soittikin ja sovittiin, että pidetään näkemisjuhlaa lauantaina. Kivuutta! Että eiköhän tämä tästä.

Ja nyt on kai tunnustusten aika; ne ilta-ajat, jotka ylitöiltä/väsymyskeltä on jäänyt vapaaksi, olen istunut koneella facebookissa TAHI katsellen netti-TV:tä. Olen koukuttanut itseni sarjoihin ILMAN digiboxiakin! Hyvä minä! Hurraa!
Menen siis boxiostoksille, kunhan palkkapäivä koittaa... minusta tuleetaas normaali. (Just just.)

Olen alkanut nähdä unia entisistä rakkauksista/ suhteistani... siitä uni mistä puute. Tsih. (Ei niissä sitten mitään pornoa kuitenkaan ole!!!)

PS. Minulle on tänään sanottu kolme kertaa, että haisen hyvälle. Yksi näistä oli aikuisen sanoma. :) Hurraa! Mä haisen hyvälle!

PS. vol. II Huomisesta alkaen ajattelen taas positiivisesti ja näen ympärilläni vain kaikkea hyvää ja kaunista! JEI! ♥

Voi ei!! ...eli paskaa

2009-02-02T19:24:00.007+02:00

En ehdi enää mitään! Ja jos kerrankin ehtisin, niin sitten en jaksa. Perkele.

En tahdo enemmän palkkaa (no oikeasti haluan!!!) jos se tarkoittaa näin hillitöntä työmäärää (ottaisin rahat ilman työmääränlisäystä, kiitos). Toivon, että tämä kaikki on vain alkuhässäkkää ja että kyllä se tästä tasaantuu. Jaa, mutta niinhän se onkin. Puhuinkin varmaan vasten parempaa tietoani: Huomenna on paremmin. Heti helpotti.

Toivon haltijakummiltani ennen kaikkea sitä, että pysyn järjissäni, ettei minusta tule ahdasmielistä nipottajaa tai (-mikä vielä hirveämpää) ANAALIPEIKKOA (kuten FB:n testi väitti elämänsuunnakseni).. En halua!!!! EIIH!!! "Nii! Sä oot nii syvältä perseestä, et Mr. Hankeyki o kateelline!"

Se kuka sanoo, on itse perseestä!

Kylläpä nyt ajatukset harhailee. Jouduin tänään arvioimaan työntekijäni (onneksi sentään yhdessä oman esimieheni kanssa.) Se ei ollut mukavaa, varsinkaan kun olen itse juuri ollut yksi "rivimiehistä"...mikä minä olen mitään mistään tai kenestäkään sanomaan. Nyt on ihan paska olo. Koska tietysti olisin halunnut (luonnollisestikin) antaa ihan parhaat arviot kaikille, mutta eihän se käynyt päinsä. Tarvitaan realistisuutta ja objekstiivisuutta. Mutta kuulkaas: Realistisuus ja objekstiivisuus SUCKS! NE on perseestä.

Lyhyesti sanottuna: Viime viikko oli perseestä (+5h ylitöitä) ja tänään oli paskaa. Mutta onneksi huomisesta tulee hyvä!!

P.S. (Ja lisäksi toivon, että tämä jää ainoaksi rutina-paskaa-paskaa-postauksekseni.)

Tulla lujaksi, pysyä pehmeänä. Siinä on kylliksi haastetta yhdelle elämälle.
-Tommy Tabermann-

Mato-maanantai

2009-01-26T20:02:00.005+02:00

Kivaa kun satoi lisää lunta, ei siis sada ainakaan vettä
Aivan hillitön kiire töissä, meinasi tulla itku JA hammastenkiristys, mutta tuli vain jälkimmäinen
En ehdi millään tekemään kaikkia annettuja töitä tällä viikolla töissä, vaan niitä on tehtävä myös kotona
Aion ihan kohta vaihtaa petivaatteet, että olisi ihana mennä suihkun jälkeen nukkumaan
Suihkussa on ihan paska käydä
Olen poltellut kynttilöitä ja täällä on ihastuttavan lämmin ja kivan näköistä (siivosin vahingossa ihan vähäsen eilen illalla)
En vieläkään ole löytänyt laatikollista levyjäni...ovat olleet hukassa muutosta asti (eli puoli vuotta) yhtään ei kiristä hermoja...ehei
Minulle on sanottu tänään kauniita asioita
En mene töihin huomenna, vaan "kouluun", jossa saan ison kansion täynnä tietoa ja asioita, joista en ikinä ole kuullut mitään ja jotka minun pitäisi osata ja tietää... JEI! JIPII!
Siellä (kts. edellinen kohta) saa hyvää ruokaa, enkä aio välittää mistään mitään, vaan ainoastaan piirrellä paperin reunaan kuvia...niin ja syödä
En ole jumpannut ...ehkä huomenna
Onneksi huomenna on tiistai (?)
Tänään yksi lapsi väitti, että hänen isänsä on elänyt silloin kun oli sota (niinpä niin), jolloin toinen sanoi kirkkain silmin, että "meidän isä eli siihen aikaan kun pojillakin oli vielä napapaidat" -Ja sitten minä nauroin

Sukka-sunnuntai

2009-01-25T12:19:00.007+02:00

Lokoisaa sunnuntaita! Johan vierähti tämäkin vioikonloppu nopeasti. Harmillista, olisin voinut vielä muutaman päivän hengailla vailla työn raskasta taakkaa. Haha.

Joo-o. Perjantaista sukeutuikin sitten lopulta oikein kunnon baari-ilta. Tein ensin viininmaistelutreffit ystäväni (ja sen poikaystävän) kanssa kaupungille. Siinä ajankohtaa odotellessani toinen ystäväpojistani kuitenkin viestitti olevansa vähän alamaissa kotonaan. Sangen epätavallista! Noh, kipitin ensin hänen luokseen punaviinipullo laukussani. Ressukka oli ollut vähän alakuloissaan (kulttuuri-ikävissään), kun oli nähnyt maanmiehiään (hän itse on siis puoliksi suomalainen) bussissa ilakoimassa. Jutustelimme tovin näistä kulttuurihässäköistä; meistä juroista suomi-pojista, jotka juovat kotona kossua perjantai-iltana ja lähtevät sitten baariin ja ystävälaumassa ilakoivista etelänmaalaisista. Hiukanko tässä yleistän?! ;) Lopulta ystäväpoika2 olikin jo ilomielinen ja houkuttelin hänetkin matkaani. Tavattiin kaverit kaupungilla ja kierrettiin baari jos toinenkin, pelattiin kimbleä (jota en ikinä enää pelaa kerta en voittanut) ja maisteltiin vähän kaikenlaisia juominkeja. Kotiin könyttiin vasta viiden aikoihin. Ja niin kun minun piti (ihan oikeasti siis) käydä muutamalla punaviinilasillisella ja viettää rauhallinen viikonloppu. ;)

Eilisen illan vietinkin sitten kotona netti-tv:tä katsellen. Sieltä löytyy koko ajan lisää seurattavaa, niin että kaipa olen taas kohta niin tv-addiktoitunut, että pitää vihdosta viimein hankkia se boxi. :D

Koskapa viime päivät olen vaan käynyt kääntymässä täällä kotona, vallitsee täällä jälleen kaaos. Ennen minulla oli puolustuksenani yksiö. (Pieni tilahan joutuu kaaoksen valtaan helpommin...) Mutta täytyy tunnustaa, että ei sillä sitten kaiketi olekaan mitään tekemistä pinta-alan kanssa. Enemmän neliöitä tarkoittaa vaan enemmän sotkua. Mutta EN jaksa siivota.

Viime yönä näin hassua unta. Siinä esiintyi kolme entistä ihastus/suhdepoikaa. Aamulla nauratti kovin. En tiedä mistä se uni tuli, mutta olen sitten kaiketi mieleltäni aika kiltti, koska uni oli lähes viaton.

On se hurjaa. :)

Sana viikon vaihteeksi

2009-01-23T18:18:00.005+02:00

Moi! Muistatteko minut? Olen se, joka ennen höpisi tänne päivät pääksytysten, ja josta sittemmin on tullut kiireinen tai muuten hövelimielinen, eikä enää ikinä kirjoita tänne. Tylsyys. Tylsimys. Sietäisin saada korvatillikan.

Olen traumatisoitunut. Haluaisin kertoa teille neuvola-kokemuksestani. Kyllä, kävin neuvolassa! (Hihhiii...) Minullahan ei siis vatsassani ole minkäänasteista/kokoista/laista vauvaa, joten oletettavasti vierailin neuvolassa muista syistä. Riensin siis aamuvarhain neuvolatapaamiseen. Noh, neuvola ei vielä ollut avannut oviaan ja oven takan odotti joku nuoriso-äiti lapsensa kanssa. Liityin odottelemaan hänen seuraansa. Pian joku nainen tulikin avaamaan oven ja minä kysäisin tältä ohimennen olinko oikeassa paikassa, että oliko palaveri täällä... olin kuulemma ihan just oikeassa paikassa. Noh, kuvittelin avaajanaisen yhä olevan takanani ja lisäsin vielä, etten ollut ollut ihan varma, kun tämä oli eka kerta kun olin täällä... nainen oli kuitenkin kadonnut, ja tuijotin nuorisoäidin hellästi hymyileviin kasvoihin, ja NÄIN hänen silmistään, että hän ajatteli varppina jotain, että onpa ihq asia ja että ekalla kerralla jännittääkin ja monellako kuulla oletkaan jo.. ja vaikka mitä! Minua tietysti alkoi naurattaa ihan kamalasti (minullahan ON maailman huonoin pokerianaama, nauran ihan aina kun se ei välttämättä olisi ihan tarpeellista) ...ajattelin millaisen kuvan olin antanut itsestäni: " Hei kuule, tää on mun ihan eka kerta täällä (oi sinä ventovieras ihminen), mä saan vauvan, ihanaa, eka kerta, eka kerta!" :D

Eikä tässä vielä kaikki. Palaveri oli ja meni ja odotin kyyditsijääni joka puljasi jotain rokoteasioita vielä. Hengailin siis odotusaulassa. Yliystävällinen neuvolantäti ilmestyi ovelle ja kysyi oletko Riikka se ja se.... Vastasin, etten ole... pitkä hiljaisuus... (tänä aikana ehdin ilmeisesti tsuumata tarkistusmielessä vatsanseutuani hyvinkin harmistuneen näköisenä) ja täti-ihminen lisäsi vielä selvästi hätäännyksissään että, eikun sä vaan näytit siltä että odotat jotain.
NO TOTTAKAI ODOTIN! KYYDITSIJÄÄ, EN LASTA!!!! On minun elämäni traagista. Oi, tätä draama-näytelmää! Noin. Heti helpotti. (Pointtihan on se, että olen lihonut viime aikoina, varsinkin tässä parin kk:n aikana kun en ole tupakkaa enää polttanut ja myös se, etten varsinaisesti halua lapsia. Ja sitten tuollaista tapahtuu...)

Tämä viikko on ollut muutenkin kovin kiireinen. Olen useana päivänä ollut vasta puolen yön tietämissä (kerran jo jopa yhdeksältä) kotona, vaikka olen aina mennyt töihin kahdeksaksi. Univelka on siis kasvanut hirmuiseksi! Päätin aamulla, että en lähde minnekään enkä varsinkaan ulos riekkumaan viikonloppuna. Äsken nukuinkin ihanan virkistävät päiväunet. Ja kuinkas ollakaan, yksi kaverini soitti ja pyysi muutamalle punkkulasilliselle kaupungille. Hmmm... Ihan vahingossa lupauduin. Mutta en ole nähnyt tätä kaveriani pitkään aikaan. ;)

Ai niin, eilen olin ekaa kertaa syömässä Japanilaisessa muutaman blogistin kanssa. ("..hei tää on mun eka kerta täällä, hei ihq, hei ihmiset, näettekste, mä oon ekaa kertaa täällä...!!!") Söimme melkein kaikki sushia (paitsi yksi meistä söi veneen :D). Ja käytiin siinä sitten punaviinillä/siiderilläkin. Kovin oli ratkiriemuisaa ja muutenkin mukavaa.
Tänään töissä kerroin kollegoilleni eilisestä reissusta, kerroin syöneeni sushia jne... No, muutama poika pysäytti leikkinsä ja kohotti ihailevan katseensa minuun. Kuulin sivukorvalla kun he puhelivat keskenään ('..hei, Sirtsu on syönyt susia, ne oli kääritty johonkin levään, hei kuulittekste, hei, Sirtsu on syöny eilen SUSIA!') VÄHÄNKS OLEN NYT SANKARI!!! No tietty minä niille kerroin mitä olin syönyt oikeasti...SUSIA!

Nyt pitää mennä. Yritän olla aktiivinen. Elämyksellistä perjantaita kaikille!

Lammas-lauantai

2009-01-17T17:01:00.004+02:00

Heleijjaa!!! Olen ollut nyt muutaman päivän... miten sen nyt muotoilisi? No, jos olisin elikko, olisin perhonen ja jos kukka, niin se leskenlehden hahtuva. Hiukan irrallaan maasta meikäläinen on kuitenkin ollut. Voisin väittää (jos en paremmin tietäisi) olevani rakastunut. Vaan kun en ole, niin mikä tämän selittää? En voi tietää. Vai joko se on se keväthormoni, joka viiraa pään? Voiko jo olla? Viime keväänä jäikin viiraus kovin vähäiseksi, muistaakseni. Tänä vuonna vetänen sitten tupla-annoksen. Voi minua -ja voi teitä...

Kävin eilen kampaajalla ja illalla tyrkkäsin vielä väriä päähäni. Nyt on uusi naamari. Samanlainen se on kuin ennenkin, mutta hitusen siistimpi. Ostin eilen itselleni hajuvettäkin, kun edellinen loppui jo ajat sitten. Sain pullon "halvalla". Kivuutta! Sokoksella olivat jättäneet ilmeisesti vanhan hinnan hyllyn reunaan ja kun kassakone väitti hinnaksi 37€, minä kipittelin myyjän kanssa hyllylle tuijottelemaan hintalappua, jossa seistä möllötti 33,00€. Sain sen sitten halvemmalla hinnalla. Tottahan toki. Myyjätär vielä huikkasi minulle lähtiessäni venäläisellä aksentillaan, että 'sjinä taijsit olla viimeijnen asjakas, joka pullon osti tuolla hinnalla.' Niin taisin. Ja hyvä mieli tuli. Ja hyvä mieli tuli siitäkin, että ostin vanhingossa taas yhden laukun. Mutta se oli hieno! Ja halpa!

Tänään riennänkin koht'silleen ystäväpoikien kanssa ruokaa tekemään ja punaviintä sivistyneesti maistelemaan (ja kuulemma myös caipiroskaa...siinä kohtaa taitaa olla viisainta jättää se 'sivistyneesti' pois). Kivuutta! En ole poikia nähnytkään...pariin viikkoon. Se on sangen epätavallista. Mutta nyt on mentävä. Jih! ♥

...joka vanhoja muistelee

2009-01-15T23:56:00.003+02:00

IHANA! ♥

Löysin muuten sattumalta kivan linkin; olkaa hyvä ja käykää TOOSAan. :)

Riemastuttavaa perjantaita!

Might as well jump. Jump !

2009-01-14T23:24:00.004+02:00

Hohhoijjaa... luulin jo, että päivitystahtini olisi palautunut, mutta mitä vielä. Sille mitään ole tapahtunut... En oikein tiedä mitä tänne pitäisi kirjoittaa... Päässä liikkuu niin paljon, ja sitten taas toisaalta ei mitään. Töissä menee oikein mukavasti. Turhaan minä ahdistelin itseäni tuossa ennen joulua. Nyt joudun kyllä "oikeiden ihmisten" ilmoille huomattavasti useammin kuin ennen... on katsokaas edustettava. :D Just joo. Ei vais, mutta joudun siis kuljeskelemaan paikoissa missä on IHMISIÄ! Ooh! Sellaisia vieraita, osa komeitakin. Vouvouvou. ;) Meinasin tänään ihan nyrjäyttää niskani koulutuksessa, kun olin niin hämmennyksissä valtavasta ihmispaljoudesta.

Hoikennusosuus: Kiitos vaan kysymästä, olen minä tälläkin viikolla jumppaillut. Eilen vähäsen, ja tänään sitten enemmän... Perskeles vaan, kun lonkkani on äitynyt taas pahaksi...johtunee varmaan jumpasta -ainakin osakseen. Sitä on siis säästeltävä. Harmittaa vaan tosissaan, kun minä nyt kerrankin olisin ryhtynyt toimeen, niin jo pistää keho kampoihin. Huomenna onkin sitten taas lenkkipäivä. Tsih! Ei muuta raportoitavaa hoikennuksesta. En ole luovuttanut. Postauksen kuvan on tarkoituksena lohduttaa minua(ja kaikkia muita asian tiimoilla ponnistelevia ihmispoloja) matkalla kesäolemukseeni. Siihen ihanan valloittavaan ja sopivan muotoiseen..

Minulla on facebookissa yksi kaveri (tai on niitä oikeasti enemmän kuin yksi), jonka ehkä tapaan viikonloppuna. Jännittävää tässä on, etten ole nähnyt tätä ihmistä suunnilleen kahteenkymmeneen vuoteen. Oltiin ala-asteella samalla luokalla ja sitten tämä tyttö muutti pois. Ja nyt me sitten asustetaan samassa kaupungissa ja olisi tarkoituksena käydä muutamalla... punaviinilasillisella. Jännää... Mukamas tuttu, muttei kuitenkaan. Hassua, mutta toisaalta taas hän ei tunnu vieraalta ollenkaan, ollaan nimittäin siellä vähän chatissä höpötelty. Viikonloppuna luvassa on siis hauskaa-jännää-kivaa. :)

Jahas, nyt on mentävä kuivaamaan tukka... niitä jälkipuinteja taas...plääh.

Suloista torstaita! Tulkoon rakkaudellisuus! ♥

Haastettu

2009-01-11T18:53:00.006+02:00

Cherrycat haasteli minut tällaiseen juttuun. Unohdin ihan hetkellisesti koko homman, mutta nyt siis muistaessani yritän vastata haasteeseen..

Sääntöjä:

Link to the person who tagged you.
Post the rules on your blog.
Write six random things about yourself.
Tag six people at the end of your post and link to them.
Let each person know they’ve been tagged and leave a comment on their blog.
Let the tagger know when your entry is up.

Siis kuusi asiaa minusta.. Hmm... Tuntuu vähän siltä, että olen läpissyt jo niin moneen kertaan kaikki asiani täällä, etten keksi mitään mitä ette jo tietäisi. Yritetään nyt kuitenkin.

Menen jotenkin ihan veteläksi, kun näen univormuisen komean miehen. :D

Tykkään olla suihkussa, mutta sinne meneminen ärsyttää minua, koska tiedän, että sen jälkeen täytyy kuivata tukka ja joka paikka ja rasvata ja vaikka mitä. En millään tavalla pidä siitä jälkipuinnista.

Olen vähän sitoutumiskammoinen. (Tai tuota sanaa tästä ominaisuudestani kai käytetään.)
Tästä syystä muutamat "oikeat" suhteeni ovat jääneet aika lyhyeksi, max. 6kk. Sitten alkaa ahdistus ja haluan pois. Ja lähden. Toisenlaisissa suhteissa olenkin sitten ollut jopa vuosia. (Toisenlainen= tavalla tai toisella ns. normaalista suhteesta poikkeava.)

Voisin syödä leipäjuustoa kilokaupalla. Se pitää leikata kuutioiksi ja laittaa mikroon vähäksi aikaa ja sitten se narskuu kivasti ja on ehkä maailman paras lämpöinen pikkusyöminen. Ja oliivit on kanssa herkkua. Näistä asioista en kai ole avautunut täällä ennen. Ha.

Nyt kehun vähän itseäni. Olen sosiaalisesti kyvykäs. Tämä ei ole täysin omaa kuvitelmaani, vaan esimieheni (jokainen heistä) ovat kiitelleet ihmissuhdetaitojani. (Ja tietysti ystävät, mutta se ei ole sama asia. Tietysti ystävät tykkää toisistaan.♥) Sain vakituisen paikkanikin aikoinaan suurelta osin tämän takia. (Tarvittiin musiikki-ihminen, mutta otettiin minut, koska talon ilmapiiri parani huimasti.) Olen tästä kyvystäni kiitollinen. Se helpottaa toisinaan elämää kummasti. :) Niin, että en minä ihan tyhjäpäinen ole, vaikka siltä saattaa vaikuttaakin.

Olen kovin tyytyväinen sinkkuuteeni. Näin on hyvä. Ainoa asia, jota toisinaan kaipaan on pussailu. Se on kivuutta!

Noin. En oikein keksinyt muuta. Mutta menköön. En myöskään haasta ketään, koska en tiedä ketä on haastettu ja ketä ei. Tee toki tämä jos haluat, ja infoa minua kun olet tehnyt sen. Haluan ehdottomasti lukea muiden paljastuksia. Se on kivempaa kuin paljastelu. :D

Naurattaa vaikka...

2009-01-11T12:43:00.009+02:00

Nyt kun suivaannuin elopainooni, ajattelin, että jaan hoikennushöpinät ja muut jutut erikseen, ettei kaikkien ole pakko lukea kaikkea. Jos ei vaikka halua ja vit**ttaa ainainen hoikennuspaasaukseni.
Helpotan elämäänne murut. :)

Hoikentumisosuus: Voih, olisin sittenkin toivonut, etten olisi sillä vaa'alla käynytkään. Heti aamulla meinasin masentua muistaessani lukemat. En ole KOSKAAN painanut näin paljon, en lähellekään. Missä välissä näin pääsi käymään? Veikkaanpa, että lakattuani polttamasta tupakkaa, on paino noussut vielä vajaa nelisen kiloa... kahdessa kuukaudessa. Höh. Toisaalta on huojentavaa, että edes osaan painonnoususta on "looginen" syy. HEI! NYT on muuten kaksi kuukautta polttamattomuutta takana! HURRAA!! Nyt enää läskit pois, niin jopa on elo auvoisaa. :D Niin, ajattelin, etten koukuttaisi itseäni vaakaan. Ei sillä hyppiminen mitään auta, varsinkin kun tappo-jumpassa (mitä siis "käytän") ideana on, että keho muokataan oikean malliseksi; läskit pois ja lihakset kuntoon.. Eli mittanauha kouraan ja strategiset mitat paperille, vaikka kuinka oksettaisi. ;) Hmm...Kuulostaa kauhean helpolta.

Hain äsken kahvia ja ottaessani maitoa nauroin ääneen jääkaappini sisältöä... lihapiirakkaa ja nakkeja sekä siideriä. Täällä asuu varsinainen terveysintoilija.:DDD Joo-o. Noh, oli siellä raejuustoakin. Päätän hoikennusosion tähän. Ja jumppaan tänään. Illemmalla. Oikeesti.

Muu osuus: Eilen oli poikkeuksellinen lauanatai. En ollut missään. En edes ystävälässä lojumassa, enkä juonut punaviiniä! Ooh! No, yhden siiderin join, mutta ihan vaan koska oli lauantai. Ilta sujui kuitenkin mukavassa seurassa hengaillessa, nimittäin facebookissa. Sama kai se on miten sitä kavereitten kanssa hengailee. :D
Aloin kyllä oikeasti eilen miettiä, että kai se olisi digiboxikin aika jo vihdoin hankkia tähänkin talouteen. Kohta tulee vuosi siitä kun telkkarini pimeni. Tiukimmalle ottaa silloin, kun tiedän, että sieltä tulee joku elokuva minkä haluaisin katsoa. Niin kuin eilenkin. Onnekseni olen joskus ostanut Walk the Line:n omaksi, niin en kärsinyt kamalasti boxittomuudestani. Ostelusta tulikin mieleeni, että on enää viikko palkkapäivään! JEE!
Kolli on lähestynyt minua tässä päivänä eräänä. Joo-o... mitähän miehellä on mielessä?

Eipä taas muuta. Mukavaa sunnuntaita! Jumppimisiin! ;)

Hui helvetti!

2009-01-10T19:07:00.003+02:00

Kävin vaa'alla. Viittaan kintaalla sille, etten muka voi päättää mitään, tai koko homma menee läskiksi. No, nyt on menty niin reippaasti läskiksi, että alan...jollekin. Syömällä (tai ruokavaliolla) en kykene laihtumaan, joten se on kai sitten liikuttava. Se on kuulkaa vähintään 15kg pienennyttävä. Olen kauhuissani!

Ei muuta.
Ps. Kuvan vaaka ei liity tapaukseen. :)

Lauantaita!!

2009-01-10T15:19:00.005+02:00

Hei vaan! Naurattaa ihan hirveästi. En yhtään ymmärrä. Löysin asiaan hyvin sopivan lainauksenkin, jonka lykkäsin FB:iinkin:
"My life has no purpose, no direction, no aim, no meaning, and yet I'm happy. I can't figure it out. What am I doing right? " Se on itseasiassa hyvinkin osuva lause. (Samaisen kysymyksen äärellä alun perin on siis ollut ystävämme Charles M. Schulz.)

"Naurattaa vaikka mopolla mettään vetäsin. Hyttyset inisi ja mä suossa lepäsin.." Tuosta taas tuli vähän nuoruus mieleen. Mopolla en ole kyllä mihinkään vetänyt, se ei ole karannut käsistäni, mutta harmikseni (vessan)pönttöni on JÄLLEEN tukossa! Siksikään ei pitäisi naurattaa ollenkaan, mutta minkäs teet. Tuo pönttöhän oli täysin tukossa, kun muutin tänne. Edellinen omistaja oli tunkenut sen TÄYTEEN paperia. Oikea järjen riemuvoitto! Putkimies kävi silloin ja avattuaan tukoksen sanoi, että siellä taitaa olla syvemmällä joku tositukos, kun vesi aina hörppääntyi kokonaan vedettäessä...että se saattaa mennä uudelleen vielä tukkoon. Noh, menikin, 6kk:n jälkeen.

Oih! Olen asunut kodissani jo puoli vuotta! Hurraa! Enää 29½ vuotta lainan maksua! :D

Palataanpa vielä vessaan...Mainitaan nyt vielä, että minä en pönttöä tukkinut liialla paperilla tai edes millään ruumiintuotoksilla...että olen kyllä syytön tähän tukokseen :) Case closed, ainakin hetkeksi.

Oi, vietin tässä tovin puhelimessa ja ajatukseni katkesi kokonaan. Luulenpa, että lähden nauraen avaamaan tukosta. Mihin minä tämän pääni kanssa vielä joudun?

Ilomielistä lauantaita!

EDITpaaaaljon myöhemmin:
Ei auttaneet järeämmätkään aseet, mutta sitten googletin ja katsokaas TÄTÄ linkkiä. TOIMII! Uskomatonta. Imukupitkaan ei auta, mutta tuo tepsi heti minullakin! :DDDD

Huomenta vaan!

2009-01-09T06:23:00.006+02:00

En voi tajuta, että olen varmaan sitten vahingossa nukahtanut eilen jo hetimiten klo 21 jälkeen. Vastaavaa ei ole tapahtunut sitten... varmaan ikinä. :D No, heräsin tuossa viiden maissa...pyöriskelin hetken sängyssä, mutta luovutin ja nousin ylös. Ihan kivaahan tämä on aamulla valvoskella, kun on takana kunnon yöunet. Ihan uutta minulle.

Jaa, taas on huomaamatta kulunut päivä jos toinenkin viime kirjoittelukerrasta, mutta ei se mitään. Nyt kun lomat on lomailtu ja on taas siirrytty 'normaalielämään', niin ehkäpä saan myös normaalipäivitysrytmiikasta kiinni.;)

Töissä on kuulkaas (vastoin kaikkia horror-odotuksiani) ollut pelkästään kivaa! Mitään ylitsepääsemättömän vaikeita tehtäviä en ylätahoiltakaan ole saanut...tai ehkä en vaan tiedä, mitä kaikkea jätän tekemättä. HA. Tosin, onhan tässä oltu ihan kokonaista kaksi päivää töissä. Voikohan niiden perusteella arvioida uuden toimenkuvan haasteellisuutta. Epäilen suuresti.
Työystävät on ollut hurjan hupaisia... yrittävät varmaan lievittää tuskaani ja kauhukuviani tätä vuotta koskien. (Niin, minähän en varsinaisesti vapaaehtoisena tähän toimenkuvaani ryhtynyt). Toimisto oli siivottu ja tuotu kulhoittain suklaata pöydälle ja vähän oli uusittu sisustusta muutenkin. Ihan naurattaa.

Eilen sain jonkun urheilupuuskan ja lähdin töitten jälkeen lenkille (no okei, oli haettava punkkua Alkosta, koska tänään on töissä viinipullonarvontapäivä...mutta käveleskelin lenkin ennen alkoontumistani), jonka jälkeen saavuttuani kotiin jumppasinkin vielä! Ooh! Onkohan minussa joku vika? Ja nyt muuten ymmärränkin miksi nukahdin suihkun jälkeen sängylleni. Ei taida olla ylenpalttinen urheilu meikäläistä varten. ;) Ja onhan tämä työelämäkin ihan raskasta. On. Tietenkin.

Hei mutta herätyskelloni soi ihan kohta...täytyy mennä torkuttamaan. :D Mukavaa perjantaita!
Sekin vielä. JEI!

Onnekasta tätä vuotta!

2009-01-02T23:43:00.005+02:00

Vaikka kirjoittaminen tuntuukin jollain ihmeen tavalla kovin työläältä, on ehkä kuitenkin yritettävä. Elämmehän nyt Herran vuotta 2009! Hei ihmiset! Hyvää Uutta Vuotta! JEI!!!

Mitään lupauksia en tee/ ole tehnyt. En vaan voi. Rikon ne heti, jos jotain päätöksiä teen. Saattaisin toki ehkä kiinnittää liikkumiseeni enemmän huomiota (ja samalla kaventaa vähän kehoani sieltä sun täältä), ts. liikuskella enemmän, JOS siis tekisin lupauksia. Mutten tee.. Vähän sama homma kun tuon tupakan kanssa. En ole lopettanmut, en vaan ole polttanut kohta kahteen kuukauteen (pieni liioittelu sallittakoon...mutta sanoinkin KOHTA).
En siis ala myöskään hoikentamaan olemustani. En. Jos niin vahingossa käy, olen toki tyytyväinen. Mutta epäilen vahvasti. :)

Mitään pelkoa laardin sulamiselle ei tosiaan olekaan, olen nimittäin lojunut kohta pari vuorokautta sängylläni ja katsellut elokuvia. (Ja pikkuisen ehkä einehtinyt siinä sivussa.) Kivuutta kuitenkin! Jih, jih! Valehtelin vähän... kävin minä illalla kaupassa ja k i e r s i n pidemmän reitin kautta kotiin! Huu! Rastia seinään!

Läyh läyh...tuntuu tylsältä jaaritella niitä näitä, kun sanomisissa ei ole mitään sisältöä. vaikka... Onko niissä koskaan ollut? Epäilen vahvasti.

Taidan lämpimikseni tehdä itselleni oman Uuden Vuoden Meemin (kun en jaksa käydä kopsailemassa muualla sitä kivaa...):

1.) Arvostele vuosi 2008 kouluarvosanoin 4-10.
- Öööö, tämä on vaikea, mutta vastaan 8.

2.) Miksi?
-En tiedä. Ei se nyt yhdeksänkään ollut.

3.) Suurin saavutuksesi?
- Ostin oman kodin!!!

4.) Onko siellä kaakeliuuni ja leveät ikkunalaudat?
-ON!!! Mistä tiesit?

Kunhan arvasin...5.) Miten voisit parantaa elämänlaatuasi tänä vuonna?
- Olla hieman järjestelmällisempi ja tuota... olla edes vähän taloudellinen. Tai edes y r i t t ä ä ajatella raha-asioitani.

6.) Oletko pullistunut?
-Olen.

7.) Harmittaako?
-Jep.

8.) Teetkö asialle jotain?
-En lupaa mitään.

9.) Lopetitko tupakan polton vuonna 2008?
- Öh, varsinaisesti en, mutten ole polttanut 15.12. alkaen... Kamalan hankalia kysymyksiä tässä visassa.. en haluaisi enää jatkaa.

10.) Pakko. Luettele 3 asiaa joita ET vaihtaisi pois ja 3 jotka vaihtaisit pois vuodesta 2008.
En vaihtaisi pois ystäviä, perhettä enkä omaa kotia.
Ja vaihtaisin pois... tämä on vaikea... kipeydet (mitä oli kuitenkin hyvin vähän), riidat (niitäkään ei ollut paljoa) ja kylmän kesän vaihtaisin pikkuisen lämpimämpään, vaikka ei silläkään niin väliä oikeastaan ole.

Olipa vaikeaa. Onneksi lopetin. Ei tästä tule mitään. Heippa!

Hyvyyttä ja iloa vuoteenne!!!!

-höpisi Sirtsu-

Olla vaan ja hengailla

2008-12-29T18:07:00.004+02:00

Se on niin kivaa. Olla vaan ja...olla. Joululomani kestää loppiaiseen saakka, enkä millään meinaa uskoa, että lomaa on vielä pitkälti yli viikko, voi ihanuus! Olen silkkaa hymyä koko ihminen. Joulusta en enää jaksa höpistä. Sanon vaan, että se oli ihana ♥. Tänään olen vain olla möllinyt (hyvälaatuista möllintää). Keitellyt kahvia, katsellut elokuvia ja hengaillut musiikkia kuunnellen. Ei ole kiire minnekään. Huoh.

Olenkohan maininnut tuolla aiemmin, että jalkani on mystisesti kipeytynyt (lonkasta)? Jos en ole, niin voin kertoa, että on se. No, nyt se on kipeytynyt lisää ja lisää ja köpötän kuin mummot konsanaan. Talossa ilmeisesti remppaa joku, koska koko ajan jossain koputtaa...ja taas koputtaa. Hauskaa tässä on se, että minulla ei ole ovikelloa, ja tuo koputus kuulostaa tulevan oveltani. Ja koska makuuhuoneesta ovelle ♫ on pidempi matka (kuin ikinä ennen ja välissä on vielä ovikin) ja ♫ joku sotkee tätä asuntoa, epäilen että ♫...jouduin harhaan...
Joudun siis kampeamaan itseni vähän väliä ovelle kuuntelemaan josko siellä kumminkin joku koputtaisi MINUN ovellani. (Eikä ikinä koputa kuitenkaan.) Ja joka kerta nauran ääneen tätä sangen raihnaista etenemistäni -ja rappusissa vasta naurattaakin. Tiedän, ettei koputus tule sieltä...ja silti menen. Onneksi matkalla voi hakea kahvia. :) Että tällaista täällä. Voi järkikulta, miksi olet minut jättänyt?!

Keskityn nyt hyrisemään ja hymistelemään. Tämä on ehkä parhain maanantai ikinä! IIH!

Ostelua ...ja muuta höpinää

2008-12-23T21:38:00.007+02:00

...kakaisen ulos sen nyt hetimiten: Oikein levollista, rentouttavaa, tunnelmallista ja ihastuttavaa joulua kaikille! Noin. Done!

Olen jälleen helpottunut. (En oikein ymmärrä miksi ressaan aina ennen joulua, mutta niin vaan käy.) Kaikenlainen hässäkkä ja esivalmistelut hoidettu! Jos jollekin ei ole käynyt vielä selväksi, en siis ole ollenkaan jouluihminen. En mitenkään.
En myöskään siedä tungosta ja väkijoukkoja, joten lahjojenhankintakokemus on joka kerta kerrassaan kauhistuttava. (Vaikka normaalisti siis tykkään yli kaiken ostella kivuuksia toisille...ja itselleni tietysti...)

Eilen ostin ne muutamat lahjat jotka oli "PAKKO" hankkia (veljen lapsille tietenkin♥). Muutaman tunnin yöunet yhdistettynä runsaan viiden tunnin kaupoissakiertelyyn oli jokseenkin lamaannuttava kokemus. Ainakaan lonkkani ei siitä pitänyt. Joo, olen tullut vanhaksi, lonkkaa kivistää...onkohan se lonkkavika?! Piikille vaan, näinkö tässä nyt kävi?! ;)
Olin muuten eräässä kaupassa IHAN varma, että yksi vartijamies seurasi minua... ryhdyin melkein vainoharhaiseksi, mutta se häiskä hengasi, ihan totta, koko ajan kannoillani... Varjostiko se muitakin? Tiina?! ...vai olinko vaan niin pöllähtäneen/rikollisen näköinen, että minua oli syytä epäillä ryhtyväksi laittomuuksiin.. Tjaa...taidoin minä vähän vajaalta kyllä näyttää.

Ihmettelin myöhemmin kovasti kun kaupoissa (tässä tarkoitetaan nyt Ideaparkkia!!) EI ollut lainkaan tungosta! MITÄH?! Onko niin ollut aina, mutta vasta nyt silmäni avautuivat?! Tosin virkistin mieleni myös ostamalla itselleni ehkä maailman ihquimmat kengät! Niin seitskytlukua että ihan vallan! IIIHH!!!

Tänään sitten ostin ystiksille kuitenkin lahjat. Kävi nimittäin niin, että lähdemme mökille joulun viettoon. Ystäväpoika vuokrasi möksän jonne suuntaamme hetimiten huomenaamulla. Tänä jouluna emme siis edes kipaise sukulaisissa (lue: perhe), vaan sulkeudumme ihan kokonaisuudessaan ♥YSTÄVÄJOULUN♥ syövereihin! Hii!
Hiukan hirvitti kertoa veljelle, etten tänä jouluna (siis aattona) tulisi edes käymään, mutta kyllä minua ymmärrettiin uskoakseni ihan mukavasti... Hengailin tänään lastensa kanssa koko illan ja annoin lahjatkin mukaan. Eihän se sama ole, eikä mitään korvaa, mutta kyllä mekin minun muistaakseni vietettiin aikoinaan ihan oman perheen kesken jouluja. Ei siinä pitäisi mitään kummallista olla. NI.

Mutta nyt lopetan höpinän ja totean, että MAY THE FORCE BE WITH YOU!!!

Ihan naurattaa

2008-12-22T06:17:00.004+02:00

Huomenta! Enpä uskonut tällaistakaan päivää tulevan. Että ihan aamutuimaan tänne kirjoittelisin ENNEN töihin lähtöä! Ja vain siksi että on aikaa. Heräsin nimittäin hätäpäissäni neljän jälkeen kurkistelemaan ikkunoista pihalla vallitsevaa lumitilannetta. En suinkaan ihan huvikseni, ehei... Olen pihanhuoltovuorossa tämän viikon. Joten olen nyt heilunut puoli kuudesta tuolla pihalla harjan varressa. Kolaamiseen näytti olevan vähän liian vähäsen lunta. Tai en tiedä. Mistä sen tietää? Ja kohta voinkin lähteä sitten töihin. Lahjat ostamatta. Koti siivoamatta. Mutta ei stressiä! Mikäs kiire tässä on? :P

Luulin hoitavani jouluhässäkkäasiat viikonloppuna, vaan väärinpä luulin. Ehei, minä tyttö se lempustin ympäri kaupunkia rilluttelemassa. Kyllä vaan. Tapasin pitkästä aikaa ihan uusia ihmisiäkin. Sangen virkistävää. Nyt pitäisi sitten jaksaa pari päivää käydä töissä ja sitten... lomailla aina tuonne loppiaiseen asti! JEI!!! Maltan tuskin odottaa.

Jaa, mutta nyt täytynee valmistautua töihin. Kaunistaa naamaria ja sen sellaista. Mielenrauhaa toverit!

Ruoka-aiheinen meemitys

2008-12-17T19:55:00.006+02:00

Lumilla oli tällainen. Ja halusin tietysti tehdä sen kanssa.

Miten haluat munasi?
Tsihihihi... olen vähän lapsellinen, mutta nyt mua oikeesti naurattaa. Mutta siis... Tuota... haluan munani ihan kovana. Joo, mulla on sellainen kamala kokemus löysistä kananmunista, että joudun usein oksentamaan kun näen tai vaikka vaan ajattelen munaa. Kananmunaa.

Kuinka nautit kahvisi/teesi?
Maidolla. Aika paljolla maidolla.

Suosikkiaamiaisruokasi?
Juon vain kahvia. En pysty syömään heti herättyäni. Muutaman tunnin kuluttua (tai kun menen töihin) saatan syödä myös leipää.

Maapähkinävoi?
Ei kiitos.

Millaisen kastikkeen haluat salaatillesi?
Se riippuu salaatista. Joskus sinappipohjaista, joskus majooneesityyppistä ja joskus ihan vaan oliiviöljyä ja vinagrea, suolaa ja mustapippuria.

Colaa vai Pepsiä?
Useimmiten Colaa. Menee Pepsikin kyllä. En useinkaan juo limsaa.

Laiskottaa, mitä teet?
Ruoaksi? En kovin usein tee ruokaa, mutta jos siis teen ja laiskottaa niin... pistän varmaan pakastepizzan uuniin. Ne Ristorantet on ihan hyviä.

Laiskottaa todella, minkä pizzan tilaat?
Ai, menee vielä helpommaksi. Useimmiten varmaan tuplajuusto, sipuli, katkarapu, slami-pizzaa, toisinaan valkosipulilla, toisinaan ilman. Tuo on vaan kovin rasvaista, mutta sopii hyvin esim. krapulaan. (Enkä kyllä oikeastaan muuten pizzaa edes tilaile. )

Tuntuisi vähän kokkailulta, mitä teet?
Oikeastaan ihan mitä vaan. Kokeilen mielelläni kaikenlaista. Mutta ystäväpojan pyynnöstä varmaan perunamuusia ja "isoäidin" lihapullia tai jauhelihamureketta.

Saatko jostain ruuasta hyviä muistoja?
Just noista isoäidin lihapullista. Ne oli maailman parhaita.

Saatko jostain ruuasta huonoja muistoja?
No... ei tule ihan heti mieleen.

Muistuttaako joku ruoka sinua jostakusta?
Nuo lihapullat. Isoäidistä. Useista ruoista tulee myös iskä mieleen, se nimittäin opetti minua tekemään ruokaa. Ja äiti tulee jauhelihakastikkeesta mieleen.

Onko olemassa ruokaa josta kieltäytyisit?
On toki. Janssoninkiusaus ja ihan sellainen oikea maksa. En vaan voi syödä. (Niin ja kaikki sellaiset älyttömyydet tietysti, niin kuin esim. jonkun elikon silmät tai suolet tms.)

Mikä oli lapsena lempiruokasi?
Joku jauhelihapitoinen ruoka varmaan. Perunat ja jauhelihakastike?

Oliko sinulla lapsena ruokaa jota vihasit, mutta nyt rakastat?
Sienet ja sipuli ainakin.

Oliko sinulla lapsena ruokaa jota rakastit, mutta nyt vihaat?
Enpä usko. :D

Lempihedelmäsi ja -vihanneksesi?
Hedelmistä olisi persikka, mutta olen algeerisoitunut [sic] sille vanhoilla päivilläni. Valitsen vaikka viinirypäleet. Kasviksista tykkään eniten tomaatista, kurkusta, sipulista... ja fetajuustosta (ON SE VIHANNES!!! Te ette vaan tiedä.)

Lempiroskaruokasi?
Pizza. Hesen kertsi tai Mäkkärin mäkfiisti.

Lempivälipalasi?
Töissä suosin hedelmäsalaattia tai rahkaa.

Onko sinulla jotain outoja ruokatapoja?
On tietenkin.

Olet dieetillä. Millä ruualla täytät itsesi?
Ai saako silloin syödä? Ja riippuu tietysti millä dieetillä olen. Kasviksia ja hedelmiä syön (eli söisin varmaan) paljon.

Lopetit dieettisi, mitä saisi olla?
Sipsejä, hampurilaisia, pizzaa, I H A N K A I K K E A!!!!

Miten tulisena tilaat intialaisen/thaikkusi?
En yleensä useinkaan käy noissa. Mitäs... intialaisessa Tikka masalat tai Tandooria vetelisin kaiketi.

Saako olla jotain juotavaa?
Punaviiniä kiitos.

Punaista vai valkoista?
No punaista tietenkin.

Lempijälkiruokasi?
Tykkään enemmän ruoasta, yleensäkin suolaisesta kuin makeasta... mutta joku jäätelö ehkä. Tai piirakan pala, juustokakkua...sellainen pikkuinen palanen. Ei liikaa.

Täydellinen yömyssy?
Riippuu yöstä. :D

Hassua muuten, että kirjoittaessani blogiini käytän sanaa minä, mutta kun vastailen meemeihin tai haasteisiin, käytän automaattisesti sanoja mä/mulla jne...

8 päivää

2008-12-15T19:51:00.003+02:00

...ja sitten alkaa loma. Mukava ajatus. Joulusta ei tietenkään olisi niin väliksi, mutta sieltä se nyt joka tapauksessa tulla jollottaa, joten tulkoon. Meillä on näillä näkymin taas ystäväjoulu (kivaa kivaa kivaa!!!) En kyllä ole asiasta maininnut perheelleni (vaikka oikeastaan ystäväni ovat "perheeni", se itse valitsemani, vähän niin kuin mies ja lapset.) Vielä. Onhan tässä aikaa.

Töissä pitelee kiirettä, huomenna on joulujuhlakin. Huominen päivä meneekin torttu(j)a vääntäessä, illalla sitten juhlitaan. ;) Olen unohtanut tänä vuonna mainostaa sitä mahdollisuutta, että jos haluavat lahjoa meitä, on punaviini oivallinen lahjaidea. En oikein ymmärrä sitä lahjomista, mutta aina ne jotain tuovat. Vaikka ei tarvitsisi, johan minä palkkaa työstäni saan (aivan liian vähän tietenkin, mutta en nyt siitä ala jauhamaan).

Vieläkään minulle ei ole tapahtunut mitään mullistavaa. Kauhean tylsää. Mutta nyt onkin maanantai.
Mukavaa viikkoa. Pysykää terveinä!

Perjantai -mitä mielessä?

2008-12-12T17:06:00.004+02:00

Se on perjantai. Ja onneksi on. Nukuttuani kolmen tunnin perjantaipäiväunet olen sangen energinen. Ja havaitsen myös, että mieleni halajaa muutamaa lasillista punaviiniä. Viime viikonloppunahan Alko sulki ovensa ennen meidän vierailuamme. Eli mieliteko on tänään oikeutettu ja täysin perusteltavissa. HURRAA!! Toisilla on karkkipäivä, toisilla punkkupäivä. :) Oloni on vapautunut ja villikko; Olen avoinna kaikelle!!! (Just joo.)

Näin ensimmäisen tupakkaunen. En kyllä siinä edes polttanut, mutta kädessäni oli palava tupakka ja ketkuin avonaisella ikkunallani ja huusin ystävilleni (sisätiloihin), että "Kattokaa kattokaa!!!" Mutta sitten heitin tupakan pois. Uneen ei myöskään sisältynyt haluja tai himoja. On tämä kummallista. Pöh. Sovitaanko vaikka niin, etten raportoi tänne tupakattomuudestani, vaan jos joskus sattuisin polttamaan. SEN sitten kerron. En ymmärrä miksi tuosta edes jauhan.

Nyt on sitten johtotehtäviin siirtymisestäni kerrottu asiakaskunnalle. Hassua miten jotkut vanhemmat nyt kumartelevat päitään ja tervehtivät kovin asiallisesti. Niillä on "KATSE". The look. Mitähän ne oikeasti ajattelevat? Tarkoitan vaan, kun minä olen kovin iloluontoinen, tytönhupakkomainen höpöttäjä. Täydellinen vastakohta viileän asialliselle viisikymppiselle nykyiselle luotsaajallemme. Kih, kih!!! :DDDD Ei se mitään. Kaipa ne tuosta tokenevat. ;)

On taas joulukorttiaika. Minähän en niitä lähettele, enää. Aikoinaan lähetin, mutta kävi käsittämättömän vaikeaksi vetää raja kenelle lähetän/kenelle taas en... siispä lopetin. Mutta nyt NE sitten lähettelevät minulle tekstareita, että mikä on osoitteesi (minä olen unohtanut, että ostin kodin ja muutin... enkä siis lähettänyt osoitteenmuutoskortteja). Höh. Kyllä kaikki kansa tietysti tietää, etten enää lähetä kortteja mutta mutta.... Lähettääkö kaikki nykyään kortteja? Ettehän?

Nyt lähden hakeutumaan viinipullon äärelle ystävälään. Mainiota perjantaita!!! ♥

Nuin...

2008-12-09T19:03:00.006+02:00

Tuntuu ihan siltä kuin olisi koko työviikko takana. Nyt jo. Varmaan ihan vaan siksi, että eilen ja tänään oli taas koulutusta ja kaikenmaailman kokousta. Eihän siitä mitään tule, jos ei ihminen saa edes töitään rauhassa tehdä. ;)

Viikonloppuna juhlittiin Suomea. Juhlat oli tapahtumarikkaat. Eli jouduin ihan valtavaan väittelyyn ystäväpojan kanssa. (Sitä voisi joku riidaksikin kutsua...) Se on aika harvinaista, mutta sitä sattuu ajoittain. Minä huudan ja ystäväpoika on järkkymätön (=ärsyttävä). Mutta se ei ikinä suutu. Minä menetän hermoni, ihan täysin. Niin kuin aina, tilanne kärjistyy ja paisuu valtaviin mittasuhteisiin... (kuka on draama queen??!!!) ja sitten se menee ohi. Nytkin meni, ja meillä oli taas valtavan hauskaa. Nyt ei kai sitten taas vuoteen tapella. :) Omituista. Halusin vaan kertoa, että olen melkein tapellut. ;) ettette vaan luule, etten muka koskaan ole vihainen. Vaikka kai se on jo tullut selväksi, että olenhan minä.

Pistin muuten äsken elämäni risaiseksi ja ostin kaupasta yhden kaljan!!! Huisia! Kun sen olen vedellyt naamariini, en voikaan enää urheilla (niin kuin oli vähän suunnitelmana ollut...ehkä...) Sellaista se elämä on. Voi voi.

Ja kuulkaas, minä en ole mikään jouluihminen, mutta nyt minusta tuntuu, että pitäisi ostaa jouluverhot keittiön ikkunaan. Ei mitään hirveitä härpäkkeitä, vaan ihan vaikka sellaiset pellavaiset, jossa olisi korkeintaan vähäsen jotain punaisia asioita, jouluisia sydämiä tai jotain..ihan vähän vaan, vaikka reunassa, ehkä kirjottuna. (Olen nähnyt sellaisia "jouluisia" pöytäliinoja.) Jotenkin tämä kotitaloni henkii sellaista tunnelmaa, että sellaiset voisi näyttää kivalta. Mistähän niitä ostellaan?

Hei, nyt ei minulla olekaan muuta, kun ei minulle tapahdu enää koskaan mitään. Heippa!

Arvoisat lajitoverit....

2008-12-05T23:37:00.005+02:00

...hyvää huomista 91-vuotispäivää! Huomasin tänään päivällä, etten ole täällä kovasti kerennyt käymään. Olin (ja olen) pahoillani. Tunsin jonkinlaista syyllisyyttä. Okei, ehkä suurin osa syyllisyydestä johtui siitä, etten ole ehtinyt pitää yllä näitä ystävyyssuhteita täällä, lukea kuulumisia ja sen sellaista. Anteeksi! Real life vie vaan ihan tavattomasti voimavaroja näinä päivinä. Voisin jopa sanoa, että vähän liikaakin. Tai itse asiassa havaitsin stressaantuneisuuteni tuossa pari päivää sitten... tein sitten asialle jotain...sen minkä voin...ja olen tässä jo pystynyt nauramaan muutamat päivät (lähes) kuten ennenkin.

Voinhan minä sen täällä sanoakin. Siirryn työssäni johtotehtäviin vuoden alusta. Ei siinä mitään, varajohtishommia olen hoidellut tähänkin asti, mutta tänä vuonna tuo työsarka on ennenkuulumattoman vaativa muutenkin ja nyt vielä siihen lisäksi läpikäyn kaikenlaista koulutusta ja perehdytystä. YYYÖÖK! Ihmissuhteita koitan hoidella parhaani mukaan tässä sivussa.

Siinä pääsyy poissaolevaisuuteeni...kyllä se tästä kohta. HAA! Voin jopa alkaa kirjoitella töistä pikaisesti kesken päivän ensi vuonna. ;) Oi, mikä auvoisa tulevaisuus!!! :DDDD ♥

Jaah. Mitäs muuta?! Unohdimme tänään käydä AJOISSA Alkossa. Ja niin jäivät juhlapunajuomat hakematta. Noh, ei se mitään. Minä nautin siitä, että saan aamulla nukkua maailman pisimpään ja sen jälkeen olla parhaimpien ystisten seurassa. Harhakuvitelmissani viikonloppuhan on pidempi kuin normaalisti...nythän on itsenäisyyspäivä! (Aina on "ylimääräinen" lomapäivä...viis siitä, että se tänä vuonna sattuu lauantaille..) Täytyyhän sen JOTAIN merkitä. Siis lomamielessä, en suinkaan väheksy sitä VARSINAISTA merkitystä.
Niin ja tänä vuonna herkullista on myös se, että nyt voi muutaman alkoholipitoisen (ei kuitenkaan punaviinin) juoman siivittämänä (ehkä siispä hieman sanarikkaimmin kääntein ja tuntein) arvostella Linnanjuhlissa näkyviä pukuja, pariskuntia, ihmisiä ja ihan mitä vaan!!! Eipä tarvi seuraavana päivänä töihin mennä. HURRAA!!!

Eipä tässä muuta, nyt sukeudun yöpuulle! (Huomenna koluan bloginne läpi. Siihen saakka hei! :)

Ps. Voisitteko kertoa, että kun osaan tehdä tämän: ♫ merkin, niin miten sen yksilönuotin saa?

EDIT: 6.12.08 16:47 HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ!!! ONNEA SUOMI! HURRAA! Lähden tästä juhlimaan Suomeamme! ♥

Huijjui!!!

2008-12-02T00:48:00.005+02:00

Nopea hengissäoloilmoitus... En ole yhtään tajunnut, että aika on vierähtänyt näin nopeasti. Siitähän on jo moooonta päivää kun olen täällä viimeksi roikkunut. Voih! Täytyy sanoa, että kiirettä pitelee oikein urakalla. Töissä iltajuttuja ja kotosalla tädin velvollisuuksia ja lisäksi vielä kamala määrä erilaisia vieraita ja juhlistamisia. Ei ihme, ettei mitään ehdi. Millään. Mitään. Ei.

Ai niin. Toki on ilakoitava siitä, etten ole vieläkään yhtään tupakkaa polttanut. En vaikka olen baareissakin notkunut. Niin no, tai oikeastaan se taitaa olla helpompi olla polttamatta nykyään noissa baareissa. Hee. Mutta hyvä minä!!! Onnittelut! ♥

*** *** *** *** *** *** *** *** *** *** *** *** *** *** *** ***

"Kas, Nasu", sanoi kiihtyneeltä kuulostava Pöllö. "Missä Puh on?"
"En oikein tiedä", sanoi Puh.

Jos olet pieni puu tuulisen mäen rinteellä niin ole kaikkein
paras pieni puu juuri sillä paikalla.

"Terve, Nasu", sanoi Puh.
"Terve, Puh", sanoi Nasu hypähtäen yllättyneenä. "Tiesin että se olit sinä."
"Niin minäkin", sanoi Puh. "Mitä sinä teet?"

No päivää!

2008-11-23T14:43:00.004+02:00

Pitkästä aikaa. On taas jäänyt vähän vähille tämä blogitus ja koko blogimaailma. Heti ensiksi haluaisin iloita tähän, etten vieläkään ole polttanut tupakkaa, vaikka ystisten kanssa pariin otteeseen punkkua ja muita virvoitusjuomia tulikin nautittua. (Siis sekä perjantaina että lauantaina.) Olin kyllä varma, että koko homma kariutuisi viikonloppuna, mutta ei! Hurraa!!! Tähän tietysti vaikuttaa suuresti se, etten yksin ole pyrkimässä kohti savuttomuutta. Ja tiedättekö, punaviinikin maistui ihan erilaiselta, voimallisemmalta... siis se MAISTUI enemmän. Luulin sitä uudeksi merkiksi, mutta samaa plaatua on juotu useita kymmeniä kertoja. Iloitsen siis myös makuaisini selkeästä parantumisesta! JEI! On tässä muitakin pluspuolia havaittu, mutten läpise niistä sen enempää. Iloinen olen joka tapauksessa. :)

Ensi viikonloppuna olisi sitten vuorossa ystäväystäväpikkujoulut. Huu... Ei taida mennä viikonloppuakaan niin, etten punaviiniä kitusiini kaatelisi...huolestuttavaa. Tai no pöh, en minä sitä sentään litratolkulla. (Ainakaan joka kerta..:D)

BB-osio: Minulla on selkeästi vaikeuksia tuon BB:n kanssa. Koko ohjelma ärsyttää NIIN SUUNNATTOMASTI minua (eniten se @@#&/(/(#%?#dg£€ Anna), että olen täynnä pyhää vihaa ja hermoja kiristää ja tekee mieli karjua ja kuristaa, mutta silti minun täytyy katsoa tuota 24/7:aa. Voi hyvänen aika minun kanssani. Onneksi BB loppuu taas pian. Huh.

Minua huvittaa muuten suuresti se, että tämä lumimyräkkä on saapunut/saapumassa meille nyt, kun kiinteistönhoitovuoroni lähestyy. Sehän tarkoittaa sitä, että minä joudun aamutuimaan ennen töihinlähtöä kolaamaan kulkuväylät taloyhtiömme asuntojen oville... tsih... pelkkä ajatuskin on niin hirvittävä, että ihan naurattaa. :DDDDDDDD (En millään näe itseäni puoli viiden aikaan pihalla kolaan nojailemassa, en sitten millään... kih, köh.)

Ei mulla sitten muuta. Mukavaa sunnuntaita! Olkoon myös maanantaimme mukavuuksia täynnään!

Luntakin on

2008-11-20T21:17:00.005+02:00

...ja se on hyvä asia. On niin vaaleaa toisin sanoen valoisampaa. Ja siitähän luonnollisesti tulee hyvä mieli. Vähän niin kuin kesästäkin. Tänään ei ole ollut kovin hyvä mieli. Päivä oli ihan perseestä (toisinaan edes minä EN nauti työstäni...) Yritin kohottaa tunnelmaa kotimatkalla ostelemalla itselleni kivuuksia Indiskasta. Kynttilöitä lähinnä, mutta hipelöin kyllä siellä kaikkea muutakin kaunista ja kivaa. Pikkuveikka (oikeasti se on kauhean pitkä ja muutenkin vahva) minut sitten lopulta kuitenkin sai paremmalle päälle. Se on niin kiva. Harmillista, ettei se asu yhtä lähellä kuin isompi veljeni (joka on myös kiva ja joka oikeasti ei varmaan ehkä ole yhtä iso kuin tuo pikku, tai ainakaan yhtä pitkä), että näkisi vähän useammin.

Olen alkanut selättää kipeyteni. Tai oikeastaan antibiootit sen kai tekevät... Lähdin kuitenkin äsken ostamaan mustaviinimarjamehutiivistettä (hirrrrveän pitkä sana!), koska niin kuuluu tehdä kipeänä. (Tai siis sitä kuuluu juoda kipeänä, että tervehtyy. Parempi olisi, että sitä olisi valmiina kotona, ettei kipeänä joudu ostosmatkalle.) Tämän tarinan piti oikeasti johtaa johonkin... Hmmm....

Ah! Lähdin siis kauppaan ja havaitsin , että postimies oli kiikuttanut minulle seiskan! Siinä luki lahjalehti. Hämärästi mieleeni muistui myös viime torstaina tulleen enemmänkin lehtiä... Vilkaisin postikasaa ja sielläkin oli seiska!!! (Ai miten niin en kovin tarkasti postiani tarkkaile?) Minut on valittu saamaan neljän viikon seiskat lahjaksi, ja sitten saan vielä täyttää jonkun mielipidekyselyn! Juoruja! Kysely! Ihan turha lehti, mutta joskus on ihan kiva lukea pelkkiä juorua ja tyhjänpäiväisyyksiä; tyhjänpäiväisten ihmisten 'äärimmäisen tärkeitä' asioita sisältäviä haastatteluja jne... Tänään esimerkiksi kannessa lukee: BB-Henna pornokohusta: VIINA VEI MUISTINI! (Samainen kansi paljastaa, että malaria on kuihduttanut Tuksua 10 kiloa...)
Voi voi... taidan hetimiten perua nuo puheeni seiskan lukemisesta... se saattaa ehkä myös nostaa verenpainetta. Vaikka sekään ei haittaa, koska verenpaineeni on todennäköisesti laskussa, koska en vieläkään ole polttanut tupakkaa. 6 päivää jo polttamatta, eikä tee edes tiukkaa. On kipeydestä jotain hyötyäkin. Nyt menen juomaan mehua.

Mukavaa perjantaita ja viikonloppua ja ihan kaikkea!

Pakko laittaa...

2008-11-20T00:28:00.005+02:00

Nauroin itseni lähes kuoliaaksi. Törmäsin tähän Facebookissa jonkun kuva-albumissa. Ihan on oikea mainos lehdestä. Oli pakko "lainata" ja jakaa teidän kanssanne. Kerrassaan loistava!
Mutta Missä? ovat välimerkit ja jos niitä on miksi ne on sijoitettu mihin sattuu. ON ON.

Mukavaa huomista!

Wohoo!

2008-11-18T19:58:00.004+02:00

An elephant asked a camel, why are your breasts on your back?' 'Well,' says the camel, I think that's an inappropriate question from somebody whose dick is on his face.

Uuh!

2008-11-17T21:20:00.003+02:00

Täällä on pikkuinen tauko. Syystä, että räkää on pää täynnä ja silmistä valuu vesi, niin ettei kykene koneella istuksia.

Pikkujoulut meni oikein mukavasti, ehkä jopa hiukan riehakkaasti, mutta sain kamalan taudin heti lauantai-iltana. Yyyyh! Ehkä hirveintä kuitenkin on se, etten voi olla edes pois töistä, koska tietenkin nyt siellä on väestökato; kaikkien työtoverien lapset ovat sairaina. Pakko painaa pitkää päivää... Hurraa!!

Palaan pian, ehkä terveempänä ja intoa puhkuvampana (eli siis lähes nuoren varsan lailla) kuin konsanaan.

Siihen asti heidå!

Hullutuksia

2008-11-13T18:31:00.003+02:00

Kaikenlaisia hullutuksia. Siivota pitää ja pestä astioita. Ja minkä takia?! Että lauantaina kotini on jälleen kuin hullunmylly. Paitsi tietysti pölypalleroton. Mutta minullapa onkin sopimus itseni kanssa. Jos siivoan kiltisti, saan ostaa itselleni lauantaina jotain kivaa. (Kengät [ehkä jopa kalliit, ehkä jopa sellaiset kuin eräs muukin on ostanut] tai takin, tai jotain muuta ihanaa...) Tämä on sikäli hyvä sopimus, että on siivottava joka tapauksessa, koska vieraita saapuu huomenna sankoin joukoin. Voitan siis tässä. Puhdas koti ja lupa ostella! Olen aina tiennyt, että osaan tehdä hyviä sopimuksia! JEI! Olen niin onnekas lahjoineni!

Aloittaminen
-aina yhtä vaikeaa
Tiedänhän minä
-olen laiska matonen
kuin murkku siirapissa.

Oi mitä runollista korkealentoa. :/

Tiistai sentään ja kaikkea...

2008-11-11T17:48:00.003+02:00

Ja nyt väsyttää. Minä en vaan kertakaikkiaan pysty näihin aamuvuoroihin. Onneksi jo huomenna saa nukkua pitkään. Kuvassa vosin olla minä huomenna aamutuimaan. Köllimässä, ah, niin pehmoisesti untenmailla.

Soittelin äsken lapsuusystävälleni ja tuli niin hyvä mieli, että ihan hymyilyttää vaan ja koko ajan. Siellä on vauvalla ja äipällä asiat ihan mallillaan. Höpistiin vähän pidempi hetki ja nyt tietysti haluaisin niin kovasti mennä katsomaan ystävääni ja pikkupoikaansa, mutta enhän minä voi, kun töissä riehuu rokko jos toinenkin. Tylsää. Tässä kohtaa voisin sanoa, että työni todella rajoittaa toisinaan sangen harmillisesti vapaa-aikaani. Työstä tulikin mieleeni, että perjantaina olisi sitten työpaikan pikkujoulut. Hurrr... Ei muuten mitään, mutta alkumainingit järjest(etä)än täällä minun kodissani... eikä kukaan ole siivonnut taaskaan täällä. Vaikka turha sitä on vielä riehua itseänsä hikeen, joudun pian siivoamaan vielä toisenkin kerran jos liian ajoissa ryhdyn puunaamaan. Jätetään suosiolla siihen viimetippaan vaan. :/

Miten tämä kirjoittaminen nyt tuntuukin niin vaikealta. Ja nälkäkin on. Taidan kirmata kauppaan ostamaan jotain herkkuruokaa. Ehkä joudun matkalla seikkailuun...

"Muumipeikko mietti hetken talvea. Ehkä talvi oikeastaan johtuikin siitä, että kymmenentuhatta mörköä oli istunut maassa. "

Hyvää kymmenettä päivää ihmiset!

2008-11-10T17:23:00.008+02:00

Ihan kummeksuttaa miten tämä aikaa rientää. Kohta ollaan jo puolessa välissä marraskuuta. Se taas tarkoittaa, että on jo käytännössä joulu ja se taas, että ihan pian on jo maaliskuu ( ja k e v ä t!!!) Päästiinpä nopeasti sydäntalven ohi. Eikä edes pahemmin palelluttanut. Toiveajattelua?? Vai vallitseekohan mielessäni sittenkin ikuinen kevät?!

Olen tässä tämän päivän aikana toipunut viikonlopusta. Takanahan oli ne kivuuspikkarit (ei siis alushousut, vaan ihan pikkujoulut) perjantaina ja lauantaina(kin) jouduin käymään baarissa, enkä edes mennyt kotiin yöksi. (Jatkojuhlittiin tovi, enkä sitten kotiini enää lähtenytkään.) Mitään romanttista tähän ei kuitenkaan liittynyt, jos joku heti muka ajatteli jotain sellaista. Ehei, pois se minusta.

Olen ollut koko päivän kumman tehokas. Pidellyt jumppaa, työni ohessa olen myös väistellyt kihomatoja ja täitä (ei niitä ehkä enää ole, mutta oli...joten väistelen varmuudeksi vielä hetkisen...), pitänyt palaveria ja juonut kahvia. Eikä ole edes väsyttänyt. Kummallista. Maanantai sentään ja kaikkea.

Mielessäni on virinnyt muutama villi ajatus. 1) Voisin ostaa digiboksin (vihdoinkin), talvella kun on niin mukava kölliä sängyllä töllöttää sarjoja televisiosta. 2) Saattaisin ehkä mahdollisesti kuvitella harkitsevani tupakanpolton lopettamista. (Se on kyllä vielä kovin hataralla pohjalla se ajatus, mutta silti...) Saa sitä kuvitella kaikenlaista. Ajatus joka tapauksessa on hyvä. Joten eiköhän se pelkkä ajattelukin jo taida riittää. Dumdi damdi lallallaa....

Riennänpä ystävälään! Mukavaa viikkoa mörököllit! :)

I'm back

2008-11-08T13:02:00.004+02:00

Jos ette vaikka huomanneet, että olin poissa.

Olen tässä koko aamun opetellut Trivial pursuitin kysymyksiä ulkoa. No en ole. Hihityttää.

Olen eilen siirtynyt täältä virtuaalimaailmasta todelliseen maailmaan ja käynyt baareilemassa muutaman blogi-ystiksen kanssa. Oli huikean mukavaa. (Tai ainakin minulla oli, en minä niistä muista tiedä...hee hee.) Mukavaa oli siis silti vaikken voittanutkaan Trivialia. Seura oli kuitenkin ihan juuri niin mukavaa kuin olin odottanutkin. Tai en minä mitään odottanut, mutta jos olisin odottanut, olisin odottanut varsin mainioita ihmisiä. Ja niitä siellä oli. :D
Tulin käyneeksi myös pikkuhumalassa. Mutta en niin, että siitä krapulaa olisi tullut... Ei ei, hieman enemmän hihitystä ja levottomuutta luvassa tälle päivälle.

Tälle päivälle on myöskin luvassa ulkoilua tuolla ulkomaailmassa. Näin minulle ainakin on kerrottu. Kai minua vähän ruokitaankin. En tiedä. Elämme jännittäviä aikoja. En nyt kerkeä pidempään höpistä, pitää lähteä ystäväpoikalaan ja siitä sitten illan rientoihin. Muksaa viikonloppua!!!

Ps. Ai niin, tiedoksenne saatan, etten voi näköjään enää yhtään katsella BB:tä, alkaa veri kiehua ja hermoa kiristää. Voi mitä järjen jättiläisiä tupa täynnä!

Seuraavana päivänä...

2008-11-02T17:32:00.004+02:00

♫ ..siis sunnuntaina, eteisestä kuuluu outo meteli. ♫ Lallallaa. Oikein laulattaa. Tulimme eilen nauttineeksi vähän enemmänkin sitä punaviiniä (ei liikaa, mutta enemmän kuitenkin). Silti en ole ollut yhtään krapulainen, on hyvä olo ja laulattaa vaan. Jouduin sitten kuitenkin eilen ruoanvalmistuspuuhiin. Tai molemmat tekivät tuota "salaattia". Hyvää se on, suosittelen kokeilemaan.

Mieleni tekisi aivan hirveästi hampurilaista nyt. Uuh, ihan kuola alkaa valua pelkästä ajatuksesta. Kohtapuoliin lähden Idols-BB-häätöäänestyskatselmukseen ja ounastelen joutuvani taas valmistamaan (koti)ruokaa (ei tietoakaan hampurilaisista..yyyh). Miten tässä nyt näin on päässyt käymään? Kotiruokaa. Hmm... Pinaatti-fetalihamureketta. Joo. Ja muusia. Joo-o. Tai sitten yksinkertaisesti painostan pojat Mäkkiin tai Heselle. :D JOO!!!

Ei tästä mitään tule, turha tässä väkisin on höpistä... Lähden ostamaan limpparia! Nautinnollista sunnuntai-iltaa!

Sirtsun keittiössä

2008-11-02T02:07:00.004+02:00

Kaikki kulinaristit huomio!!... halusin vaan kertoa teille seuraavan ihanuuden reseptin. Olen tätä nyt muutaman kerran syönyt ja olen aina ihan yhtä vaikuttunut. Siispä laitan ohjeen tänne...

Ihanainen salaatti

Kastike:
3 rkl öljyä
1 rkl balsamiviinietikkaa
0,5 dl sitruunan mehu
1rkl sinappia (meillä koti-)
1.5 tl hunajaa
1 murskattu valkosipulin kynsi
suolaa
mustapippuria

(sekoita 3/4 kastikkeesta salaattiin)

Salaatti:
1 punasipuli
1 punainen paprika (meillä oli viimeksi oranssia ja keltaista)
2-3 ruukkua salaattia (sanoisin kaksi)
0,5 dl suolapähkinöitä (murskataan)
150g aurajuustoa murustettuna

Kaikki ainekset pilkotaan pieniksi. Aurajuuston voi laittaa kokonaan salaatin joukkoon, tahi laittaa osan uuniinkin...

5-8 perunaa siivuina
päälle öljyä, suolaa ja mustapippuria
Perunat paistetaan uunissa 225asteessa 20-30min.

3/4 kastikkeesta sekoitetaan salaattiin.
Perunoihin sekoitetaan lopuksi 1/4 kastikkeesta. Lopuksi kaikki ainekset myllätään, perunat siis myös salaatin joukkoon.

Tuo on oikeesti hyvää!

Marraskuuta!

2008-11-01T14:25:00.003+02:00

Kaikenlaista. Tällä viikolla olen normaaliviikoistani poiketen pelannut sählyä ja heilunut sahan varressa. Kuumaa, mutta virkistävää. Töissä kävi eilen valistustehtävissä palomiehiä. Harmikseni ne olivat ne samat "vanhat" palomiehet. Höh. Minä tietysti odotin jotain maailman salskeimpia ihanuuksia, joista voisi sitten vähän päiväuneksia, mutta turha toivo... Ei se mitään.

Viime viikko tuntui jotenkin maailman pisimmältä ja muutenkin raskaalta. Univelkani viikolta kuittasin kuitenkin heräämällä vasta äskettäin klo 14.03!!! Menin nukkumaankin jo joskus puoli yhden jälkeen. Hurjaa! Ei muuten väsytä enää.

Tänään meillä on ystäväpojan kanssa suunnitteilla elokuvakatselmus ja syömäiltama. Eikä punaviiniäkään pidä unohtaman. Luulisin, ettei minun tarvi olla vastuussa ruoan valmistuksesta. Mainitsinkohan täällä, että viime viikonloppuna valmistin lihapullakastiketta ja perunamuusia?! Tein lihapullat edesmenneen isoäitini ohjeen mukaan ja kiehuttelin pulleroita pari tuntia kastikkeessa. Sain osakseni valtavasti kiitosta. Itsekin täytyy sanoa, että ne olivat t o d e l l a hyviä. Eksyin vähän aiheesta... Niin, luulisin, että nyt olisi ystäväpojan vuoro valmistella ruokaa. Kivuutta!

Minusta tuntuu, että marraskuusta tulee hyvä. On vähän sellainen tunnelma. Nyt kipaisen suihkuun ja lähden ystäväpoikalaan. Mukavaista viikonloppua kaikille! ♥

E, niin kuin...

2008-10-29T20:19:00.003+02:00

Hii. Havaitsin Elegian blogissa tällaisen haasteen ja tietysti vonkasin itselleni kirjaimen. Tulos vonkaukselle: E-kirjain. :D

Ohje:

Kommentoi tähän postaukseen ja minä annan sinulle kirjaimen.
Kirjoita blogiisi 10 sanaa, jotka alkavat kyseisellä kirjaimella
ja lisää mukaan selostus, mitä kyseinen sana sinulle merkitsee ja miksi.

Tässä minun eeni.

Ehkä
Tämä sana merkitsee minulle lähinnä lisäaikaa. Osaan sanoa KYLLÄ ja myöskin EI, ongelma on vaan siinä, etten useinkaan oikein kykene päättämään. EHKÄ antaa siis minulle mahdollisuuden pyörtää päätöstäni, kunnes olen varma. ;)

Epäjärjestys
Elämässäni vallitsee taukoamatta epäjärjestys (synonyymi sanalle kaaos). Jos se ei ilmene ympäristössäni, niin se on läsnä päänsisäisesti. En kuitenkaan koe asiaa pelkästään negatiiviseksi... toisinaan on ihan virkistävää elää omassa pikku kaoottisessa maailmassaan.

Eskimo
Minulla on lapsuudesta saakka ollut, ja on yhä vieläkin (tai ainakin haluan uskoa niin), vankka kuvitelma siitä, että kaikki eskimot elävät igluissa ja syövät kalaa, valaan- tai hylkeen lihaa. Ja niillä on pihalla jääkarhujakin. Sangen kiehtovaa joka tapauksessa.

Elokuvat
Yksi intohimoistani (musiikin ja kirjojen ohella) on elokuvien katselu. Saatan katsella suosikkielokuviani kerrasta toiseen, lukemattomia kertoja koskaan kyllästymättä ja aina löytää niistä jotain uutta. Lemppareitani on Avain pakoon, Kultalampi, Sisärengas, Sideways, Hohto, Uhrilampaat, Unelmien sielunmessu, Pieni Merenneito, Hiljaiset sillat, Amelie, Jäämyrsky, Cherbourgin sateenvarjot, Y tu mama tambien, Moottoripyöräpäiväkirjat.... ja vaikka mitkä muut. Niitä on niin paljon.

Empaattisuus
Eläytyminen ja myötäeläminen. Yksi tärkeimmistä ominaisuuksista, joka ihmisellä voi olla. Nykyään törmää valitettavan usein empaattisuuden puutteesta johtuviin ikäviin, jopa hirveisiin asioihin ja tapahtumiin.

Espanja
Hyvin tärkeä maa minulle. Olen asunut siellä ja minulla on siellä monia todella hyviä ystäviä. Voisin kuvitella muuttavani sinne takaisin, en ehkä lopullisesti, mutta pidemmäksi aikaa kuitenkin. Olen oppinut siellä paljon itsestäni ja paljon muusta. En oikein voi muuta sanoa kuin ♥.

Eri-keeper
Liimaosuus. :) Pienenä kerhossa ei saanut pyytää tädeiltä liimaa, vaan piti huutaa "piimää". Olivat perustelleet tätä siten, että on kauhean kuuloista kun lapset pyytävät liimaa. (??!!! TÄH?!!) Liittyi kai jotenkin haistelujuttuihin. Tuoko sitten oli oikea tapa... kutsua liimaa piimäksi?! :/

Ennustaminen
Haluaisin yhä vieläkin (ehkä) käydä ennustajalla. Ehkä en sittenkään tekisi "tiedoilla" mitään. Antaa mennä vaan omalla painollaan, tuli mitä tuli. Joka tapauksessa uskon oikeita (ei sellaisia huu-haa-rahastajia, vaan ihan oikeitaoikeita) ennustajiakin olevan. Olipa selkeää. :/

Eines
On hyvä juttu. Ilman eineksiä en todennäköisesti söisi kotona juuri mitään. Tai ainakin hyvin harvakseltaan. Pakastepizzat ja Saarioisten laatikot ja sen sellaiset jutut on vielä hyviäkin. :) Einekset kunniaan!!!

Elämä
"Mitä kaikkea Elämä salliikaan villikoilleen. Kaiken, kaiken paitsi karkaamisen kuoleman uniselle merelle."

Myöhäishuomenta!

2008-10-28T17:30:00.004+02:00

Päätin tänään, että saan nukkua päiväunet missä tilanteessa tahansa, koska en kuitenkaan yöllä pääse ajoissa nukkumaan, vaikka olisin sinnitellyt ilman päikkäreitä. Heräsin juuri parin tunnin torkuilta. Mukavaa. :D Näin tosin ihan kummallisia kaappaus- ja rikkihappounia. Sen täytyy johtua siitä, että olin jättänyt radion auki ja herätessäni kuulin Jani Wickholmin sulosävelet korvissani. Vähemmästäkin alitajunta varmasti ryhtyy tuottamaan moisia unia. Ja sitä paitsi on ihan piristävää välillä vähän pakoilla ja paeta kaameissa olosuhteissa. I'm the survivor!

Töissä oli hassua. Haastattelin lapsia aiheena 'Minun isäni'. Vedet silmissä, naurua pidätellen (saatoin vähän epäonnistua...ihan vähän vaan), kirjasin jos jonkinlaista lauselmaa paperille. Ei ne lapsukaiset kyllä edes ihmettele enää miksi minua naurattaa, kun nauran aina niin paljon. Mahdollisten loukkaantumisten välttämiseksi sanoin muutamaan otteeseen, että 'tuo on vaan niin ihanasti sanottu, että mua ihan naurattaa.' Ja ne olivat tyytyväisiä ja ylpeitä. Syytä ollakin. Voi suloiset. Tsih!
Mietinkin tässä, että pitäisiköhän tehdä omalle iskälle tänä vuonna kortti samaan tyyliin.

"Minun iskän tukka on harmaa ja sillä on parta. Ja silmälasit. Se on nykyään pullea. Se on hirmu viisas. Mä kysyn siltä asioita. Kotona se kattoo telkkaria ja lukee lehteä. Se nauraa aika paljon. Se on iloinen iskä. Välillä se juo kaljaa. Se tykkää punaviinistäkin. Mäkin tykkään. Molemmista. Iskä tykkää tehdä ruokaa. Se tekee ihan parasta ruokaa. Se opetti mutkin tekeen ruokaa. Iskän lempparia on peruna. Se tykkää lihastakin. Ja kaikesta. Iskän kanssa me aina remontoidaan mun kotia. Se ostaa mulle limsaa. Ja kahvia. Ja meetvurstia. Ja työkaluja. Mä rakastan mun iskää. Hyvää isänpäivää!"

Tulipa siitä hieno! Noudatin lasten kaavaa. :D

Olen taas perushilpeä. Täytyy varmaan soitella ystäville. Ei mulla muuta. Heippa!

Omituisten otusten kerho

2008-10-25T17:06:00.004+03:00

Tiina haasteli minut tällaiseen sangen hauskaan juttuun. En kyllä ymmärrä miksi ihmeessä, luuleekohan se, että minä olisin muka jotenkin omituinen. Homman säännöt menevät kuitenkin näin:

"Paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä."

Muutama juttu tuli heti mieleeni, ei siksi, että ne minusta olisivat outoja, vaan siksi, että minulle on sanottu, että ne ovat outoja. Ja jos lukijoissani on tuttuja, väitänpä, että Sirenita paljastuu tämän postauksen ansiosta hmm...minuksi. No, tässä muutama.

1) Kananmuna (raaka). Juttu on nimittäin niin, että mikäli näen raa'an kananmunan, minulta tulee oksennus. Kananmunassa on nimittäin ne "henkselit" (no niin, ensimmäinen yökkäys tuli jo, toisinaan pelkkä ajatteleminen saa minut "reagoimaan") eli alkionuorat. Ne on hirveitä. Yhtä hirveitä kuin paksu keltainen/vihreä räkä tai istukka. Tämä munakammo vaikeuttaa hieman leipomista ja ruoanlaittoa, mutta olen kehitellyt muutamia selviytymiskeinoja. :) Munakasta (tykkään paljon) vatkailen vessassa. Saatan oksentaa välillä ja jatkan taas. (Se on sitä sisua?) Pullia voitelen (tai lisään munat taikinaan leipoessa) silmät puoliummessa katse kiinnitettynä johonkin/mihin tahansa muualle kuin pulliin. Jos lähettyvillä on muita ihmisiä, hoitavat he nämä munahommat.

2) Pelkään kaloja (eläviä). En koskaan ui järvessä/meressä. Pikkukalat on hirveimpiä. Ne ei lähde pakoon.. päinvastoin. Jos sattumalta uskaltaudun veteen, on ystävieni mentävä ensin ja polskittava ja pärskittävä kalat karkuun. Minä sätkin (ja huudan) pitäen pikkukalatkin loitommalla. Voitte vaan kuvitella...

3) Värit. Värien pitää olla oikeassa järjestyksessä esim. värikynissä. Perus koulupuuväreissä: Keltainen, punainen, sininen, vihreä, ruskea ja musta. Olen hiukan siedättynyt tässä (väkisin, kun töissä 24 lapsella on värit sikin sokin. (Kyllä minä välillä niitä hiukan järjestän...) Itselläni on 36:n akvarellipuuvärin rasia. Se järjestäminen onkin jo hankalampaa. Värit on numeroitu ja kun ne hieman poikkeavat omasta järjestyksestäni, tulee ristiriita. Pitääkö järjestää numeroitten...vai värien mukaan. Mielenrauhani on huomattavasti parempi, jos noudatan omaa järjestystäni. Täytyy katsokaas ottaa sävyt ja tummuusasteet huomioon... Väriasia liittyy moneen muuhunkin asiaan, mutten jaksa sitä tänne enempää vuodattaa, luulette vielä, että olen neuroottinen.

4) Sukat. (Vihaan pyykin ripustamista tästä syystä.) Minulla on oikeastaan ainoastaan mustia sukkia. En kertakaikkiaan kykene ripustamaan niitä kuivumaan ihan miten sattuu, vaan oikeiden parien pitää olla kuivumassa vierekkäin. Pakko. Tämä on sangen hankalaa, jos on ostanut esim. 5 parin paketin; samanlaisia sukkia on kymmenen ja ne pitäisi saada kuivumaan oman kaverin kanssa. (Kuluneisuus ja värivaihtelut!!!) IIIIK! Järjestelen myös kavereiden sukkia naruillansa. :D

5) Vessakäyttäytyminen. Liittyy nyt lähinnä käsienpesuun ja pöntön vetämiseen. Pesen kädet ennen ja jälkeen pöntön vetämiseen. Ennen pesen siksi, että minä ainakin vedän vessan puhtain käsin. Mutta joku muu on voinut vaikka pissaisin sormin vedellä... Ja siksi pitää pestä myös jälkeen.

Noin. Siinä ne. Minusta ihan normaalia. :D

Haastelu on kauhean vaikeaa, enkä edes tiedä ketkä on haastettu jo, ketä ei. Mutta haastan seuraavat henkilöt.

Ja koska joku heistä on voinut jo tehdä tämän jatkan haastamista. Hahahahahaaaa.

Nyt on taas mentävä. On jo kiire ystävälään. Viime päivinä en muutenkaan ole oikein ehtinyt ajatuksella sukellella blogimaailmassa (ihan nopeasti vilkaissut vaan kuulumisia), mutta lupaan, että ihan pian taas olen kärkkymässä kommenttilaatikoillanne...

Mukavaa lauantaita! I'll be back! ♥

Naamari?

2008-10-22T22:28:00.002+03:00

Huhheijjaa. Selvisin ehjänä urheilukoitoksestani. Huomenna on tosin taas uusi koitos edessä. Valokuvaus. En yhtään tykkää, että minusta otetaan valokuvia. En. Yhtään! Olen sanonut satoja, ellen jopa tuhansia, kertoja, että kuvat otettaisiin heti syksyllä, kun naamassa saattaisi olla edes hieman terveempi väritys. (Tämän kesän jäljiltä ei kyllä ollut.) Nyt siis innolla huomenna kaurapuuron värisenä kuvaukseen. (Who wants to be the next finnish supermodel?!) Onko kellään naamaria lainata? Mitäs tuosta, yksi valokuvaus sinne tänne, eiköhän se ole ihan sallittua olla menninkäisen näköinen, kun kerta muutenkin on. Olisihan se nyt vähän typerää näyttää hyvältä (tai edes terveeltä), eihän ne lapset minua edes tunnustaisi sellaisesta kuvasta. Pöh. Menen ja olen. Siinä se.

Olen nyt vähän taas innokkaampi tuon BB:n suhteen. Sinne on järjestetty joulu! Kivuutta! Toivoisin vielä, että joulupukkelikin kävisi tuomassa niille lahjoja. Ovat myös "avantouineet", vihtoneet, pilkkineet ja hiihdelleet (POROJAkin oli! Oikeita!) Hyvä BB! Suomen syvin olemus! (Samaa ei kyllä voi sanoa asukkaista... olisikohan ihan liikaa vaadittu puhua englantia, että ulkkistoverinsakin tuntisi olonsa yhdeksi porukasta?!!) Noh, saapa Afrikan poika ainakin kokea kivoja suomalaisia juttuja. En tästä tämän enempää avaudu, iloitsen vaan tuosta joulusta ja muista kokemuksista, joita tarjoutuu Munyalle. Oli se kyllä vaikuttunutkin. Siis jo silloin kun näki Xmas-järjestelyt, jouluahan ne ei ole vielä viettäneet. :)

Tiedoksenne saatan myös, että juon jälleen punaviiniä rumasta lasista. Mutta vain lasillisen. (Se nimittäin loppuu.) Ei vaan. Päätäni on särkenyt nyt jo toista viikkoa sen työtapaturman johdosta, ja toivon vaan, että se johtuisi vaikka niskaan(kin) kohdistuneesta täräyksestä. Niitä kipuja nimittäin olisi hyvä lievittää lasillisella punaista juomaa. Rentoutuu nuo lihakset. (Mitkä?!!!) Olen kyllä ehkä menossa myös kuvauttamassa pääni. (Muutenkin kuin tuossa valokuvauksessa.) Tai niin ne käskevät töissä. Mutten haluaisi.

Ai niin!!! Olen myös iloinen siitä, että taidan kohtapuoliin tavata muutaman blogi-ihmisen. Hii! Kivaa! Olen niin kovin innokas!

Kivuutta kaikille! ♥

Elämme vaarallisia aikoja ystävät!

2008-10-20T20:08:00.006+03:00

Heipä hei! Olen tänään samoillut metsissä ja vältellyt vaaroja minkä olen kerennyt. Tänään en edes loukannut itseäni. Hurraa!!! Huomenna onkin edessä uusi selviytymiskoitos. Urheilu on nimittäin kovin vaarallista. Ja huomennahan on urheiltava. Ihan työn puolesta. Voisin kenties vaatia vaarallisen työn lisää. Minusta se olisi vähintäänkin kohtuullista. Tuskin olen toipunut edellisestä tällistä ja jo joudun uhmaamaan jälleen kohtaloani. Hmph. Kaipa minä selviydyn.

Olen taas kuulkaas ostellut kotiini kaikenlaista pientä (ja vähän isompaakin) mukavaa. Rahaahan minulla ei varsinaisesti olisi ollut moiseen hullutteluun, mutta tuntuu niin kivalta ostella. Kai ne laskut voi maksaa vähän myöhemminkin. Pääasia kai on, että viihtyy ja on hyvä mieli?! Josta tulikin mieleeni, että jos on kovin viluinen ja kotona sattuu olemaan punaviiniä, niin eikö ole ihan soveliasta nauttia pari lasillista näin viikolla(kin), ihan vaikka vaan lämmikkeeksi? Eikös vaan olekin?! On?? Onhan?! ON!!!

Nyt ne syövät karjalanpiirakoita 24/7:llä. Minäkin haluan! Haen kyllä lasin viintä kostoksi. Noin. Otin varmuudeksi ruman lasin, ettei tee enempää mieli. (Vaikka lasi ei ole oikeastaan ruma, vaan hieno, mutta viini ei näytä siinä kovin kauniilta. Oli ihan pakko sanoa. Ei minulla nimittäin ole rumia laseja. :D)

On kai parempi lopettaa tänään tähän. Keskittymiseni lähentelee näköjään simpanssin tasoa. Heippa!

Huomenta!

2008-10-19T03:07:00.002+03:00

Vaikka elänkin lauantaita, niin saattaa olla että on kuitenkin jo sunnuntai. Pahoittelen kovasti, etten ole ollut kovin aktiivinen täällä, mutta siihen on erinäisiä syitä. Suurin syy on ollut se, että sain aika hirvittävän tällin maanantaina töissä suoraan päähäni ja luulen että äo:ni sen seurauksena tippui n.100 yksikköä alaspäin. Ei vaan. En vaan ole kyennyt tänne mitään tuottamaan, oli syy isku päähän tai ei.

Joka tapauksessa olen viettänyt mukavia hetkiä työihmisten ja koti-ihmisten parissa. Töissä jouduin vähän riehumaan, mutta tein henkilökunnalle selväksi, ettei vika ole heissä...ja niin sitä taas porskuteltiin eteenpäin.

Kotona perjantaina kylään tuli muutama työyksilö...noh, maisteltiin siinä viintä ja elo oli auvoisaa (eikä mitenkään kovaäänistä) ja aamuyöstä naapurini sai ilmeisesti lievän hermoromahduksen. Ystäväni kipitti taksille ja seinänaapurini yhytti hänet ja kirkui ties mitä nukkumattomuuttaan-enpä tarkkaan tiedä yksityiskohtia tästä purkauksesta , koska MINULLE ei ikinä kerrottu. Täytyy sanoa, että hämmennyin hieman, koska tämä nimenomainen seinänaapuri on sanonut, ettei mikään häiritse, ellei minua häiritse, että hän kuulee kaiken... Olisin lähinnä toivonut, että olisi esim. koputettu oveen ja sanottu, että häiritsee. Ihmettelen kovasti, koska puhuimme vakavista asioista, volyymi ei mitenkään kohonnut juuri kuiskausta kuuluvammalle tasolle, että mikä siinä niin hermostutti... Mene ja tiedä.

Tänään olen sitten ollut vähän väsyksissä, johtunee eilisestä alkoholin nauttimisesta ikälisineen tai jostain muusta... mutta mieltäni lämmitti ystäväpojan lause; "Onks sulla yhtä hyvä mieli kuin mulla" kun olin käperryksissä kainalossaan pahaa maailmaa vastaan. Ja olihan mulla. Hyvä mieli. Miksei olisi ollut?

Nyt kiitän ja kuittaan. Ja painun levolle. Mukavuutta viikonloppuunne!

Mempukka

2008-10-13T19:02:00.004+03:00

Minulle sattui tänään työtapaturma ja päätäni (sekä niskaani) särkee, enkä näin ollen kykene mihinkään järjelliseen ajatteluun, laitan meemin tulemaan. Löysin sen Tiinalta. :)

Onko sinulla sängyssä "halityyny", jota halit kun nukut?
[ ] Ei
[ ] Kyllä
[x] Toisinaan (mulla on kauheasti tyynyjä ja kyllä melkein aina joku eksyy halattavaksi)

Jos rahalla voisi ostaa onnea, olisitko halukas myymään onneasi?
[ ] Mikä ettei. Riippuu hinnasta.
[x] En, hinnasta riippumatta. (nope..jokainen pitäkööt oman onnensa)
[ ] Eipä olisi mitään mitä myydä.
[ ] En osaa sanoa

Missä säilytät kännykkääsi?
[ ] Housujen etutaskussa
[ ] Housujen takataskussa
[x] Repussa / laukussa (epäkotona)
[ ] Takin povitaskussa
[ ] Takin sivutaskussa
[ ] Jossain muualla
[ ] Minulla ei ole kännykkää
[x] Milloin missäkin (kotona ollessani)

Voisitko koskaan harkita muuttoa ulkomaille?
[ ] En
[ ] Kyllä, mutta enintään vuodeksi
[ ] Kyllä, 2-5 vuodeksi
[x] Kyllä, pidemmäksi aikaa mutta en pysyvästi (been there, done that… ja menisin uudestaankin)
[ ] Kyllä, pysyvästi
[ ] En osaa sanoa

Minkä väriset hiukset sinulla on?
[ ] Harmaat
[ ] Mustat
[ ] Punaiset
[x] Ruskeat (sävytyksen jälkeen kovinkin)
[ ] Siniset
[x] Vaaleat (ei ihan vaaleat kuitenkaan, mutta välillä pääsevät vaalenemaan kovastikin)
[ ] Valkoiset
[ ] Vihreät
[ ] En osaa sanoa
[ ] Olen kalju

Missä säilytät kotiavaimiasi?
[ ] Avainnauhassa
[ ] Housuntaskussa
[x] Laukussa (melkein aina)
[ ] Lompakossa
[ ] Takintaskussa
[x] Jossain muualla (kotona, jos olen unohtanut laittaa ne takaisin laukkuun)
[ ] Minulla ei ole kotia

Jos WC-paperi on mielestäsi telineessä väärin päin, korjaatko sen ja laitat rullan "oikein"?
[x] Kyllä (!!!)
[ ] En
[ ] Toisinaan

Mitkä ovat (olivat) lempiaineitasi koulussa?
[x] Biologia
[ ] Englanti
[ ] Filosofia
[ ] Fysiikka
[ ] Yhteiskuntaoppi
[ ] Kemia
[x] Kuvaamataito
[ ] Käsityöt
[ ] Liikunta
[x] Maantieto
[x] Matematiikka
[ ] Musiikki
[ ] Psykologia
[ ] Ruotsi
[ ] Saksa
[ ] Uskonto / Elämänkatsomustieto
[x] Äidinkieli
[ ] Inhosin kaikkea!
[ ] Jokin muu aine

Jos olisit kansainvälisesti tunnettu huippu-urheilija, mikä olisi lajisi?
[ ] Golf
[ ] Koripallo
[ ] Jalkapallo
[ ] Juoksu
[ ] Jääkiekko
[ ] Mäkihyppy
[ ] Nyrkkeily
[ ] Muu laji
[ ] En osaa sanoa
[x] En voisi millään kuvitella olevani huippu-urheilija

Mitkä ovat arkivaatteidesi hallitsevimmat värit?
[ ] Harmaa
[ ] Keltainen
[x] Musta
[ ] Punainen
[x] Ruskea
[ ] Sininen
[ ] Valkoinen
[ ] Vihreä
[ ] Jokin muu

Mihin aikaan heräät arkiaamuisin?
[ ] Ennen viittä
[x] 05-06
[x] 06-07
[x] 07-08
[x] 08-09
[x] 09-10
[x] 10-11
[x] 11-12
[x] Mihin aikaan sattuu
[x] Vaihtelevasti (riippuu työajasta tai viikonlopun viettotavasta. .hoo hoo)

Kumpia sinulla on enemmän, ystäviä vai vihamiehiä?
[x] Ystäviä (luulisin ainakin)
[ ] Vihamiehiä
[ ] Yhtä paljon
[ ] En varmasti tiedä ketkä kaikki vihaavat minua

Voisitko kuvitella meneväsi kauneusleikkaukseen?
[ ] Kyllä
[ ] En
[x] Vain onnettomuuden, palovammojen tms. jälkeen
[ ] En osaa sanoa

Oletko itse tai onko sinulle koskaan luettu Uppo-Nallea?
[x] Kyllä (jep ja jep!!!)
[ ] Ei
[ ] En ole varma

Kuinka vastaat puhelimeen?
[ ] "Haloo"
[x] "Moi"
[x] "Niin?" (ni?)
[ ] Epämääräisellä ynähdyksellä
[ ] Jollain muulla tavalla
[x] Omalla etu- ja sukunimellä (töissä)
[x] Omalla etunimellä (kännyyn tuntemattomaan numeroon [jos siis vastaisin niihin])
[ ] Omalla sukunimellä
[ ] En osaa sanoa
[ ] En vastaa puhelimeen

Kuinka WC-istuin (rinkula) ja istuimen kansi tulee jättää käytön jälkeen?
[ ] Sekä kansi että WC-istuin alhaalla
[x] WC-istuin alhaalla, kansi ylhäällä
[ ] Sekä WC-istuin että kansi ylhäällä
[ ] Asialla ei ole mitään väliä

Kirjoitatko nopeammin koneella vai käsin?
[ ] Koneella
[ ] Käsin
[x] Yhtä nopeasti (ehkä?!)
[ ] En osaa sanoa

Millainen olet juuri nyt?
[ ] Ahkera
[x] Iloinen
[ ] Janoinen
[x] Kärsimätön (loppuis jo!)
[ ] Levoton
[ ] Masentunut
[ ] Nälkäinen
[x] Onnellinen (olen kai perusonnellinen)
[ ] Pirteä
[ ] Surullinen
[ ] Tylsistynyt
[ ] Unelias
[ ] Vihainen
[ ] Väsynyt

Kuinka tyytyväinen olet tähänastiseen elämääsi? Anna sille kouluarvosana 4-10.
[ ] 4
[ ] 5
[ ] 6
[ ] 7
[x] 8 (vielä puolikas päälle)
[ ] 9
[ ] 10
[ ] En osaa sanoa

Onko sinulla tapana syödä tietokoneesi ääressä?
[x] Kyllä (toisinaan, pöytä vaan on vähän pieni)
[ ] Ei
[ ] Toisinaan

Kuinka kauan olet yleensä suihkussa?
[ ] En käy suihkussa
[ ] 0 - 2 min
[ ] 3 - 5 min
[x] 6-10 min
[x] 11 - 15 min
[x] 16 - 20 min (nykyään loppuu tuo lämmin vesi jos liikaa hengailee)
[ ] 21 - 30 min
[ ] yli 30 min
[x] riippuu ajasta ja paikasta

Mitkä asiat ovat sinulle pyhiä?
[ ] Harrastus
[ ] Isänmaa
[ ] Jumala/jumaluus
[ ] Koti
[ ] Lemmikkieläin
[ ] Perhe
[ ] Raha
[ ] Rakkaus (en oikein osaa vastata, mutta kai se tämä olisi??)
[ ] Sauna
[ ] Sotaveteraanit
[ ] Sunnuntait
[ ] Talvisota
[ ] Uskonto
[ ] Vapaus (tai tämä??)
[ ] Mikään asia ei ole minulle pyhä

Mitä täytteitä et ikinä haluaisi pizzaasi?
[ ] Ananas
[x] Anjovis (YÖK!!)
[ ] Aurajuusto
[ ] Basilika
[ ] Chilikastike
[ ] Edamjuusto (pitäis olla kyllä muitakin juustoja)
[ ] Fetajuusto
[ ] Herkkusieni
[ ] Jalopeno (joskus saa olla ihan vähän)
[ ] Jauheliha
[ ] Kana/broileri
[x] Kananmuna (laitan tämän, koska muuten tulee liian vähän rasteja ja luulette, että syön mitä vaan)
[ ] Kanttarelli
[ ] Katkarapu
[ ] Kebabliha
[ ] Kinkku
[ ] Kuivattu tomaatti
[ ] Maissi
[ ] Mozzarella
[ ] Naudanliha
[ ] Oliivi
[ ] Oregano
[ ] Paprika)
[ ] Parsa
[ ] Pekoni
[ ] Pepperoni
[ ] Persikka
[x] Poronliha
[x] Porsaanfilesuikaleet (ei kai niitä sinne tarvi laittaa?!!!)
[ ] Rucola
[ ] Salami
[x] Simpukka
[ ] Sinihomejuusto
[ ] Sipuli
[x] Siskonmakkara (ei kuulu minkäänlaiseen pizzaan)
[x] Smetana (luulisin, etten halua)
[ ] Suolakurkku
[ ] Tatti
[x] Tofu (ei tarvita)
[ ] Tonnikala
[ ] Valkosipuli
[ ] Vuohenjuusto

Mihin rusinat kuuluvat?
[ ] Maksalaatikkoon
[x] Simaan
[ ] Pullaan (ihan sama tosin)
[ ] Yäk, ei mihinkään!

Oletko jo liukastunut (ja kaatunut) kuluneena talvena?
[x] En ole (mutta kaipa minä vielä tulen liukastumaan, kunhan tuo talvi tulla möllöttää)
[ ] Olen
[ ] En muista

Kumpi laitetaan leivällä päällimmäiseksi?
[ ] Juusto
[x] Makkara / kinkku (tottahan toki!)
[ ] En syö juusto- tai makkara/kinkkuleipiä
[ ] Asialla ei ole mitään merkitystä

Olisitko halukas kuulemaan tarkan kuolinhetkesi etukäteen?
[ ] Kyllä
[x] En
[ ] En osaa sanoa

Tunnustaisitko syyllisyyden murhaan jota et ole tehnyt, jos saisit siitä 3 vuotta vankeutta ja 10 miljoonaa euroa korvauksena todelliselta tekijältä?
[x] En
[ ] Kyllä
[ ] En osaa sanoa

Jos tekisit itsemurhan, mitä välinettä käyttäisit?
[ ] Ampuma-ase
[ ] Korkea paikka (hyppääminen)
[ ] Köysi
[ ] Myrkky/lääkkeet/alkoholi
[ ] Pommi
[ ] Veitsi
[ ] Vesi (hukuttautuminen)
[ ] Jokin muu
[x] En osaa sanoa (en usko, että joudun koskaan päättämään moista)

Kuinka usein halaat toista ihmistä?
[ ] Halaaminen on homojen hommaa. En halaa koskaan.
[x] Joka päivä, yli 10 kertaa päivässä (:DDD Toisinaan kun sille tielle lähden, on halattava sitten parisenkymmentä kertaa, ettei kenellekään tule paha mieli)
[x] Joka päivä muutaman kerran (ainakin viikolla)
[x] Kerran-pari viikossa (vapaa-aikana, joskus useamminkin)
[ ] Useimpina päivinä viikossa
[ ] Viikoittain
[ ] Kerran kuussa
[ ] Kerran, pari vuodessa
[ ] Vieläkin harvemmin

Kuulutko yleensä mielipideasioissa enemmistöön vai vähemmistöön?
[ ] Enemmistöön
[ ] Vähemmistöön
[ ] Minulla ei ole omia mielipiteitä
[x] Milloin mitenkin

Mistä tyypillisesti katsot kellonajan?
[x] Herätyskellosta (makuuhuoneessa)
[x] Kysyn kaverilta (toisinaan)
[x] Kännykästä (yleensä jos en ole töissä enkä kotona)
[ ] Mikroaaltouunista
[ ] Radion aikamerkistä
[ ] Rannekellosta
[x] Seinäkellosta (keittiössä)
[x] Tietokoneen kellosta (jos se on auki)
[x] Ulkoisesta julkisesta kellosta (tuolla kartsoilla ehkä?)
[x] Videonauhurista / DVD-soittimesta / TV:stä (ystävälässä)
[ ] Muualta

Mitä näistä "hyvistä käytöstavoista" noudatat?
[x] Avaan oven tuntemattomille (ainakin jos itse olen kulkenut/kulkemassa siitä)
[x] En aloita syömistä ennen kuin naapurissa istuvat ovat saaneet annoksensa (yritän noudattaa illanistujaisissamme)
[x] En pidä kyynärpäitä ruokapöydällä
[x] Laitan käden suun eteen kun aivastan (jos suinkin ehdin, yleensä ehdin kyllä)
[x] Laitan käden suun eteen kun haukottelen (yleensä, paitsi yksin kotona)
[x] Päästän mummon istumaan bussissa (jos ei ole muita vapaita paikkoja… mutten minä muutenkaan niitä estele istuksimasta)

Seisooko lopussa kiitos?
[ ] Ei
[ ] Kyllä
[ ] Riippuu tilanteesta
[x] Toivottavasti

Piiiiiiiiiiiiiitkä oli. Mutta jaksoin kuitenkin. Tarkoittaako se, että nyt seisoo?! ;)

Taitaa olla jo lauantai

2008-10-11T00:09:00.005+03:00

...vaikka elänkin vielä perjantaita. Oloni toisaalta kuplii ja toisaalta taas ei. (Mutta se miksi olo ei varsinaisesti kupli, johtuu puhtaasti työasioista, joten painetaan se villaisella.) En oikein tiedä miksi, mutta muutamana viime päivänä olen ollut jotenkin euforisessa mielentilassa. Jos pikkupikku väsymys tai alakulo onkin yrittänyt nostaa päätään, on jotain ihastuttavaa tapahtunut hetimiten ja olen saattanut vain olla ilomielinen ja hymyilevä.

Esimerkiksi eilen heräsin päiväunilta ja olin jokseenkin mörrimöykky...ei olleet asiat hyvin, ei. Menin sitten kioskille tupakkaa ostamaan ja jo matkalla mieleni keveni ja melkein leijaili jossain pilvissä. Tuoksui syksyltä ja oli jotenkin niin... kaunista. Voitin muuten sillä reissulla vielä kympin sellaisessa euron ässäarvassa! (Niistä ikinä mitään voita.) Niitä voittoja kuulemma mahtuu 18 600 kolmeensataantuhanteen (ei kai se voinut mitään 3 miljoonaa olla... en muista), joten tunsin olevani kovin onnekas. Tai ainakin se kioskin täti sanoi niin.

Jaa, oli miten oli ja johtui se mistä tahansa, niin oloni oli kovin kupliva. Ostin sellaisen Omar-fazerin sininen-suklaalevyn ja hetken mielijohteesta tarjoilin siitä maistiaisia myyjälle, jollekin (söpölle) grunge-rastapäälle ja sille kaveripapalleni. (He olivat kioskissa ao. hetkenä.) No, se pappa oli ihan kyynelsilmäinen ja kysyi saisiko halata, mutta lähtikin ulos kioskista. Se tuli sitten ruisleipäpaketin kanssa takaisin ja tarjosi sitä minulle... HYVÄNEN AIKA!!!! Minua nauratti valtavasti (katsokaas, meillä on hyvin toverilliset välit ja tässä kohtaa oli ihan hyväksyttävää nauraa) ja sanoin, etten millään voi ottaa mitään leipää vastaan, että minulla on sitä paljon pakkasessa ja että eikös vaan sitten ainoastaan halattaisi... Ja siinä me sitten halattiin. Jotenkin kovin ihastuttava pappa. ♥

Tänään sitten taas töissä ei välttämättä olisi erottanut kuka on aikuinen ja kuka lapsi, ellen olisi lapsukaisia... öh, huomattavasti suurempikokoinen. Tuntui ihan, ettei minulla olisi ikinä enää mitään toivoa olla aikuismainen ja asiallinen. (Paitsi silloin kun kohtasin pahaa mieltä aiheuttaneen velvollisuuden [väärinkäsityksellä höystettynä]... olipa taas selkeää. Pöh.) Ketkuin mm. tuoleilla (kuin mikäkin Idols-kandidaatti) ja lauloin Meksikon pikajunaa ja villitsin kaikki lapset ja muutenkin meni kaikki ihan syteen JA saveen. Mutta ihan hyvällä tavalla. ;)

En minä tiedä, mutta jotenkin olen vähän höpsähtänyt. Ja nyt ajatus katkesi, joten en enää jatka.
Mukavaa Lauantaipäiväätä!!!!

Mukavuuksia

2008-10-07T08:37:00.014+03:00

Nalle Puhin filosofiaa:

"Ei kuulosta kovin järkevältä", sanoi Kani. "Ei", sanoi Puh nöyrästi. "Ei kuulostakaan nyt kun sen sanoo. Sitä ennen se kuulosti aivan järkevältä."
Osoittaaksesi, ettet ole säikähtänyt, hypi pari kertaa ylös alas kuin voimistelisit.
Oikeastaan ei kenessäkään ole mitään vikaa. Minä olen sitä mieltä.
Jos aina sanot: "Katsotaan, katsotaan", ei tapahdu ikinä mitään.
"Minun runoni eivät ole noin hyviä", sanoi Puh ihaillen ja tarkoitti mitä sanoi.
"Ei ollut tarkoitus että se olisi parempi", sanoi Ihaa vaatimattomasti.
"Terve Nasu", sanoi Puh. "Terve Puh", sanoi Nasu hypähtäen yllättyneenä. "Tiesin, että se olit sinä." "Niin minäkin", sanoi Puh.
Paras tietää, mitä etsit, ennen kuin aloitat etsimisen.
Ei mikään jännittävä tunnu paljon miltään kun sitä ei voi jakaa kenenkään kanssa. Kahdestaan on paljon miellyttävämpää.
Kun olet ajatellut, voit päätyä hyvin tärkeisiin ratkaisuihin.
Joskus käy niin, että mitä enemmän ajattelee, sitä vähemmän on todellista vastausta olemassa.

Muumifilosofiaa:

Mörköjä ja poliiseja on olemassa. Ja kuiluja joihin voi tipahtaa. Voi paleltua kuoliaaksi ja lentää ilmaan ja pudota järveen ja saada luun kurkkuunsa ja vaikka mitä. -Muumipeikko
Joskus tarvitaan aikaa, hän sanoi. -Toisinaan kestää mahdottoman kauan, ennen kuin valkenee. -Muumimamma
Minä vedän kaikki kellot, hän ajatteli. Ehkä kevät sitten saapuu hieman nopeammin. -Muumipeikko
Jos koti on särkynyt ja itse on viluinen, tulee ajatelleeksi hyvin paljon. -Muumimamma
Oletko sinä aivan viisas!?! sanoi Pikku Myy. - En, en ollenkaan usko, vastasi orava.
-Pikku myy "oravalle, jolla on kaunis häntä"
Minä selitän, sanoi Homssu. – Se on tunneasia, sanoi Miska. Ja sellaista ei voi selittää!
Minun täytyy saada joku ymmärtämään, että pelkään, joku, joka voi vastata ja sanoa, että tietenkin pelkäät, käsitän sen erinomaisen hyvin. Tai vaikkapa: mutta hyvä ystävä, mitä pelättävää sinulla on? Kummin tahansa, mutta jotenkin.
-Vilijonkka
Eräitä asioita ei pidä ajatella, ei saa pohtia liian paljon.
Hemuli
Elämä on kuin virta. Toiset purjehtivat hitaasti ja toiset nopeasti ja jotkut keikahtavat kumoon.
-Hemuli
Maailma on täynnä suuria ihmeitä sille, joka on valmis ottamaan niitä vastaan. -Muumipappa
Huomenna on uusi päivä. Aivan jokaisen oma alusta loppuun. Se on hauska ajatus.
-Muumimamma
Muista, että on pilvistä. Tiedäthän että kaikki näyttää hiukan synkältä, kun aurinko on poissa. -Muumipeikko

Ihan sairasta

2008-10-06T17:12:00.005+03:00

Tosiaan. Noh, perjantaina löysin kuin löysinkin itseni baarista. Hiukan eri paikasta kuin aluksi luulin. Viihdyin mainiosti. Tosin minulle kävi sitten vähän köpelösti kun kaljahanat olivat auki ja drinksujakin sateli siinä määrin, että meni lopulta vähän kännin puolelle koko ilta. Hyi hyi. Tuhma tuhma. Ehkäpä olisi kannattanut syödä jotain... Vaikka turha sitä enää on harmitella. Minulla oli valtavan mukavaa kuitenkin.

Lauantaina sitten sain lähiystäväni kylään ja ♫ juhlistimme kotioloissa aamuviiteen asti. ♫ Voi naapuriparat. No, perjantain juomarupeaman jäljiltä olin oikein reipas, enkä humaltunut yhtään liikaa, vaan oikeasti nautiskelin mukavasta seurasta ja minulla (tai oikeastaan meillä kaikilla) oli huisia, mukavampaa kuin miesmuistiin. Mukavat juhlat siis. Ihanat ystävät. ♥ Sain voimia taas varmaan kymmeneksi vuodeksi eteenpäin. Voi minua onnenpekkaa.

Sunnuntaikin meni ihan hienosti, hengailin ystävälässä, eikä ollut edes mitään krapula-aistimuksia (kun olin kerta juhlinut ihan sopivasti). Illalla alkoi sitten kuvotus. Ja aamuyöllä havaitsin, että olen vatsataudissa. Voi pa***! Siitä saan kiittää lähinnä työpaikkaani. Siellä sitä jyllää jos jonkin moista pöpöä. Ja minä aina saan tämän nimenomaisen. Nyt alkaa jo olla parempi olotila, mutten oikein ole varma olenko huomenna ihan työkuntoinen. Kauhea paine kyllä on, kun läsnäoloni olisi lähes välttämätön. Ja tietysti tunnen syyllisyyttä, että olen "vaan näin vähän" kipeä. Vaikka kyllä minä tiedän, ettei puolikuntoisena pidä töihin menemän. Asiat hoituu kyllä... mutta mutta. Antaa olla. Katsellaan mitä ilta tuo tullessaan.

Halusin vaan sanoa, että kaikesta huolimatta rakastan elämää. :D

Jopas nyt

2008-10-03T21:04:00.003+03:00

...naurattaa. On jotenkin kovin vallaton olo. Töissä meinasin kuolla väsymykseen ja kiireeseen, mutta kotiin tullessani sattui kaikkia kivoja tapahtumia ja mieleni virkistyi niin, etten edes tohtinut päivälevolle käydä. ;) Ja nyt mua hassuttaa. Hassuttaakin siinä määrin, etten millään viitsisi alkaa siistimään kotiani. Huomenna tänne nimittäin saapuu lähiystäväni kylään ja suotavaa toki olisi, ettei kukaan menehtyisi pölyn tai yleisen epäjärjestyksen takia. Ehkä siirtelen vähän tavaroita... kohta.

Havaitsin myös, että minulla on ehkä sittenkin selkäranka (edes pieni pätkä). Työystäväni soitteli ja pyysi baariin kuuntelemaan live-musiikkia. Musiikkigenre sinänsä ei ihan ole minun juttuni, mutta toki aina olen menossa livekonsertteihin, jos kutsu käy. Tähän iltaan olisi sisältynyt myös juomatarjontaa. Kieltäydyin menemästä (koska on siivottava), mutta samalla lupasin (ehkä) mennä kaupungille myöhemmin. Ehkä. Katsotaan nyt. (Mitähän siivouspalvelu maksaa?)

Olen muuten löytänyt mukavan sivulinkin. Minähän EN siis käy laulamassa karaokessa, mutta kotosalla rallattelen useinkin itsekseni. Ja mikäs sen mukavampaa kuin sanat ja taustamusiikki siihen oheen! Kappaletarjonta tosin on vielä kovin suppea, mutta eiköhän se tuosta laajene, melko tuore sivusto kun on kyseessä. Vaikka en minä nyt 24/7 tuolla hengaile. Pois se minusta.

Nyt täytynee tarttua imurin varteen, mikäli IKINÄ aion urakasta selvitä. Huomenna juhlitaankin sitten. Vaikka nyt sitä, että Ransu Karvakuono täyttää 30-v.!! Onnea Ransu! (Siltä varalta, etten huomenna ehdi toivottaa...)

Valtavan ihastuttavaa viikonloppua! Perjantait on sitten mukavia!

Ajattelen -siis olen...

2008-10-01T17:50:00.003+03:00

"Millainen olisin,
ellei ympärilläni olisi
kaikissa elämäni vaiheissa
ollut ihmisiä
jotka ovat minua rakastaneet?"

Jaa-a. Viime päivien tapahtumat ovat panneet taas miettimään syvimpiä tuntoja. Kaipa se on ihan luonnollista. Sitä ikään kuin pysähtyy ajattelemaan asioita vähän eri vinkkelistä kuin normaalisti. Ja minä olen kiitollinen kaikista ihmisistä, joita elämässäni on ollut, on ja tulee olemaan. Kun muistaisi arvostaa aina sitä mitä itsellä on, eikä haikailla asioiden perään. En minä ihan todella tarvitse mitään lisää. Näin on hyvä.

Tässä kohtaa on ihan pakko heittää ilmaan kuitenkin lause (ettei mene turhan vakavaksi): "Olisi kyllä mukavampaa, jos rahaa olisi sen verran, ettei aina tarvitsisi laskea ja ihmetellä, että mistä riipii kokoon rahat johonkin tuikitarpeelliseen (lue: esim. kenkiin tai syntymäpäiväkekkerien järjestämiseen...)" Ei vais, laskut olisi kiva saada maksettua aina ja ihan kaikki. Mutta se on vaan maallista. Ja mitäs ostin kodin. (JIIIIH!!!! Onneksi ostin.)

Saapui se syksykin sitten sateineen. Johan tuota aurinkoa riittikin. Äsken tullessani kotiin huomasin, että rappusyvennykseeni oli lennellyt vaahteranlehtiä. Ihan pikkuisia, mutta ne oli jotenkin niin nätisti syvennyksen reunoilla, että koko syvennys näytti ihan taululta (siis kehyksiltä). Minun taulultani. Omalta taulultani. Teki mieli alkaa piirtelemään siihen, mutta en sentään tohtinut. Mitäs nuo naapuritkin siihen sanoisivat? Hullu akka; Nyt se maalaa sementtiä. :/

Pitäisi varmaan ihan oikeasti alkaa raivata tuota vaatehuonetta. Talvivaatteistoni nimittäin sijaitsee...jossain siellä. Sama kuin etsisi heinää neulasuovasta. (Uuups, väärin meni, mutta oikeastaan tuo on kuvaavampi noin, joten jääköön.) Tuskallista. Aamusella kiireissäni nimittäin yritin (nimenomaan yritin) etsiä pipoani... Kun vihdoin sain sen kuvajaisen verkkokalvoilleni, havaitsin, että tehtävä oli lähes mahdoton. Olisi pitänyt siirtää tonneittain tavaraa ja laatikoita ylettääkseni kurkottumaan piponi lähimaillekaan.. Kaipa se on raivattava lähipäivinä. Minä tykkään pipoista. Taitaa kuitenkin olla helpompi vaihtoehto virkata joku nyssykkä takaraivon suojaksi. ;)

Kaikenlaista. Tekee mieli luetella asioita. Tykkään: pipoista, kengistä, pitsasta, pojista, tytöistä (mutta en siinä mielessä, vaan ihan muuten vaan), suffelista (mistä tuo nyt tuli??!!!), salmiakista (oletteko muuten syöneet niitä rock-panttereita? -yllättävän hyviä muutens), auringosta, ystävistä, pussailusta, halailusta, nauramisesta, sienistä, kerran kesässä grillimakkarasta, punaviinistä, murretuista väreistä, maalaamisesta (niinku 'piirtämismaalaamisesta' siis), matkustamisesta, omasta kodista, perheestä, lukemisesta, hameista, sanoinko jo pipoista? (-sanoin, mutta ei se mitään), kaulahuiveista. Nyt en enää jaksa jatkaa.

Menen keittiööni pyöriskelemään. Ties vaikka saisin sisältöä vatsaani. Huisin jännää!

Kutkuttavaa keskiviikkoa! Eihän sitä koskaan tiedä... :D

Hmm..

2008-09-30T19:56:00.006+03:00

Viime päivissä on ollut paljon hyvää ja kaunista. Hyviä hetkiä ja mukavuutta. Ja siitä olen iloinen. Aikomukseni oli postata niistä asioista, mutta nyt ei tunnu siltä.

Sytytän kynttilän minulle läheisten ihmisten lähimmäisen poismenon vuoksi. Hänen muistolleen.

Me kuolemme, emmekä kuitenkaan kuole,
vaan elämme niiden ihmisten sydämissä,
jotka ovat meitä rakastaneet.

M. Lindqvist

Aurinkoa :)

2008-09-28T14:12:00.002+03:00

No niin. Se on taas sitten sunnuntai. Olenkin viettänyt varsin rentouttavaa viikonloppua ystävien keralla. Mukavuutta! Ajattelin nopsaan käydä ilmoittautumassa täällä kertomassa, että lasit on edelleen silmillä. Olen kyllä tullut vähän siihen tulokseen, että kun tuo aurinko paistaa (ihan konkreettisesti), on hyvin helppoa olla itsekin ilomielellä.

Kohta juoksentelen taas ystävälään. Minä onneton menin eilen lupaamaan, että leipasen taas tänään omenapiirakkaa. En vaan millään raaskinut kieltäytyäkään, kun niin kauniisti pyydettiin. Hiukan vaan askarruttaa, että millä ihmeellä verhoan vartaloni? Menin nimittäin eilen taas pesemään KAIKKI vaatteeni, eikä ne tietystikään ole kuivuneet vielä. Tylsyys. Ehkä menen alasti, kun ei tuo matkakaan ole kovin pitkä. Voi tietysti olla, että poliisisetä korjaa minut talteen, mutta en ehkä panisi sitä pahakseni, jos nimittäin olisi salskea poliisimies kyseessä. (Joo, minä tykkään univormuista. Uuh!)

Hyvää iltaa!

2008-09-24T22:26:00.003+03:00

Voi kuulkaas. Minä olen niin hyvällä tuulella, että ihan tekisi mieleni halailla kaikkia. Tänään, kun mietin kaikkea kurjuutta ja kamaluutta havahduin äkkiseltään ajattelemaan, että miksi ihmeessä en näinä päivinä keskittyisi siihen kaikkeen kivaan ja kauniiseen ympärilläni. Sitä kun kuitenkin riittää, jos vaan osaa katsella. Ja se auttoi. Ihan totta. Jotenkaan kaikki ei tuntunutkaan niin synkältä ja toivottomalta. Ja aurinkokin paistoi.

Virnistelin kuin idiootti koko loppupäivän huomion tehtyäni. Nauratti etuhampaattomat hymyt ja kaikki maailman tärkeimmät prinsessasormukset. Jotenkin herttaista. Sekin oli herttaista, että äiti soitti illalla ja pyysi lupaa katsella minun 24/7 BB:täni. Toki sen ilon hänelle soin. Olen minä kiltti tytär. :D Ja minulla on niitä ystäviä. Eikä edes kauhistuta, että ihan kohta jo minulla on taas syntymäpäivä. Viime vuonna pyysin lahjaksi oman kodin. Ja nyt minulla on se! (Ei nyt mitenkään lahjaksi saatu, mutta on kuitenkin. OMA!) Ja ehkä olen saattanut laihtua kilon, pari... tai sitten housuni ovat kasvaneet. Ja vaikka mitä. Taidan pitää nämä lasit silmilläni ainakin muutaman päivän.

Laitankin tähän loppuun vielä sitaatin. Sekin hymyilytti minua. Onneksi meillä on Matti.

“Jos ihminen nukkuu, sille ei tapahdu mitään.
Mutta jos se on hereillä, se voi saada vaikka kalan.”

~Matti Nykänen~

Ajatelkaas sitä!

Oi voi!

2008-09-23T23:01:00.004+03:00

Johan on ollut päivä. Mainittakoon nyt ensin, että viikonloppu oli oikein onnistunut. Tein myös ehkä maailman parhainta (tiedän, että kuuluu sanoa parasta, mutten sano!) omenapiirakkaa. Enkä ainoastaan minä ollut sitä mieltä. Se todella oli oivallinen ohje, ekaa kertaa leivoin sen mukaan. Ystävien kanssa siis syötiin hyvin ja vietettiin aikaa. Äitinikin kävi yökyläilemässä ja meillä oli oikein mukavaa. Minulla on siis ollut hyvä mieli koko viikonlopun. Onnekas jopa. Aina tähän päivään asti.

Sain tietooni ikävyyksiä. Perhepiirissämme on tapahtunut hyvin ikäviä tapahtumia. Tai no, ei mitenkään verisukulaisuusmielessä. Mutta isäni "uuden" avioliiton (niin no...uuden siinä mielessä, ettei se ole se sama liitto mihin minä synnyin) kautta kyllä. Miksi, oi miksi kaikkea kamalaa on pakko tapahtua? Tuo Kauhajokikin vielä. En vaan ymmärrä. En. Ja ne Dodotkin vielä. ;) (Tuo oli eräänlainen kevennys. Vaikka vakavaa asiaa sekin...:D )

En nyt enempiä vuodattele. Täytyy mennä lepäämään.

Saturday night fever

2008-09-20T17:06:00.003+03:00

Aamulla heräsin hirveään päänsärkyyn. Jo on aikoihin eletty, kun saan hedarin kahdesta lasista punkkua ja yhdestä kaljasta. Ei tässä näin pitäisi käydä. Höh. Tylyä.

Olen eilen jäljittänyt salaperäistä kastelijaa asunnossani. Kotitöppöseni, vessapaperit ja vessan maton kulma kun ovat viime aikoina salaperäisesti vettyneet. Ei tosin tarvi olla kummoinenkaan Sherlock tajutakseen, että vuoto lienee vessassa. Huikaisevaa älyäni käyttäen havaitsin käsisuihkun letkussa hirveän holen. Vettä suihkuili ympäriinsä aina kun käytin hanaa. Nice. No, eilen hengaillessani kaupungilla kipaisin Claes Ohlsonille (huisin kiva kauppa muutens!!!) ja ostin uuden, edullisen letkun letkeän pideeseeni. Tänään sitä tuossa sitten virittelin paikoilleen. Mutta mutta. Voimani ei kertakaikkiaan riitä. Olen musertunut tämän avuttomuuden tunteen alla. Pideeosa ei kertakaikkiaan irtoa vanhasta letkusta. Ei millään. ehkä se on kasvattanut juuret. Kohta on kai lekalla töitä. (Ai miten niin olen kärsimätön?) Tai sitten menen pihalle kirkumaan kunnes joku voimamies tulee auttamaan neitoa hädässä. Vaikka voinhan minä sillä letkullakin suihkutella, tietty. Vähän vaihtelua elämään.

Tänään on jo hivenen parempi mieli kuin eilen nukkumaan mennessäni. Vaikka eräät asiat ovat yhä samalla tolalla, tunnen näin päivän valossa huomattavasti vähemmän tyytymättömyyttä omaan henkiseen kykenemättömyyteeni olla välittämättä asioista, jotka eivät varsinaisesti ole minulle hyväksi. Vähän ympäripyöreää, mutta en minä halua täällä mitään draamaa alkaa vääntämään itseni kanssa. Hoitanen asian kuntoon asianomaisen miehekkeen kanssa.

Tänään onkin luvassa taas syömingit ja elokuvaa ystisten kanssa. Ihanaa. Ja niin kovin tervetullutta.

Ai niin, ostin vahingossa nettiini koko kauden katseluoikeuden BB:hen. Hups.

Nyt lähden olutostoksille. Mielenrauhaa lauanatai-illan ratoksi!

Voi voi

2008-09-20T01:59:00.006+03:00

Lyhyesti: Päiväni oli oikein mukava. Hengailin veljeni tytön kanssa ja oli maailman mukavinta.
Sitten nautiskelin muutaman (kaksi) lasillista punaviintä ystäväni (jota näen nykyään aivan liian harvoin) kanssa. Tämän jälkeen jouduin jälleen ihmissuhdeviidakkoon. Nyt olisi viidakkoveitsellä töitä...

En halua yhtään viestejä menneisyydestä. En sellaisia, jotka pistävät pään ihan sekaisin ja mieleni ihmetyksen ja sekasorron valtaan. Ei minulle sellaisia, ei enää kiitos.

Huomenna koitan ehtiä enemmän. Mukavaa lauantaita!

Tervepä terve...

2008-09-17T17:46:00.004+03:00

Heipä hei, hyvää iltaa ystäväiset. Luppakorva on seikkaillut taas vähän siellä sun täällä, mutta on nyt palannut takaisin. En oikein edes muista mitä kaikkea on tapahtunut... aikaa on vierähtänyt pitkän tovin siitä kun viimeksi täällä seikkailin.

Kiirettä on pidellyt, muttei se suinkaan ole pääsyy poissaolooni. Kesän jäljiltä rahavarantoni heittivät sangen suuresti kupperskeikkaa ja oli valittava asioita, joista haluan nautiskella. Rajasin nettiyhteyteni ulos näistä asioista, ts. annoin sen sulkeutua pariksi viikoksi... Toiveenani oli, että tuona aikana saisin vihdoin kotini muuttohässäkät järjestykseen. Vaan kuinkas kävikään... Olen lukenut ja lukenut (mennään ties monettako kierrosta vanhoista lempparikirjoistani) ja hengaillut ystävien kanssa, käynyt lenkilläkin. Niin ja pääkaupungissammekin tuli kierreltyä. Oli muuten mukava reissu. Huisi kerrassaan.

Yksi ystävä lähtee vuodeksi ulkomaille. (Tai lähti jo...eilen.) Oltiin läksiäisissä Tsadissa. Hotelli oli varattu perjantaista sunnuntaihin. Perjantaina käytiin vaan muutamalla punaviinilasillisella. Että sitten jaksettiin kierrellä koko lauantai. Ja niin me teimme. I h a n j o k a p a i k a s s a on nyt käyty. (Edellisessä lauseessa saattaa olla vähän liioittelua. Mutta vain saattaa siis.) Varsinkin kaikki vinyylilevykaupat on kahlattu läpi... miksi, oi miksi täällä ei ole tiettävästi kuin yksi moinen ihanuus? Niin ja käytiin me kirkoissa, kaivarissa ja muutenkin ihailtiin arkkitehtuurisia asioita. Kulttuuria nääs.

Illalla metroiltiin kaverilaan, jossa olikin huisi tunnelma. Paljon tuttuja ja vielä enemmän tuntemattomia. Vaikka booli jyrähti päähän kuin häkä, salakavalasti ja huomaamatta, ilta oli oikein mukava. Tunnen kyllä ehkä maailman kivoimpia ihmisiä. Hyvä.

Nyt en kyllä läpise enempiä... on vähän luettavaa teidän muiden blogeissa. Toivottavasti teillä on ollut mukavaista ja ihanaa. Myöhemmin sitten tällään tänne yhden haasteen, kunhan ehdin mietiskelemään.
Onpa kiva olla takaisin. :D

Lallallaaa...

2008-09-01T23:52:00.005+03:00

Niin se syyskuu sitten tulla tupsahti. En voi tajuta tätä ajan kulua. Täällä alkaa puissa näkyä jo punaisia lehtiä. Tai ehkä ne on olleet sitä jo kauan, en vaan ole huomannut. Mökillä ei kylläkään ollut. Ei yhtään. None. Nope. Mutta mukavaa siellä oli. Oli taas niin mukavan pehmoinen ja pumpulinen olo. Maailma näytti ruusunpunaiselta ja kovin kukkealta.

Nautiskeltiin pikkuisen punaviiniä ja parannettiin maailmaa. Ja eritoten musiikkimaailmaa. Minä intouduin esiintymään sohvalla seisten. Tietysti. Mutten sentään vetänyt kovin kummoisia koreografioita, niin kuin seuralaiseni tekivät. Toisaalta, sohvalla seisten on kovin vaikea yltää oikeastaan minkäänlaisiin kovin mainittaviin askelkuvioihin. Naurettiin eilenkin vedet silmissä videota, jonka (tietenkin) viisaana ihmisenä kuvasin. Mutta metsien keskellä kaikki on sallittua. Oo-on. Sunnuntaina oli hyvin levännyt olo. (Lauantaina ja sunnuntaina nukuttiin kahdet päikkärit! JEI!)

Tänään jouduinkin töissä sitten taas hullunmyllyyn kun väkeä vaan ON pois töistä ja joutuu sinkoilemaan paikasta toiseen. Minkäänlaisista kahvitauoista ei ehtinyt edes haaveilla. Mutta ei se mitään. Viikonloppuna ystävien keskuudessa ladatut akut kestivät tämän päiväisenkin myllytyksen.
En tiedä mitä tekisin ilman ystäviäni ♥. (En kai mitään. Varmaan kuolisin pois.)

Parin viikon päästä pitäisi sitten lähteä Tsadi-Helsinkiin viikonlopuksi sikäläisiä ystäviä moikkaamaan. Hotskukin on jo varattu (ystäville ei mahdu, kun on niin kovasti kansaa tulossa, ja onhan hotelli aina hotelli... luksusta. Hoo!) Mukavaa. Aivan liian harvoin sitä tulee lähdetyksi mihinkään täältä kotikaupungin maankamaralta. Se on se lähteminen. On se vaikeeta. Vaikeeta on. ;)

Mutta nyt on hyvä mieli. Niin kovin hyvä. Tarttukoon se teihinkin. Pumpulista viikkoa!

Think pink!

2008-08-29T00:53:00.004+03:00

Kyllä se on kuulkaas niin, että tämän tytön on aika lopettaa ruikutus ja valitus. Tässähän ihan tunnelma latistuu. Mitä siitä, jos vähän väsyttää? Nukkua ehtii kai joskus myöhemminkin. Eikä tässä nyt asiat mitenkään NIIN huonosti ole. Joten... täst' edes ainakin koitan olla ihan pink pink... Love the life! Ja silleen... (Kuulostan ihan sopivalta henkilöltä BB:iin :D) Tiätsä?!

Huomenna lähdemme latailemaan akkuja mökkikauden päättäjäisten merkeissä. Eli mitään päättäjäisiä ei ole, kunhan menemme mökille (nyt kun on vielä kesä) ja juomme punkkua ja iloitsemme toistemme seurasta... ja kai sitä täytyy vähän grillatakin ja saunoa ja vaikka mitä! Onneksi yöllä on jo pimeää, että saapi kynttilöitäkin poltella. Mukavaa.

Huomaan, että alan olla vähän syksyfiiliksissä. Että on mukavaa, kun pimenee ja ilma on raikas ja trallaallaa. Kävin muuten lenkilläkin. Taas tuli mieleeni, että miksi ihmeessä se lähteminen on aina niin vaikeaa, kun lenkkeily kuitenkin on niin auvoisaa? Taidan olla vähän liian epäliikunnallinen. (Ai taidan? Ai vähän?)

Ei tässä tämän enempää. Mukavaa viikonloppua, jos en ehdi huomenna täällä pistäytymään. ♥

Hysteriaa!!

2008-08-27T14:16:00.004+03:00

Viime yönä nukuttujen muutaman tunnin jälkeen olo on ollut jokseenkin hysteerinen. Saldona 1kpl hermojen menetystä ja nurkan takana kiroilua (töissä) ja tuhansia kpl:ita nauruhörötyskohtauksia ja yleistä vallattomuutta (lisätään tähän myös hitunen kunnollista, tunnollista ammattiosaamista). Että minä osaan olla aikuinen ja käyttäytyä ikäni ja asemani edellyttävällä tavalla. Koulutuksessakin. Höö. :)
Vaikka kuka noita laskee? Ja kuka määrää millainen kenenkin pitäisi olla? Iloluonteisuus on hyväksi. NI!

Nyt mieli on kuitenkin valoisa. Ai niin, en sitten tänäkään vuonna ryhtynyt opiskelijaksi. Meni ilmoittautumisaika umpeen. Minulla olisi pitänyt myös olla kaikenmaailman alkuperäistodistuksia ja kopioita ties mistä papereista (ja ne on tuolla pahvilaatikkoviidakossa hyvässä tallessa). Ja taisi se ilmoittautumispäivä muutenkin olla katsottu väärin silloin tuossa taannoin. Ne oli kai jotain ilmoittautumisaikoja syksyn kirjoituksiin. Just just. No, ehkä ensi vuonna... :D Tai ehkä otankin virkavapaata ja muutan vuodeksi ulkomaille. Sehän se sopiikin tähän rahatilanteeseen. Mutta mukava ajatus kuitenkin.

Jaa, pitääpä valmistautua lenkille. Eli nukkua puolen tunnin päiväunoset...

Vähän on takki tyhjänä täällä

2008-08-26T20:59:00.005+03:00

...siitä tämä vaan johtuu. Tuolla työpaikalla on alkusyksystä (kyllä niin voi sanoa, koska syyslukukausi kumminkin alkoi...) On niin paljon kaikkea muutenkin ja lisäksi vielä sairaslomia ja sijaisia ja kauheasti iltatapahtumaa ja joudummepa siinä samalla ratkomaan työpaikan henkilöstön sisäisiä ongelmia. Se on kovin rankkaa, vaikken minä osallinen näissä olekaan. Vetää tuollainen vaan vähän väsyksiin.

Tänään (itse asiassa koko alkuviikon...ja koko elokuun), on ollut kauhea kiire, liian vähän väkeä ja lopuksi vielä työnohjaus. Olen ihan poikki. Eikä tämä muuksi muutukaan. Ai niin, olihan meillä perjantaina se iltatapahtuma, mutta koko viikon kiireet ja nukkumattomuus verottivat kaikki voimani jo tuolloin, joten lopulta oli Sirtsu ihan pätkässä ja HYVIN väsynyt. Lähdin kotiin jo kahdelta. Huh. Olihan siellä ihan kivaa, mutta jos on väsynyt, niin on väsynyt, eikä se bilettämällä parane. No, nukuin kyllä viikonloppuna kovasti ja tapasin ystäviä.

Nyt siis taas väsyttäääääääääääää. Ehkäpä juuri siksi en ole kirjoitellutkaan, kun on niin väsy. Väsy, väsy. Noh, kyllä tämän haipakan pitäisi lokakuuksi väistyä.

Toinen ystäväpoika (joo, niitä on kaksi, toinen 'ihan vanha' ja toinen vaan muutaman vuoden tuossa ollut) oli eilen ihan suloinen ja sanoi, että voisi vähän ottaa minut halikainaloon. Kai minä olin jotenkin ressukka. Mutta tuli parempi mieli. Ei sillä, on minulla ihan hyvä mieli, kunhan olen väsynyt.

Huomenna varmaan kirjoittelenkin jo jotain muuta. Aion mennä nukkumaan ihan kohta jo (niin varmaan.) Ja huomenna lenkille. Voin sitten kirjoittaa luonnon ihmeellisestä ihanuudesta ja muuta mukavaa. Pahoittelen kirjoitukseni plääh...väsynyttä meininkiä. Kyllä tämä tästä.

Kaikille auringontäyteistä huomista ja virkeää mieltä. Iloa ja onnea ja muita mukavuuksia! ;)

-Työn raskaan raataja-

Ps. Haluaisin tuon takin. :)

Positiivista...

2008-08-20T17:26:00.002+03:00

Lumi haastoi lukijansa mukaan tällaiseen mukavaan juttuun. Tarkoitus on siis keskittyä postaamaan aika ajoin pelkästään "possareista" asioista. So here we go...

Tein tänään jalkapallossa neljä maalia, vaikka maalivahteja oli kaksi! Hyvä minä!
Huonekaluliikkeestä lupasivat henk.koht. noutaa väärän hyllyn kotoani ja tuoda oikean tilalle, kunhan tilaavat sellaisen.
Aurinkokin paistoi jossain vaiheessa tänään.
Oloni on mukava. Mieli on vaan niin hyvä.
Nauroin töissä, kun poikaset alkoivat yht'äkkiä kutsua meitä 'beibeiksi'. Kerrassaan huvittavaa.
Minusta tuntuu, että voitan tänään Viking Lotossa. :D

En tässä nyt enempää höpötä. Lähden ärrälle lottoamaan! Heippa!

Ei sitten millään...

2008-08-19T22:30:00.004+03:00

Hip hei! Nukuin neljän tunnin päiväunet! Varmaan nukuttaa kovasti! JEI! Ei se mitään, sama se milloin nukun, kunhan nukun. Johan se on todistettu, etten joka tapauksessa pääse ajoissa nukkumaan nukuin päikkäreitä tai en.

Kun ei onnistu, niin ei onnistu. Mahdoinko minä joskus rutista tänne rikkoutuneesta lipastosta, jonka uuteen kotiin ostin? No, kerronpa teille tarinan. (VAROITUS: Seuraava teksti sisältää seikkaperäisen selostuksen viimeaikaisista ostostapahtumista, joten jätä lukematta, jos janoat jotain jänniä juonenkäänteitä ihmissuhderintamalla tai muuta mielenkiintoista... ;).)

Menin kesäkuussa ystäväni keralla yhteen nimeltä mainitsemattomaan huonekaluliikkeeseen. Ystäväni meni selvittelemään kotiinkuljetuksessa rikkoutuneen mööpelinsä asiaa. Minä pongasin muutamiakin hyviä ostoksia (ison ja pienen lipaston sekä seinälle hyllykehikon) uuteen kotiini. Varasin ja maksoin käsirahan. Noudin ITSE (lainattuani auton) ostokseni muutettuani. Purin (verbi on taivutus sanasta purkaa, ei purra) paketit huomatakseni, että toisen lipaston ylätaso oli murskana ja irti. Soitin ja kysyin josko olisi mahdollista viskata uusi kotiini ja hakea rikkoutunut samalla pois, minulla kun ei ole autoa ja firmassa kuitenkin on kotiinkuljetus. Ei käynyt, ei ollut tulossa Tampereelle kuljetusta lähiaikoina ja se maksaisi minulle 42€, jos näin toimisivat. Saisin kuitenkin alennusta seuraavasta ostoksestani. Uusi lipasto piti kuitenkin tilata ja voisin noutaa sen parin viikon päästä. No, lainasin jälleen auton, maksoin bensaa ja palautin rikkoutuneen härpäkkeen noutaessani uuden. Samalla ostin alehinnalla (kun kerta lupasivat alea, niin minähän ostelen) kaksi irto seinähyllyä. Niitä sellaisia hienoja, suoraan seinään tulevia. Ne piti tilata taas ja vasta eilen ne sitten vihdoin muistin hakea (hankin kyydinkin tätä varten).

Vaikka hyllyjen hakija viipyi reissulla toooosi kauan, sain hyvää asiakaspalvelua kun samainen varastomies kantoi paketit autoon asti. Ihmeellistä, mutta hienoa! Tai niin minä silloin ajattelin.

Avasin tänään paketit. Havaitsin siinä, että ne oli pakattu eri näköisesti. Toisessa sitä tiukkaa muovinarua, toisessa ei. Kil kil, hälytyskellot antoivat jo merkkejä. Avasin ensin toisen. Hyvä, oikea tuote ja ihan kunnossa. Toista katsahtaessani havaitsin, että nimilaput olivat täysin erilaiset; toisessa ihan pieni ja toisessa valtava. Valtavaa lappua oli yritetty repiä irti. Ilmeisesti tämä ei ollut onnistunut, vaan välkky varastomies oli repinyt valtavan aukon ainoastaan nimen kohdalle. Aaltopahvikin näkyi sisältä. Ihan totta. Pelkkä tuotenimi revitty väkivalloin irti, kun ei koko lappu irronnut. (Siksi siis asiakaspalveluna pakettien autoon kanto, ettei asiakas ainakaan ihan heti huomaisi.) vai oliko se sattumaa? Tuskin. Ja tottahan toki. Paketista paljastui täysin erilainen, väärä, seinähylly. Johan nyt on helvetti! Suoraan sanottuna.

Nyt minulla on sitten eripari hyllyt. Kirjoitin jo palautetta firmaan, mutten lähettänyt kuitenkaan (se olisi ilmeisesti mennyt pääkonttoriin). Soitan sinne huomenna ja annan niille mahdollisuuden TUODA OIKEA tuote KOTIINI ja viedä tuo väärä pois. Itse en enää jaksa hommata autoa ja maksaa bensoja niiden kämmäilyjen takia. Arvatkaa huolinko hyvitykseksi alennusta seuraavasta tuotteesta. EN. Koska seuraavaa ostoskertaa ei tule.
Vähän muuten jännittää, sillä vaihtotapahtuman onnistumisprosentti on 50%. Ystäväni ja minun ostoksista kun 3/6 meni putkeen. Että näin.

Sanoinkohan minä joskus, että minulla on ollut vähän heikko karma hankinnoissani, raha-asioista puhumattakaan? Kai tämä kotikin kohta paljastuu hometaloksi. Prrkele!

Kaikesta huolimatta olen hyväntuulinen. Tuntuu, että kohta tapahtuu jotain hyvääkin. ;)

Auh!

2008-08-18T20:51:00.005+03:00

Polttomerkitsin äsken erehdyksessä itseni. (Ei minun kyllä ketään muutakaan pitänyt merkitä.) Ranteeni kohtasi kaakeliuunin luukun, niin että ritinä vaan kävi. Ai sssttttana! Kylläpä teki kipeää. Auauauauauaah! Onko siellä ketään palomiestä, jolta saisi hanskoja lainaksi? ("Hänen tulee osata monenlaisia taitoja alati muuttuvissa onnettomuustilanteissa." "Hyvä fyysinen ja psyykkinen kunto on palomiehen työn perusta.") Öh, köh! ;)

Olen tässä näinä päivinä vähän tuumannut, että kyllä tämä koti on varmaan ihan mukava ja ehkä jopa kauniimpi kokonaan ilman lattialistoja... ja seinille tarkoitetut hyllyt lattialla... On jotenkin rennompi fiilis. Ei jää sitten vieraillekaan epäselväksi seinien materiaalit. Ja seiniin on huomattavasti helpompi nojailla, kun ei ole esteitä väisteltävänä. Nojailuystävällinen koti. Sekin vielä. Vau!

En muuten ilmoittautunut vielä mihinkään opinahjoon. Saavat odottaa huomiseen. Aamuvuorosta on hyvä soitella, kun pääsee aikaisin. Just joo... vaikka on tuossa kyllä vinha perä. En ehtinyt työaikana soitella, eikä se kai olisi edes soveliasta. (Vaikka on se, kunhan kiireilin.)

Hmm...

Ihan asiaa

2008-08-18T17:59:00.004+03:00

Sain tämän sähköpostiini... Ja laitankin sen nyt tänne.

Oleta että kello on 17.15 ja olet ajamassa kotiin (luonnollisesti yksin) tavallista työläämmän työpäivän jälkeen.

Olet todella väsynyt ja turhautunut……

OLET TODELLA STRESSAANTUNUT JA KIIHTYNYT….

Yhtäkkiä tunnet voimakasta kipua rinnassasi. Kipu alkaa säteillä käsivarteesi ja leukaasi.
Olet alle kymmenen kilometrin päässä sairaalasta joka sijaitsee lähimpänä kotiasi.
Valitettavasti et tiedä selviätkö sinne asti.

MITÄ TEHDÄ ???

OLET SAANUT ELVYTYSKOULUTUSTA, MUTTA KUKAAN EI OLE OPETTANUT SINULLE KUINKA VOIT ELVYTTÄÄ ITSEÄSI !!!

KUINKA SELVIYTYÄ SYDÄNKOHTAUKSESTA YKSIN?

KOSKA MONET OVAT YKSIN JA ILMAN APUA SAADESSAAN SYDÄNKOHTAUKSEN, HENKILÖLLÄ, JONKA SYDÄN LYÖ VIRHEELLISESTI JA JOKA ALKAA TUNTEA HUIMAUSTA, ON VAIN NOIN 10 SEKUNTIA AIKAA ENNEN TAJUNNAN MENETTÄMISTÄ

MITÄ TEHDÄ ??

VASTAUS:

ÄLÄ MENE PANIIKKIIN, VAAN ALA YSKIÄ TOISTUVASTI JA HYVIN VOIMAKKAASTI.

ENNEN JOKAISTA YSKÄHDYSTÄ TULEE VETÄÄ SYVÄÄN HENKEÄ. YSKÄHDYKSEN PITÄÄ OLLA SYVÄ JA MAHDOLLISIMMAN PITKÄ, SAMAAN TAPAAN KUIN YRITETTÄESSÄ SAADA LIMAA YLÖS KEUHKOISTA.
HENGENVETO JA YSKÄHDYS TÄYTYY TOISTAA NOIN JOKA TOINEN SEKUNTI ILMAN KESKEYTYSTÄ KUNNES APUA SAAPUU TAI SYDÄN TUNTUU JÄLLEEN LYÖVÄN NORMAALISTI.

SYVÄT HENGENVEDOT SAAVAT HAPPEA KEUHKOIHIN JA YSKINTÄLIIKKEET PURISTAVAT SYDÄNTÄ JA PITÄVÄT VEREN KIERTÄMÄSSÄ. PURISTAVA PAINE SYDÄMESSÄ AUTTAA SYDÄNTÄ PALAUTTAMAAN NORMAALIN RYTMIN. TÄLLÄ TAVALLA SYDÄNKOHTAUKSEN UHRI VOI PÄÄSTÄ SAIRAALAAN.

ARTIKKELI JULKAISTU: N.º 240 JOURNAL OF GENERAL HOSPITAL ROCHESTER

KERRO TÄSTÄ MAHDOLLISIMMAN MONELLE IHMISELLE.

SE VOI PELASTAA HEIDÄN ELÄMÄNSÄ !!! ÄLÄ IKINÄ AJATTELE ETTÄ SINÄ ET OLE TAIPUVAINEN SAAMAAN SYDÄNKOHTAUSTA, KOSKA IKÄSI ON ALLE 25 TAI 30. NYKYISIN, JOHTUEN ELÄMÄNTAPAMME MUUTOKSESTA, SYDÄNKOHTAUKSIA ESIINTYY KAIKISSA IKÄRYHMISSÄ.

OLE YSTÄVÄ JA LÄHETÄ TÄMÄ ARTIKKELI MAHDOLLISIMMAN MONELLE YSTÄVÄLLE!

...ja taas on maanantai

2008-08-18T00:46:00.004+03:00

Kun ei kerran väsytä, niin raapustellaanpa sitten muutama sananen tännekin. En millään meinaa ymmärtää, ettei huomenna (eli tänään) ole sunnuntai. Oltiin nimittäin töissä lauantaina. Suunnittelupäivä. Aika meni kyllä tosi nopeasti ja paljon saatiin aikaiseksi.

Illalla sitten tulikin sydänystäväni kylään...erittäin raskautettuna. Hassua, mutta yllättävää kyllä hän näytti isoine mahoineen täysin luonnolliselta ja normaalilta. Olin nimittäin kuvitellut, etten millään kykenisi ymmärtämään, että ystis todella on raskaana. No, höpistiin siinä ja naurettiin ja muisteltiin ja maalailtiin tulevaisuuskuvia. Oli oikein ihana ilta, vaikkei ystis yökylään jäänytkään (joka olisi ollut vieläkin huipumpaa...)

No, minä suunnistin sitten ystäväpojalle lasagneillalliselle. Punaviiniä tuli taas nautittua muutamakin lasillinen. Ja päätin siinä sitten mennä iltalukioon lukemaan espanjaa (on päässyt ihan unohtumaan au-pair-ajoista koko kieli ja oppisinpahan kieliopinkin ihan kunnolla.) Kirjoittamaan sitä en ehkä kuuna konsanaan mene, mutta saanpahan tasokasta opetusta ja huomattavasti tiiviimmässä paketissa, kuin esim. työväen opistossa. Eli huomenna pitäisi ilmoittautua. Huisia! Näinköhän tuo suunnitelma saadaan toteutettua ihan käytännön tasolla?! Jotenkin epäilen. Toisaalta, ilmoittautuminen päättyy joskus 27.8. tai jotain sellaista, että ei se nyt ihan huomisen asia ole.

Tänään nukuin koko viikon univelat niskoiltani ja menin kahville ystäväpoikalaan ja sieltä toisen kanssa elokuvakatselmukseen. Katseltiin 28 Weeks Later. Tykkäsin kyllä enemmän siitä 28 Days laterista (jonka toki olimme katselleet joskus kuukausi sitten ja joka kuuluukin katsoa ensin!), mutta oli tuokin hyvä. Itse asiassa se 28 päivää myöhemmin on ihan huippuhyvä elokuva! Tasokas, loistava kauhuelokuva. Suosittelen. Ja kyllä siis tuo jatko-osa, 28 viikkoa myöhemminkin, on ihan katsottava. Että sellaista. Pitäisi varmaan käydä levolle, että jaksaa huomenna temmeltää. Huih... muistinpa juuri, että menenkin metsään, joten täytyypi pakata vähän ulko- ja sadevehkeitä mukaan.. ;)

Mukavaa viikkoa muruset! (On sitä aurinkoakin luvattu. JEI!):D

Vähän kiirettä pitelee

2008-08-15T00:04:00.004+03:00

...tai sitten pää on muuten vaan tyhjä. En jotenkaan ole oikein saanut aikaiseksi kirjoitella tänne. Tai jos asiaa olisi ollutkin muutaman kerran, olen ollut liian kiireinen, ja kun vire menee ohi...se on ohi. Turha siinä enää sitten mitään on väkisin pusertaa. Olen kyllä käynyt kurkkimassa muiden blogeilla, mutten ole ehtinyt/kyennyt kommentoimaan. Suonette anteeksi, tämä on ohimenevää...

Töissä on ihan hirmuinen haipakka päällä koko ajan. Lisäksi syyskuun loppuun asti on palaveria palaverin perään, koulutusta, viikonloppukoulutusta (uuh!!!), virkistystapahtumaa työn puitteissa ja vaikka mitä vähemmän mielenkiintoista työajan ulkopuolella tapahtuvaa työtä (lauantainakin joudun töihin... suunnittelupalaveri). Ihmiseltä imetään kaikki mehut heti lomien jälkeen. Ei sellainen ole kyllä oikein mistään kotoisin. Mutta kaikesta huolimatta töissä on ollut huisin mukavaa. Joskin olen ollut H Y V I N väsynyt iltaisin. Huomaan myös, että olen viettänyt lomani ihan oikein. KAIKKI, mikä liittyy töihin on todellakin nollattu, pyyhitty pois mielestä. :D Suustani kumpuaa alati: "Vai miten se nyt oli?"... "Joo, puhuin mä siitä sen kanssa, mutta tuota...""Emmä oikein muista..." "Muistaakseni siellä palaverissa sovittiin..." "Ehkä..."jne." Vaikutan varmaan tosi asialliselta ja hommani osaavalta. Hih hoh.

Se töistä. Niin, onkohan minulla edes mitään muuta sanottavaa? :/ Ei vais, olin tänään töiden jälkeen hoitamassa veljen lapsia. On se vaan mukavaa. Mieleni virkistyi kummasti niiden pikkuihmisten parissa. (Ihan eri lailla kuin töissä.) Melkein voisi ajatella tekevänsä omiakin lapsia. Mutta ne varmaan olisi sitten siinä 24/7... Eli tyytynen tädin osaan. :D

Tähän loppuun on pakko laittaa maailman huonoin musiikkivideo. Tai oikeastaan vain linkki. Huikaiseva koreografia! (Älkääkä edes kysykö miksi ja miten olen siihen törmännyt?!) Nauroin NIIN paljon! Suosittelen katsomaan kokonaan, vaikka korvista valuisi verta... (ihan sen koreografian vuoksi.) :D

Kotikokkina keittiössä

2008-08-11T21:21:00.007+03:00

Ei tässä talossa ole ruokaa. Jääkaappi suorastaan ulvoo tyhjyyttään (ainakin nyt, kun lomat on loppu ja minut ravitaan taas töissä -ah, ihanuutta!). Tai no, onhan siellä ketsuppia, sinappia, sangriaa, siideri ja tietysti glögitiivistettä. On purkkeja ja purnukoita, muttei mitään sellaisenaan syötäväksi kelpaavaa. Ja minulle siis tuli yllättäen nälkä. Kai 3,5h:n päivätorkut nyt verottavat sen verran voimia, että vatsa alkaa huudella ja murista.

Koska kukkarooni on jälleen sukeltanut Matti, (tai ei ihan, mutta melkein) enkä jaksanut raahautua kauppaankaan, päätin kyhätä itselleni kepeää iltapalaa. Ja minä kuulkaas väsäsin itselleni teeleipiä! Helppoa ja nopeaa! Teeleivät on kyllä äärettömän rumia, mutta makoisia. Eikö se niin mene, että sellainen on soppa kuin on kokkikin? :D Kahvi-ihmisenä juon hyvin harvoin teetä, mutta toki nyt teeleipien keralla teetä kuuluu nautiskella. Onneksi olin kaivellut tee(hiutaleet?)... tuota...teeni esiin laatikoitteni uumenista tuossa taannoin, kun ystävälleni kupposen kuumaa tarjosin, ettei nyt tarvinnut nälkäisenä ryhtyä etsintätoimenpiteisiin. Olen silloin nimittäin hieman kärttyisä ja niin kovin kärsimätön. Mutta nyt on maha täynnä ja kovin hyvä mieli.

Ai niin! Maailman iloisin asia: Sydänystäväni tulee lauantaina kylään! En olekaan nähnyt sitä nyt kun sillä on se vauva vatsassa. Ja huiks!!! Vauvan pitäisi syntyä jo kuukauden päästä! Mutta maltan tuskin odottaa, että nähdään taas. Olen jo nyt onnellinen.

"Jos tulet esimerkiksi kello neljältä, niin jo kolmelta alan olla onnellinen." -Antoine de Saint-Exupéry

Hymyilyttää melkein

2008-08-10T21:42:00.003+03:00

Kävin kävelemässä. Tein suunniteltua lyhyemmän lenkin, mutta kävin kuitenkin. Hyvä niin.

Huomenna on taas se päivä, kun ekaluokkalaiset aloittavat koulutiensä (ainakin täälläpäin Suomea.) Se on aina kovin koskettavaa katseltavaa. Koulun piha täynnä niin "isoja", mutta samalla niin pieniä lapsia reppuineen isän tai äidin käsipuolessa jännittämässä nimenhuutoa. Äidit silmät kyynelissä. Minä saan aina vilunväristyksiä. Ja palakin nousee kurkkuun. "Minun" kaikki pienet lapseni... sinne ne menevät. Minut valtaa yhtä aikaa iloinen (ja vähän ylpeäkin), mutta samalla kovin haikea tunnelma. Onnea matkaan pikkuiset! Huoh. Niin se menee. Tulee taas uusia lapsia ja teen parhaani, että hekin aikanaan voivat siirtyä koulutielle innokkaina ja vahvoina, uskoen itseensä ja kykyihinsä. Niin. Ihan niin.

Tämä on ollut hyvä päivä. Näin vilaukselta ystäväpoikaa, mutta muuten olen lähinnä puuhaillut kotona kaikenlaista ja kuunnellut musiikkia. Hengaillut itsekseni. (Olenpa yllättänyt itseni muutamaan kertaan puhumasta itseksenikin... se ei kylläkään ole mitenkään yllättävää.) Ja jälleen kerran vain ajatellut tavaroiden purkamista. Mutta eipä tässä ole mikään kiire. Ei mihinkään.

No, jatkanpa puuhasteluja. Oikein mukavaa alkavaa viikkoa! :D

Unia

2008-08-10T15:29:00.005+03:00

Näin ihan merkillisiä unia. Yhdessä minulla oli lapsi, sellainen ihan pieni, jota yritin sitten jotenkin osata käsitellä. (Tarkoitan sellaista pitelyä ja siirtelyä, tai mitä niiden kanssa nyt tehdäänkään.) Vaikka lasten parissa työskentelenkin, se ei tarkoita, että osaisin olla kovin luonteva noitten ihan pienten vauvojen kanssa oikeassakaan elämässä. Vauvat on minusta vähän pelottavia. Ne ei puhu, eikä oikein pärjää ilman apua, ja jos jään yksin sellaisen kanssa pitkäksi aikaa, alkaa minua hermostuttaa... ;) En ilmeisesti ollut unen lapsen biologinen äiti -ainakin oli vähän sellainen tunnelma unessa. Veikkaan adoptiota. No, siinä sitten sähläsin lapsen kanssa ja olen hieman hämmentynyt siitä, miten mielellään annoin sen kenen tahansa muun hoidettavaksi ja tunsin yhtä aikaa helpotusta ja syyllisyyttä. Se lapsi alkoi muuten kontata ja kävelläkin siinä unen kuluessa... Nopeaa kehitystä, sanon minä. :D

Toinen uni oli myös jonkinlainen lapsiuni, siitä en oikein muista muuta kuin että minulla oli mies ja olimme adoptoineet kaksi lasta (ne oli jo sellaisia 7-10v. välillä), nuorempi oli tyttö ja toinen oli lievästi kehitysvammainen poika ja kannoin siitä kovasti huolta. Ja mies oli ihana, en muista kuka se oli, mutta jotenkin tuntuu, että se oli joku tuttu. Ehkä jopa joku entinen. En muista.

Kolmannessa unessa kohtelin todella paskamaisesti entistä 'melkein' poikaystävääni. Tai olihan se täysinkin poikaystävä, mutta mutta... joku ei vaan antanut sille oikein mahdollisuutta. Kuka lie sitoutumiskammoinen, itsesuojeluvaistoinen hupakko olikaan. Mutta unessa siis tuo poika jätti tyttöystävänsä ja tuli luokseni ja minä lupasin, että tällä kerralla en enää ole typerä, että teen parhaani, enkä venkuloi. Ja samalla kun lupasin, mietin mielessäni, ettei niin tule tapahtumaan, että palaisi nyt vaan tyttöystävänsä luo, koska minä satutan... ja niin siinä sitten kävikin. Näen nytkin ne kasvot edessäni. (Sen saman ilmeen olen muuten nähnyt oikeassa elämässäkin.) Auts!

Että sellaisia unia. Oloni on kohentunut eilisestä. En ole vielä nähnyt ystiksiä, mutta vireeni on selkeästi parempi kuin eilen. Tyhjyys ainakin on kadonnut. Se tunne kun oli läsnä vahvasti eilen koko päivän. Nyt sitä ei ole. En nyt varsinaisesti luonnehtisi oloani kovin riehakkaaksi, mutta kuitenkin.

Tänään menen lenkille, sillä jos en mene, joudun jumppaamaan...näin minä eilen uhosin.... Gdääk!

No, katsotaan. Raportoin myöhemmin kumpaa tein. Ehkä riehaannunkin ja olen oikea raggari, enkä tee kumpaakaan.

Toivotan mukavaa sunnuntaipäivän jatkoa!

Ei aina voi olla hyvin

2008-08-10T03:53:00.004+03:00

En minä nyt oikein osaa sanoa ensi töikseni mitään..Työystäväni koki kovia perjantai-illan alkajaisiksi rakkausrintamalla ja tarjosin majapaikkaa ja seuraani, mikäli seinät alkaisivat kaatua päälle. Ja alkoivathan ne kaatuilla. Vietettiin olosuhteista riippumatta mukava ilta.. välillä vähän kivuliaissa merkeissä, mutta enimmäkseen mukavissa tunnelmissa.

Tänään olen ollut jokseenkin apea. En oikein osaa määritellä syytä siihen. Tuntuu vaan vähän tyhjältä. Ehkä kaikki juontaa juurensa kaikesta siitä mitä puhuin eilen (jouduin tosissaan paneutumaan jo elettyyn elämääni ja kaikenlaisiin suhteisiin.). Ehkä se ei kuitenkaan johdu lainkaan siitä. En minä tiedä.

Ehkä tämä nyt on se, 'once in a year' tapaus, kun vaivun johonkin... en edes osaa sanoa mihin, mutta vaivun kuitenkin. Eräs ystiskin kysäisi tänään, kun vietimme kaikki jälleen yhdessä iltaa, että onko meillä kaikilla tylsää? Johon minä vastasin, että ei, kun minä en vaan ole koko aikaa äänessä, kun minulla ei ole mitään sanottavaa... (??!!!) Vaikka olihan siellä vähän hiljaista. En minä kovin kovaääninen normaalisti ole, mutta yleensä minulla on paljon kerrottavaa ja sanottavaa.:D Täten julistan kotialueelleni poikkeustilan!!!

Huomenna on varmasti paremmin. HYVÄÄ HUOMISTA! ...JA SUNNUNTAITA KANS! :D

Tänään... aakkosin

2008-08-08T15:04:00.002+03:00

A - Aamulla tuntui, etten millään jaksa herätä. Heräsin kuitenkin!
B - Bloggaamiseen oli pakko keksiä jotain, koska höpinävarastoni on vähän vajaa...olen liian väsynyt, eikä minulle sitä paitsi ole tapahtunut mitään erikoista. Siksi aakkoset. Muka helpottaa... Höpön löpö.
C - Celsiusmittari näyttää ihan liian vähän. Ja sataakin vielä. Voi kurjuus!
D - Damn! Rahat on taas ihan lopussa.
E - En kuitenkaan aio murehtia sitä, sillä enää on viikko palkkapäivään. Kyllä minä selviän.
F - Faith no morea tekisi mieleni kuunnella...
G - Gdäääk!
H - Huh, huh. Selvisin ekasta työviikosta. Ja minulla oli oikein kivaakin.
I - Ihmisiä pitäisi viikonloppuna nähdä. Tai ainakin tekisi mieli. Jotenkin sitä erakoituu liiaksi kotiinsa, nyt kun työt on taas alkaneet.
J - JEI! (Ilman sen kummempaa syytä.) Sana kuitenkin edustaa kivuutta tai ainakin jotain hyvää.
K - Kumman kaa olisit? Vaihtoehdot: Seppo Hovi vai Matti Nykänen?
L - Luulen, etten kykene vastaamaan edelliseen kysymykseen.
M - Minua alkaa jo vähän väsyttää tämä aakkostus, mutta pakko kai se on loppuun asti jatkaa.
N - Nämä ei lopu ikinä!!!! Voi eiiiiiiiiiiii.............
O - Olympialaiset on nyt sitten alkaneet.
P - PERJANTAI!!!!!! Loistavaa!
Q - Que pasa?
R - Radiosta tulee Faith No Moren Evidence!!!! Hurraa!!! Kuulinpas!
S - Se on kertakaikkisen hyvä kappale. Ja nyt minulla on hyvä mieli.
T - Tänään on hauska päivämäärä. 080808. Kiinalaisia taitaa mennä sankoin joukoin naimisiin, onhan tuo kasi niitten uskomuksissa onnennumero.
U - Uskokoon ken tahtoo.
V - "Vina parant animum Veneri, nisi plurima sumas." (suom. Viini tekee mielen otolliseksi rakkaudelle, paitsi jos juo liikaa.)
W - Wille pääsi opiskelemaan! Onnea!
X - Xena soturiprinsessa on jotenkin hermoille käyvä ohjelma. Olen minä sitä silti joskus katsonut.
Y - Yritän käydä lenkillä viikonlopun aikana.
Z - Zzzzzzz... Taidan kohta nukkua päiväunet.
Å - Ååååh! Fredag.
Ä - Äiti soitti eilen. Mietin, että kun äippä oli minun ikäiseni, sillä oli jo kolme lasta.
Ö - Öööh! Tähän on hyvä lopettaa.

Huh, loppuihan se. En suosittele kenellekään.

Mukavaa perjantaita ja viikonloppua!!!

Huomenna on perjantai!!

2008-08-07T21:14:00.004+03:00

Töissä käymisessä on se hyvä puoli, että viikonloput tuntuvat viikonlopuilta. En minä muistaakseni hihkunut lomalla viikonlopun lähestyessä. Tai ehkä hihkuin, mutta jostain muusta syystä. ;)

Taisin tuossa juuri hölistä jotain siitä, että kuljen nykyään töihin kimppakyydillä. No, heti tänään sitten menin taas bussilla. Olin ihan täpinöissäni aamutuimaan keskustorilla. Ihmisiä, ihmisiä!! Melkein jännitti. (No, ei oikeasti kylläkään.) Maksoin oikein rahalla ja siksipä ilmoitin määränpääni. Lähemmin kuittia tutkiessani havaitsin, että siihen oli tullut painettuna määränpään osoite! Jään pois n. puoli kilometriä ennen bussin päättöpysäkkiä. Päättärille maksu olisi vähän enemmän, kilometrimäärä kun muuttuu ratkaisevasti juuri siinä välissä. Ilokseni huomasin, että kuski (se ei ollut se silmäpelikuski) oli laskuttanut minua ihan oikealle pysäkille asti, vaikken erikseen maininnut. Se muisti, se muisti! (Vaikka onko se nyt oikeastaan mikään ihme, tässä kun alkaa jo kuudes vuosi kyseisessä työpaikassa.) Kuitenkin tuli hyvin palveltu olo. Mukavaa.
Bussissa oli ihan vääriä ihmisiä (eikä silti yhtään sellaista silmää hivelevän komeaa ilmestystä). Melkein olisin epäillyt olevani väärässä bussissa, ellen olisi nimenomaan maininnut minne olin menossa. Kaipa se kuski olisi siinä tapauksessa vinkannut, että neiti on nyt tullut väärään bussiin. Ehkä.

Olen ollut tänään näppärä. Väsäsin itselleni vähän hiuspampuloita (vaatiipa paljon näppäryyttä.) Niitä sellaisia mitä minulla pienenä tyttönä oli pilvin pimein. Mistään en ole sellaisia enää löytänyt (paitsi ihan pieniä) sipaistakseni tukkani leteille. Tein ne sitten itse. Jouduin tosin hakemaan niitä isoja puuhelmiä kotvasen ennen kuin löytyi. Kyllä nyt kelpaa.

Ne on oikeasti aika isoista puuhelmistä tehty (halkaisija n.2cm), tuossa ne näyttää ihan pieniltä. Kuva on muutenkin vähän omituinen valaistusvirheineen päivineen. Mutta hienot ne on.
Voinkohan nyt kategorisoida blogini askartelublogiksi? :D

Tsihi..

2008-08-07T01:06:00.005+03:00

Voisin melkein vannoa, että näytin äsken melkeinpä tältä. En nimittäin olisi ihan heti uskonut, että pitkät hiuksetkin voi jäädä NIIN pystyyn kuivaamisen jälkeen. Ei minulla mitään tärkeämpää ollutkaan sitten.
Leppoisaa torstaita. On jo melkein perjantai!

Kunhan vähän haastelen tässä

2008-08-06T21:17:00.006+03:00

Elegia napsautti minua haasteella. Päätinkin vastata siihen hetimiten. Kyseessä on siis SANAhaaste. Sen säännöstö kuuluu seuraavasti:

1. ota lähellesi kirja tai lehti
2. sulje silmäsi
3. haparoi sanoja kohti
4. tökkää sormi tai kynä satunnaisen sivun satunnaisen sanan kohdalle
5. minne bongaamasi sana ajatuksesi vie?
6. kerro se blogissasi
7. haasta leikkiin mukaan niin monta kuin tahdot

Ja nyt siis tuumasta toimeen... Yöpöytäni alahyllyllä on Humiseva Harju. Otan sen, kun se on lähimpänä... So, here we go... Miten omaperäinen sana. Hän.
Lause kuului: "Herra ja rouva Lintonin läsnä ollessa hän käyttäytyi aina siivosti, ja Isabella ihaili häntä kovin."

Hän... Väkisin mieleeni tulee J. Karjalaisen kappale Hän.

Hän, sai mut uskomaan, hän,
sai mut toivomaan, hän,
ja vielä enemmän

Hän, sai mut nauramaan, hän,
sai mut laulamaan, hän,
antoi mulle sävelmän

Hän, hyvä haltiatar, hän,
yön kuningatar, hän,
on enää nimi iskelmän

Hän, kun kesä syksyyn vaihtuu ja lehtien nään lentävän
Tunnen saman ikävän,
kun poissa on hän

Hän, sai mut nauramaan, hän,
sai mut laulamaan, hän,
antoi mulle sävelmän

Hän, taas kitarani viritän
Ja kuulen tutun helinän,
kuin luonani ois hän

Ja tietenkin tästä seuraava mielleyhtymä on Suuri Rakkauteni valovuosia sitten. Uskoin, toivoin, rakastin. Vaan poissa on hän (silloin taisi muuten olla syksy). Hymy nousee kasvoilleni ja rinnassani ailahtaa lämpimästi. Oi muistoja. Oi rakkaus.

Meni vähän hempeilyksi näköjään. Ei se mitään. Tällä kertaa haastelen kaikki lukijani, jotka rakastavat kirjojen lukemista. Ja ilmoittakaas sitten blogiini, kun olette tämän mukavaisen haasteen suorittaneet, että pääsen kurkkimaan!

Hiontaa ja terveysintoilua...muka

2008-08-05T22:52:00.002+03:00

Huuuh... olen vähän suorittanut hiontatöitä. Remontointi jäi kokonaan lomalla (niin kai kuuluukin tehdä...ottaa ihan vaan levon ja hengailun kannalta), joten ajattelin taas vähän jatkaa. Olen hionut eteisen lautaportaita. Yllättävän rankkaa pelkkä hiominenkin. Meinasin jo sipaista maalia pintaan, mutta ajattelin kuitenkin hioa vielä huomenna... ja ylihuomenna... ja kunnes ne oikeasti on maalattavassa kunnossa. Tässä kohtaa ei kai kuulu mennä siitä missä aita on matalin. Muuten saa kohta hoitaa homman uudelleen.
Sillä kuvitteellisella kesämiehellä olisi voinut olla hiomakone. Vaikka näin käsipelillä saa liikuntaa ja käsivarret kiinteytyy kohisten. Niin vissiin. Hah ja hoh.

Olen vähän ajatellut. (Oooh!) Näin kesän jälkeen (vaikka on sitä vielä jäljellä) tuli mieleeni, että voisi aloittaa taas lenkkeilyharrastuksen. Syksy on siihen ehdottomasti parasta aikaa. Ei tule liian kuuma (vaikka tänä kesänä ei tosin varmaan olisi myöskään tullut...mutten minä ehtinyt!) ja ilma on ihanan raikas ja kirpeä. Ja kaunistakin on. Kaiken kaikkiaan nautinnollistahan se olisi, kun vaan saisi lähdettyä. Siihen kun jää koukkuun (ei huono ollenkaan). Olen jo vähentänyt tupakanpolttoni puoleen entisestä. Ehkä minustakin kehkeytyy vielä terveysintoilija! Paitsi, että ruokavaliota en muuta. Ruoasta pitää saada nauttia voineen kermoineen kaikkineen. (Okei, en minä kyllä niitä oikein rasvaisia käytä, mutta silti.) En myöskään halua säännöstellä pizza- tai kebab- tai hampurilaisnautintojani. Vaikka en minä kovin useasti niitä muutenkaan syö. Tai ehkä kausittain syön. Mutta pointti on se, että ruokavaliota en ala tarkkailemaan. Ni.

Mitäs muuta? Ei kai minulla muuta. Paitsi, että olen alkanut kulkea kimppakyydillä töihin melkein joka päivä. Siihen kun sattuu nyt olemaan mahdollisuus. Onhan se nopeampaa, mutta bussilla kulkemisessa on oma viehätyksensä. Nyt en edes voi raportoida bussipojista tai muusta bussielämästä. No, vielä minä kerkeän. Joulun jälkeen viimeistään.

Nyt ei sitten muuta kuin voikaa hyvin ja olkaa onnellisia! Heippa!